Tanssijan lavat ovat monet. On harjoitus-, kisa-, tapahtumalavaa – videolavaakin. Lava suo tanssirupeaman loppupisteen, sen, mikä tanssin luonteeseen kuuluu.
Tanssin luonne on esittävä. Esiintyminen olikin iso ponnin ylöjärveläiselle tyttönelikolle tanssiharrastukseen.
– Tulee kipinä, kun menee lavalle, Lotta Tahlo myhäilee.
Lava ei kuitenkaan ole ainut syy tyttöjen tanssi-intoon. He harrastaisivat liitelevää lajiaan, vaikka esiintyminen olisikin jostain syystä pannassa.
– Tanssi on tosi vapauttavaa, Iidasofia Karjalainen perustelee.
Silti nelikko katsoo esiintymisen tärkeäksi palapelin palaksi harrastuksessaan. Se silaa kokonaisuuden.
– Kun tekee paljon hommia treenisalilla, on hienoa näyttää muille, mitä on saatu aikaan, Leea Rautiainen tuumii.
Esiintyminen antaa myös itsevarmuutta ja tunteen paloa.
– Aina esityksen jälkeen on hyvä fiilis, sellainen humahtava tunne, Iisa Saarenpää kuvaa.
Harkkalava on turvaisa perusta
Ennen kuin voidaan astua varsinaisille esiintymislavoille, on otettava koko joukko hyppyjä ja liitoja harjoituslavalla, siis treenisalissa.
Se on eniten aikaa ja toistoja vaativa lava mutta innoittaa silti pirkanmaalaisen tanssikoulu Dance Actionsin Artimals-ryhmän ylöjärveläisvahvistusnelikkoa.
– Välillä, jos kauan hinkataan jotain, tuntuu, että voisi pitää tauon ja tehdä jotain muuta. Mutta kyllä harjoittelu on vaivan arvoista, jotta pääsee sitten näyttämään kaiken, Karjalainen näkee suuren kuvan.
Yleisön kuvitteleminen puskee tanssiin myös tunnetta – eläytyminen ei siis kumpua vain sisimmästä vaan myös yleisöstä saadusta voimasta.
– Joskus tuntuu vaikealta esittää ilmeillä ja hymyillä vain peilikuvalle, Tahlo sanoo.
Esitykset eivät toki ole ainoa syy harjoitella.
– Totta kai haluan yleisesti kehittyä, Tahlo toteaa.
Harkat suovat myös puhdasta tanssi- ja treeni-iloa.
– Harjoituksissa on tosi turvallista mokata ja heittäytyä, Rautiainen toteaa.
– On hienoa, kun onnistuu luomaan jotain kaunista, hän selittää tanssin viehätystä.
Kisat – esiintymistä ja pärjäämistä
Kisalavoille nelikko kiipeää ryhmineen harvakseltaan. Tytöt arvioivatkin ryhmän asettuvan johonkin kisa- ja taidetanssiporukoiden välimaastoon.
Tästä huolimatta poppoo on niittänyt kisamenestystä. Esimerkiksi Iittalan lasiaiheisesta koreografiakisasta ryhmä pokkasi sarjansa ykköspaikan, Hervannan Dance and show me -kisoista kakkossijan ja Kajaanin uudet tanssit -koreografimittelöstä kunniamaininnan.
Osalle nelikosta mittelöinti on tärkeä kisaviettiin liittyvä ja motivoiva osa harrastusta, osalle vain yksi tapa esiintyä. Kaikille kisoista irtoaa kuitenkin antia: näkyvyyttä, kokemusta, kisamatkojen yhteishenkeä ja pärjäämisen myötä konkreettista kiitosta.
– Näkee myös, missä muut tanssijat menevät, Rautiainen ynnää.
Kisat ruuvaavat tanssivetoihin erityisvääntöä, sillä niissä ei paineta vain itseään vaan myös muita vastaan. Tämä tuo myös ihan omanlaistaan lisää harrastuksen tunneskaalaan. On näet eri asia jännittää kisassa pärjäämistä kuin vain tanssissa onnistumista.
Tapahtumissa hurmosfiilistä
Artimals liitää myös tapahtumalavoilla, tyttöjen arvion mukaan jopa useammin kuin kisa-areenoilla.
Tapahtumatantereita urkenee ihka aidoissa tanssitapahtumissa mutta myös vaikkapa ostoskeskustilaisuuksissa. Lava on auennut esimerkiksi Kajaani tanssii sekä Kuopio tanssii ja soi -tapahtumissa, Sottiisimovesissa ja Suomen kansallisoopperassa järjestetyssä Nykytanssipaletissa. Edessä on ainakin Oulussa järjestettävä Arktiset askeleet.
Tapahtumalavan vertaaminen kisalavaan on tytöistä vaikeaa, koska niin tekniikka kuin tunne ovat kaikilla lavoilla mukana. Osa tytöistä kuitenkin tuumaa, että tapahtumissa korostuu ilmaisu.
– Kisoissa keskityn siihen, että nilkat ovat ojennetut ja hypyt korkeat, mutta tapahtumissa siihen, että yleisölle jäisi hurmosfiilis, Rautiainen puhuu omasta puolestaan.
Vaikkapa ostoskeskustapahtumissa tytöt kahmivat tanssin iloa ja tahtovat tartuttaa sitä muihinkin. Tanssitapahtumista karttuu myös kullanarvoista sanallista palautetta.
Videolla kuviteltu katsoja
Kenties erikoisin ja yleisölle vierain lava on videoiden suoma areena. Tanssijat käyttävät videoita tapahtumien hakukarsintoihin.
Nelikolle tämä lava on luontevasti yksi muiden joukossa, joskin porukka on esiintynyt vain kerran tyhjässä salissa videolle ja muut tallenteet ovat tapahtumista.
Tytöt toteavat, että videoitaessa yleisöä on vaikea kuvitella. Tieto siitä kuitenkin tsemppaa suoriutumaan.
– Kun tietää, että video menee jonnekin, saan esityksestä ehkä enemmän kuin vain esittäessäni peilikuvalle, Karjalainen tuumii.
Lavoja siis piisaa, mutta mikä lienee niistä parhain?
Tapahtumalava. Vastaus on yksimielinen.
– Kaikki lavat ovat kivoja, mutta tapahtumalava on kirsikka kakun päällä. Kisoissa voi pettyä, mutta tapahtumasta ei oikein voi lähteä pettyneenä. Sieltä lähdetään kokemusta rikkaampana, Rautiainen päättää.
