Ylöjärven jäähallin lämpötila nousi hetkessä monta astetta, kun Uplakersin kevätnäytös Satujen matkassa alkoi viime lauantaina.
Kolea kotimainen kevätpäivä vaihtui trooppisiin tunnelmiin, kunhan ensin Ellen Kärkelän ja Silja Seppäsen esittämät seikkailijat oli saateltu unten maille.
Tytöt pääsivät tunnissa huiman värikylläisiin tapahtumiin.
Jäällä vilisi niin papukaijoja ja muita Amazonin sademetsän otuksia kuin leijoniakin kuningas Simbaa myöten – puhumattakaan merenneito Arielista ja kaloista.
Jännitystäkin piisasi, sillä yhtäkkiä jää täyttyi merirosvoista ja hirmuisesta Kapteeni Koukusta, jonka kynsistä tytöt tietenkin pelasti Peter Pan keijuystävineen.
Välillä etsittiin aarretta ja sitten suunnistettiin metsään, jossa valko- ja sinivuokot kukkivat ja puput karkeloivat keväästä riemuiten.
Kuten luonnossakin, takatalvi yllätti, ja jääkuningatar sekä -prinsessat saivat vuoronsa. Jäisen linnan taika kuitenkin raukesi, ja seikkailijat pääsivät kurkistamaan prinsessa Ruususen pikkuprinsessojen juhliin.
Ennen kuin herätyskello pärähti, tytöt tutustuivat Prinsessa Jasmineen ja itämaisiin tanssijoihin. Siinäpä sitä riittikin muistelemista!
”Rahoille on saanut vastinetta”
Kuten joka kevät, näytös esitettiin kahteen kertaan, jotta kaikki halukkaat mahtuivat katsomoon. Jäälle pääsivät tietenkin kaikki Uplakersissa tänä kautena luistelleet.
Monesta perheestä löytyi useakin esiintyjä. Anne Kurosen tyttäristä yhdeksänvuotias Sara Honkanen luisteli Amazonin sademetsä -osan ja seitsenvuotias Sani Honkanen viiletti pikku prinsessana.
Anne puolestaan pääsi näyttämään taitonsa aikuisista luisteluharrastajista kootussa itämaisten tanssijoiden ryhmässä. Kaikilla oli hauskaa.
– On ollut tosi hieno kausi. Uplakersissa on eritasoisia ryhmiä, ja on ihanaa olla mukana, kun jokaiselle löytyy jotakin, Kuronen kiitteli.
Kuronen on tyytyväinen myös valmennuksen tasoon:
– Siellä on muutakin pedagogista osaamista, ja se näkyy. Olemme saaneet varmasti rahoillemme vastineen, eivätkä kausimaksut edes ole Uplakersissa niin korkeita kuin joissakin muissa taitoluisteluseuroissa.
Niin äidin kuin tytärten kumpikin näytös sujui kommelluksitta kuten muillakin.
– Muistan, millaista pölkkykävelyä tyttöjen luistelu oli aivan aluksi ja nyt he tekevät vaikka millaisia temppuja! Anne ihasteli.
Yhdessä tekemisen meininki tuntuu
Uplakersin yksin luistelun vastuuvalmentaja Maija Seppänen muistelee kevätnäytöksen käsiohjelmassa omia kokemuksiaan 21 vuoden takaa:
– Yhdessä tekemisen meininki näkyy ja tuntuu kaikkialla. Pieni jännityksen kutina tuntuu sormenpäissä asti – koko luistelukauden kohokohta on käsillä!
– Tuolloin otetuissa valokuvissa hymy näkyy kaikkien huulilla.
Seppänen myöntää osaavansa valmentajana antaa entistäkin enemmän arvoa muistoilleen.
– Tiedostan, kuinka paljon valmistelutyötä tuon hetken koittamiseksi on vaadittu. Tätä Uplakersin näytöstä varten seuratoimijat ja talkooväki ovat jo lähes koko kevätkauden ajan tehneet valmistelutyötä.
– Olen välillä miettinyt, miten ehditään kevään aikana harjoitella uusia taitoja mutta myös tehdä monta uutta näytosohjelmanumeroa ja loihtia niistä hieno kokonaisuus. Kaiken takana on koko luisteluväen valtava työpanos, Seppänen luonnehtii.
– Näytös antaa myös luistelijalle mahdollisuuden eläytyä rooliin, luoda itse uutta ja olla mukana ison projektin suunnittelussa. Samalla tulee harjoiteltua yhteistyötaitoja ja esiintymistä, hän jatkaa.
Seppänen tulee luetelleeksi juuri sellaisia arvoja, joiden vuoksi perinteinen urheiluseura on lapselle hyvä ja turvallinen ympäristö.
Ilman näytöksiäkin arkinen aherrus lajin parissa on arvokasta, mutta näytökset tuovat harjoitteluun aivan uuden sosiaalisen ulottuvuuden, mistä on hyötyä elämässä muutenkin.
