Munkki on tippaleipää himotumpi vappuherkku. Jatkossakin, uskotaan, vaikka tippaleivällä on perinnearvoa.
Munkki kiilaa ykköseksi, jos myymäläleipomon esimies Virve Lindroosin mielipidettä kysytään.
– Siitä jää kivasti sokeria suupieliin.
Vaikka Elosen ylöjärveläispisteessä työskentelevä nainen menee munkki edellä, vappuunkin, maistuu hänelle myös tippaleipä.
– Kyllä joka vappuna syön vähintään yhden tippaleivän. Se on kuitenkin perinteinen, hän tuumii lapsuusvuosiin asti muistellen.
Vappunisut ovat leipomonaiselle aidosti mieluisia, eivät vain muodon vuoksi syötäviä.
– Eivät ne ole mitään pakkopullaa. Kannatan tietynlaisia perinteitä.
Munkki ykkönen myynnissä
Lindroos ei ole mielipiteineen yksin. Munkki päihittää tippaleivän myös Elosen ylöjärveläispisteen myynnissä. Lindroos ja myyntiedustaja Päivi Venttola arvioivat, että 1 000:ta munkkia kohden myydään noin 400 tippaleipää.
Samoilla linjoilla on marketpäällikkö Jukka Suoniemi: Ylöjärven S-marketissa vappukaksikon jakaumassa munkeille kolahtaa kaksi kolmannesta ja tippaleiville kolmannes.
Munkin ykkösaseman on huomannut myös ylöjärveläissyntyinen ruokakirjailija Verna Kaunisto-Feodorow, ainakin lapsuusmaisemissaan.
– Pirkanmaalla kukaan ei tehnyt tippaleipiä. Niitä ei edes oikein ostettu. Helsingissä taas tuntuu, että tippaleipä on suositumpi, hän puntaroi.
Niin ikään Taloustutkimuksen Sinivalkoinen jalanjälki -kysely osoitti munkit kärkiherkuksi. Tippaleipiä suosi vain vajaa neljännes vastaajista.
Elos-naisten mielestä voimasuhde on aina ollut näin päin. Heistä tippaleivän suosio on kuitenkin hiukan noussut. Lindroos selittää esimerkiksi tämänvuotisen aikaisen pääsiäisen pidentäneen vappusesonkia ja siten ehkä sataneen myyntietua tippaleivän laariin.
– En ole havainnut isoa muutosta, Suoniemi puolestaan tuumaa nyrkkituntumalta.
Tippaleipä on ilmiselvä sesonkiherkku, mutta ympärivuotisuudestaan huolimatta munkkikin tekee selvän piikin vappuna, niin Elosella kuin S-marketissa. Kyse on siis aidosti vappuherkkukaksikosta ja sen vertailtavuudesta.
Suutuntuma, tuttuus, kokeilunhalu
Jakauman selitykseksi kaivellaan ainakin sitä, että munkit ovat helppoja ja tuttuja tehdä itse.
– Aikanaan tippaleipä koettiin elitistiseksi, Venttola aprikoi.
Munkin puoltajiksi keksitään myös hillo ja suutuntuman tuttuus. Kehnon yksilön jälkeen tippaleipää ei kenties enää kokeilla uudestaan, toisin kuin tuttua munkkia.
– Munkkien kappalehinta on edullisempi, Suoniemi ynnää.
Tippaleipien kaupunkisuosion taustalle kirjailija veikkaa konditoriatarjontaa.
Kohderyhmiä ei oikein löydetä, mutta tippaleipäkastiin katsotaan ainakin heräteostoksia tekevät ja perinnehaluiset. Vanhukset ja lapset nähdään toisaalta perinnetietoisiksi ja kokeilunhaluisiksi tippaleipäilijöiksi, toisaalta hampaita hellivää pehmeyttä sekä ikisuosiota puoltaviksi munkkisuiksi. Yhtä eroa Lindroos on kuitenkin huomannut: miehet taipuvat munkkiin, naiset tippaleipään.
Nelikko povaa herkkuparille pysyvää sijaa ja perinneinnon heräilyn myötä kenties suosion nousuakin.
– Mutta ei tippaleipä munkin yli mene koskaan, Venttola uskoo.
