Viime keväänä hääpuvut täyttivät Pengonpohjan koulun, ja nyt on kastemekkojen vuoro. Vaatteista voi lukea elettyä elämää.
Viimekeväinen hääpukuhurma äityi Pengonpohjan kyläyhdistyksen uuden perinteen kimmokkeeksi.
Jo yhdistysjäsen Marja Lähteenmäen seinällä riipuskelleesta häämekosta puhjenneen näyttelyidean tiimellyksessä virisi ajatus kastemekkojen sulosta. Siitä paisui aie järjestää pukunäyttely vuosittain.
– Voisi olla vaikka vanhoja työvaatteita. Ruvetaan kaivelemaan ihmisten vinteiltä saapashousuja, kumiteräsaappaita ja pieksuja, yhdistysluotsi Armi Saarela heittää.
Jo häänäyttelyssä ja syksyllä idulle puhjennut pukujen huhuilu hievahti kunnon vauhtiin alkuvuodesta, kun Lähteenmäki tarttui viidakkorumpuun ja puhelimeen.
– Marjahan tuntee miljoona ihmistä, Saarela virnistää.
Iän ja kankaan kirjoa
Huhuilu tuotti tulosta. Jo monta viikkoa ennen näyttelyä pukuja oli tiedossa kolmisenkymmentä.
Saalis ei suinkaan jää kuvaksi pikku kylän piireistä ja kaste-elämästä. Pengonpohjasta on toki tukku mekkoja, mutta asuja saatellaan esiin myös ainakin Kurusta, Ylöjärveltä, Nokialta ja Sastamalasta.
Vaikka kastemekkoja voisi luulla yhdestä puusta veistetyiksi, saalistivat yhdistysnaiset aika kirjavan skaalan. Ikähaitari on ainakin 70 vuotta, materiaalit vaihtelevat puuvillasta ja neuleesta pitsiin ja harsoon ja tyyleissäkin nähdään yhtä jos toista pitsikirjailusta prinsessarusetteihin. Äimistelevätpä naiset jopa näyttelyyn lupailtua kastehaalaria.
– Minusta tämä on aika kirkollisen näköinen, Lähteenmäki katselee kolmiohelmaista mekkoa, jonka etumusta halkoo leveä kuviokaistale.
Värihaitari ei luonnollisestikaan ole leveä, mutta nähdään näyttelyssä erikoinen pilkahdus senkin saralta: vaaleanpunainen mekko.
Haikeutta ja historiaa
Jos hääpukunäyttelyn tunnelma oli humuinen ja romanttinen, veikkaa Lähteenmäki kaste-esittelyn atmosfääriä herkäksi ja liikuttavaksi.
– Luulen, että tulee haikeutta, kun moni muistelee, millaisissa ristiäisissä on ollut.
Ihmiset, joilta Lähteenmäki tiedusteli valkohelmoja, jaksoivatkin innostua ideasta. Kirposi oitis ehdotuksia puvuista mutta myös harmitteluja, ettei jo hukkaan joutunutta mekkoa saa esille, vaikka haluaisikin.
– Miksi ihmiset käyvät taidenäyttelyissä? He haluavat nähdä jotain kaunista, Saarela rinnastaa pukujen ja taiteen suolan.
Mekoissa innostanee myös historia: kuopsutellaan pukujen taustaa ja tarinaa.
– Eräs mies ehdotti, että voisi itse kirjoittaa puvun yhteyteen pienen historian, Lähteenmäki sanoo.
Historia ja kastekulttuuri näyttäytyvät paitsi mekoissa myös valokuvissa, kastemaljoissa, kasteliinoissa ja jopa pienessä, vauvan päätä hellästi tukeneessa tyynyssä.
Naiset uskovat kasteasujen herättävän myös käsityötekniikoita utelevaa ja pukujen kauneutta vertailevaa katsetta.
– Laitammekin äänestyksen mieleisimmästä mekosta, Lähteenmäki kertoo.
Pyräys
pääsiäiseksi
Pukunäyttely järjestetään viime vuoden tapaan pääsiäispyhien ajaksi, koska silloin on liikkeellä lomalaisia ja koulussa tilaa ennen kirpparikautta.
Pätkä riitti ainakin viime vuonna tuomaan yleisöä: nimiä kertyi vieraskirjaan 163, ja kaikkihan eivät edes raapineet puumerkkiään. Toisaalta pätkä ei riittänyt vastineeksi naisten ahkeroinnille, joten näyttelyä jatkettiin viikonlopun verran. Tänä vuonna on kuitenkin tyydyttävä pääsiäiseen.
– Tämä näyttely jää tyngäksi, koska kirppikset alkavat jo pääsiäistä seuraavana viikonloppuna, Saarela selittää.
Kastemekkonäyttely Pengonpohjan koulussa (Länsi-Teiskontie 234) 3.–6. huhtikuuta klo 10–15.
Comments are closed.