Musiikkisuuruus Toivo ”Topi” Kärjen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Ylöjärveläinen tekstitaituri Timo Jokinen muistelee lämmöllä opettajaansa, joka on vaikuttanut mullistavasti toisen maailmansodan jälkeisen ajan suomalaiseen populaarimusiikkiin.
Timo Jokinen pääsi Toivo Kärjen oppilaaksi nuorempana kuin kukaan muu. Jokinen oli Kärjen tavatessaan 23-vuotias. Muita Kärjen nuorina kelpuuttamia sanoittajia olivat noin 25-vuotiaina säveltäjämestarin mukaan lähteneet Juha ”Junnu” Vainio ja Vexi Salmi.
Timo Jokisella ja Toivo Kärjellä oli 49 vuoden ikäero. Kärki oli siis jo todellinen musiikkimoguli, kun Jokinen otti häneen yhteyttä.
– Eräs muusikkokaverini kehotti kysymään Kärjeltä, voisiko tämä opettaa minua. Mietin asiaa jonkin aikaa, kunnes rohkenin lähettää Topille kymmenkunta tekstiä. Lopulta 27. kesäkuuta vuonna 1983 posti toi hartaasti odottamani kirjeen.
Kirjeessä Kärki totesi Jokisella olevan ilmeiset runoilijan lahjat.
Säveltäjämestari siis näki nuoressa Jokisessa aihion, josta voisi kehittää pätevän kappaleiden sanoittajan.
Myöhemmin vuoden 1983 kesällä Jokinen pääsi vierailemaan ensimmäistä kertaa Toivo Kärjen toimistossa, joka sijaitsi silloisen levy-yhtiön Bluebirdin eli nykyisen Sonyn tiloissa Helsingin Pitäjänmäessä. Kärjellä oli edelleen levy-yhtiössä parinkymmenen neliön kokoinen työhuone, vaikka hän oli jo virallisesti jäänyt eläkkeelle.
– Siellä Topi istui aina pöytänsä takana puvun takki päällään ja mirri kaulassaan. Hän tapasi musiikin tekijöitä, vastaili puhelimeen ja kirjoitti muistiinpanoja. Tupakka paloi, ja huoneessa leijui savuverho, kuten ajan henkeen silloin kuului, Jokinen muistelee ja lisää:
– Topin huoneen ovi kävi koko ajan. Aina jollakulla oli asiaa Kärjelle. Sitä menoa oli mielenkiintoista seurata.
Harjoittelua tarkan silmän alla
Ensimmäiseltä vierailukerraltaan Jokinen sai Kärjeltä mukaansa tekstejä, jotka olivat joko vajaita tai joissa oli jotakin korjattavaa. Kärki pyysi Jokista jatkamaan tai korjaamaan tekstit.
– Ne olivat harjoitustöitä, joista ei syntynyt mitään lopullista. Topi pyysi tekemään tekstit loppuun samalla tavalla kuin ne oli aloitettu. Samalla hän käski lukemaan suomalaista runoutta ja kirjallisuutta valtavia määriä. Tämä kaikki oli opettelua tekstien tekemistä varten, Jokinen kertoo.
Toivo Kärki oli erittäin tarkka musiikkikappaleiden sanoituksen tekniikasta. Sanoittajan piti saada ensin tekstitystekniikka kuntoon, ja vasta sen jälkeen Kärki antoi sanoittajalle mahdollisuuden luoda tekstiaihioita ja -ideoita.
– Kärki oli tässä asiassa todella tiukka. Esimerkiksi vokaalien piti olla pitkiä ja soivia. Voisi miettiä, että menetelmä oli käsiä sitova, mutta sitä se ei lopulta ollut. Kun tekniikan oppi, sanoittaja pystyi luomaan luistavaa tekstiä, jonka ympärille oli helppo säveltää musiikki, Jokinen selvittää.
Jokinen sanoo tunnistavansa esimerkiksi radiosta kuulemastaan kappaleesta lähes takuuvarmasti, onko teos Kärjen sävellys.
– Kappaleen rakenteesta huomaa heti, onko se Kärjen käsialaa ja onko sanoituksen tehnyt esimerkiksi Reino Helismaa, Tuula Valkama tai Junnu Vainio, Jokinen vakuuttaa ja kertoo lisää:
– Esimerkiksi Reino Helismaa sanoi antavansa sanoitustekniikasta periksi, jos sisältö kärsi. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan antanut siitä koskaan periksi, ja siksi Helismaan sanoitukset on niin helppo tunnistaa.
Suuri sydän ohjasi toimintaa
Jokisen ja Kärjen yhteistyö soljui omalla painollaan 1980-luvulla. Jokinen kävi kahdeksan kertaa paikan päällä tapaamassa äärimmäisen kiireistä säveltäjägurua. Suurin osa kanssakäymisestä hoidettiin puhelimitse tai kirjeitä kirjoittamalla.
– Tapaamisissamme kävimme läpi, mitä olen saanut aikaiseksi, missä asioissa olen kehittynyt, missä asioissa pitää parantaa ja minkälaisia ideoita voisi jatkossa kehitellä. Teimme siis eräänlaisia yhteenvetoja.
Jokisen mukaan Kärki oli opettajana tiukka, auktoriteettinen ja jopa patrioottinen, eräänlainen vanhan ajan isäntä.
– Hän oli syntynyt Venäjän vallan alla. Hän oli myös sodat käynyt mies, mikä oli tietysti jättänyt jälkensä.
Kärki todellakin palveli jatkosodassa patteriupseerina, -päällikkönä ja tulenjohtajana muun muassa Petroskoissa ja Syvärillä. Talvisodassa Kärki toimi tykistöupseerina Karjalankannaksella.
– Vaikka Kärki oli jämäkkä, omaa linjaansa vetävä mies, hän oli toisaalta äärettömän sydämellinen ja fiksu. Hän ymmärsi maailmaa laajasti, kulki suurella sydämellä ja auttoi ihmisiä.
Ideoista kelpasivat vain parhaat
Vuonna 1985 yksi Timo Jokisen sanoituksista teki lopulta läpimurron. Se läpäisi Toivo Kärjen tiukan seulan.
– Sain Topilta kirjeen, jossa hän kertoi, että Markus Allan levyttää sanoittamani kappaleen. Se oli hieno tunne. Sen jälkeen kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen.
Kun Kärki alkoi luottaa Jokisen osaamiseen, ylöjärveläissanoittajan vastuu kasvoi ja hän vieraili Kärjen luona entistä harvemmin. Opetus oli siis mennyt perille, ja sanoitusprosessi saatiin viimein liikkeelle.
Jatkossa Kärki lähetti Ylöjärvelle sävellyksiä, joihin Jokisen piti tehdä sanoitukset. Jokinen puolestaan lähetti Kärjelle idealistoja, joissa oli ehdotuksia kappaleiden nimistä ja kooste siitä, mistä kappaleet kertovat.
– Topi sitten vastasi omalla kirjeellään, jossa hän kertoi, mistä listallani olevista ideoista voisi tehdä sanoituksen. Yleensä kymmenestä ideastani ehkä kolme kelpasi, Jokinen naurahtaa.
Jokinen myöntää, että oli ja on yhä vaikea löytää kappaleille nimiä, joita ei olisi jo käytetty.
– Topi oli biisien nimistäkin hyvin tarkka. Kerran ehdotin kappaleelle nimeä Yöperhonen. Topi sanoi, ettei sellaista voida tehdä, kun Paula Koivuniemellä oli jo kappale nimeltä Perhonen.
Kärki halusi myös, että sanoituksissa olisi jotain aivan uutta. Sanoituksia on kuitenkin musiikkimaailma pullollaan, joten vaikeaa oli tämäkin työ.
– Eihän sellaisia tekstejä pystynyt tekemäänkään, joissa olisi kaikki uutta. Piti kuitenkin yrittää löytää jokin tuore näkökulma ja uusia kommervenkkeja sanoituksiin, Jokinen sanoo.
Tekstien tekoa sävelkulkuihin
Kun Jokinen toimitti sanoituksen Toivo Kärjelle, säveltäjämestari tarkisti ensin, onko teksti teknisesti toimiva. Sen jälkeen Kärki tsekkasi tekstin sisällön, idean ja ajatuksen. Jos kaikki asiat tekstissä tuntuivat Kärjen mielestä toimivilta, sanoitus saattoi päätyä levytettävien sanoitusten joukkoon.
Kärki vaati Jokisen sanoituksilta paljon. Tämä oli tietenkin luonnollista, sillä hän oli tehnyt yhteistyötä monien huippuammattilaisten, kuten sanoittajavirtuoosi Reino Helismaan, kanssa.
– Vaikka teksti oli hyvä, se ei silti välttämättä ollut Topin mielestä kovin ihmeellinen. Tämä johtui siitä, että hän oli jo nähnyt runsaasti esimerkiksi Helismaan nerokkaita tekstejä, Jokinen kertoo.
Vaikka Jokisen tarjoama teksti ei noussut heti Kärjen suosikiksi, Kärki oli silti kannustava. Hän jaksoi ymmärtää ja opettaa sanoittajaoppilastaan.
– Monesti hän näki, että tekstissäni oli kuitenkin jotain, minkä eteen kannatti tehdä töitä. Kun tekstiä sitten hioi ja minä kehityin, alkoi pitkässä juoksussa tulla hyvää tavaraa, Jokinen selvittää.
Jokisen piti tietysti osata lukea nuotteja, jotta hän pystyi tekemään Kärjelle tekstejä. Kärki kun lähetti Jokiselle ainoastaan sävellyksensä nuotit, joiden ympärille sanoitus piti värkätä.
– Osasin sen verran pimputella pianoa, että pystyin tunnistamaan sävellyksen melodian. Etsin vain biisin rakenteen ja aloin tehdä tekstiä. Ajan kuluessa ymmärsin Topin sävellystekniikkaa yhä enemmän, minkä jälkeen nuottien lukeminen sujuvoitui.
–Lopulta minun ei tarvinnut enää mennä koko biisiä läpi sanoittaakseni sen, sillä kappaleissa oli aina tietty kaava ja rytmitys, ylöjärveläissanoittaja kuvailee.
Kappale arvoiseensa arkistoon
Toivo Kärjellä oli toimistossaan mielenkiintoinen arkistointimenetelmä. Hänellä oli jokaiselle sanoittajaoppilaalleen hyllyssä kolme mappia. Mapeissa oli kirjaimet A, B ja C.
A-mappiin menivät kappaleet, joiden sävellys ja sanoitus olivat valmiita ja hyväksyttyjä. A-mapissa oli siis levylle mahdollisesti menevää materiaalia.
B-mappiin Kärki laittoi kappaleet, jotka voi myöhemmin ottaa esiin ja joita voi kehitellä lisää.
C-mapissa oli puolestaan hylätyt kappaleet, joista ei Kärjen mielestä syntynyt mitään hyvää edes korjaamalla. Silti Kärki säästi myös kaikki hylätyt tekstit.
– Tiesin, mitkä sanoitukseni menivät A-mappiin, mutta sitä Topi ei koskaan kertonut, mitkä teksteistäni päätyivät C-mappiin, Timo Jokinen kertoo.
Vaikka sanoittaja sai tekstinsä A-mappiin, hän ei voinut olla varma siitä, milloin sanoitettu kappale lauletaan levylle.
– Kappale saattoi mennä levytykseen kuukauden tai viiden vuoden päästä, Jokinen toteaa.
Tutkaparina Reino Helismaa
Tuotteliaan Timo Jokisen mukaan Toivo Kärki oli uskomattoman nopea säveltäjä.
– Hän otti paperin ja alkoi kirjoittaa kappaletta samalla nopeudella kuin kirjoittaisi kirjettä. Hän ei koskaan mennyt pianon ääreen kokeilemaan aikaansaannoksiaan. Hän teki kappaleen viidessä minuutissa hyvin varmalla kädellä.
Kärjen nopea sävellystekniikka oli yksi syy siihen, miksi hän ja Reino Helismaa olivat valtakunnan tuotteliain ja osaavin parivaljakko. Helismaa oli niin ikään tunnettu nopeudestaan, sanoittajana.
– Topi arvosti Helismaan nopeutta ja nerokkuutta. Tämä arvostus Helismaata kohtaan näkyi vielä pitkään Helismaan kuoleman (21.1.1965) jälkeen, Jokinen kertoo.
Timo Jokinen pitää Helismaata 1940-luvun jälkeisen ajan parhaimpana suomalaisena sanoittajana.
– Hän oli idearikas, nopea ja työteliäs. Kukaan ei tiedä, paljonko Helismaan valtavan hienoja töitä meni roskiin, koska Helismaa ei juuri säilyttänyt töitään, joita ei levytetty.
Vuonna 1948 alkanut Kärjen ja Helismaan yhteistyö tuotti yli 550 levytettyä kappaletta. Helismaan kuoltua Kärki turvautui yhä enemmän muihin sanoittajiin.
Vuosien saatossa Kärjen niin sanotun sanoittajakoulun kävivät muun muassa Junnu Vainio, Lauri Jauhiainen, Tuula Valkama, Pauli Salonen, Terttu Suni, Reijo Vires, Arvo Allas, Vexi Salmi, Aappo I. Piippo, Raul Reiman, Kyösti Timonen, Pauli Ylitalo sekä tietenkin ylöjärveläinen Timo Jokinen.
– Eihän Topi ollut koulutukseltaan mikään opettaja, eikä hänen olisi edes tarvinnut opettaa sanoittamista ja kappaleiden tekoa. Hän teki sitä kuitenkin hyvyyttään, Timo Jokinen sanoo.
Kärjen sävellyksiä ovat laulaneet lukemattomat huippuartistit, joista ensimmäisinä mieleen tulevat Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Esa Pakarinen, Henry Theel, Junnu Vainio ja Pasi Kaunisto.
Hurjan ahkera puurtaja
Säveltäjämestari Kärkeä voi hyvällä syyllä kutsua työnarkomaaniksi. Hän teki äärettömän pitkiä työpäiviä.
Kärki sävelsi, johti orkestereita, opetti sanoittajia, keräsi levytysmateriaalia, teki elokuvamusiikkia ja marssimusiikkia, sävelsi revyitä ja kaiken lisäksi soitti itse keikoilla.
– Eihän Topilla ollut juuri vapaa-aikaa. Koko hänen elämänsä liittyi jollain tavalla musiikkiin. Työ ja harrastus olivat yksi ja sama asia, Jokinen kuvailee.
Elämänsä loppupuolella Kärki viihtyi runsaasti kesämökillään Asikkalassa. Jokisen mukaan Kärki vietti alkuviikot Helsingin työhuoneellaan ja loppuviikot hän sävelsi ja sovitti musiikkia kesämökin hämyssä.
– En sitten tiedä, mitä Topi vähällä vapaa-ajallaan puuhasi, koska tapasin häntä vain työn merkeissä. Keskustelimme aina musiikista ja musiikin tekemisestä, Jokinen kertoo.
Olisi menestynyt myös maailmalla
Kärjen sävellyksissä kuuluu Jokisen mukaan vankka jazzpohja. Tänäkin päivänä Kärjen teoksista voidaan tehdä helposti jazzsovituksia.
Vuonna 1939 Kärki voitti englanninkielisellä kappaleella englantilaisen Rhythm-lehden sävellyskilpailun, jossa oli yli 500 osallistujaa. Tästä innostuneena Kärki suunnitteli lähtevänsä töihin Yhdysvaltoihin. Sota muutti kuitenkin suunnitelmat.
– Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, minkälaisen uran Kärki olisi tehnyt kansainvälisesti. Jos hän olisi antanut jonkin huippusävellyksistään Yhdysvaltoihin sovitettavaksi, luulen, että siitä olisi tullut suurmenestys. Olisi varmasti tapahtunut melkoisen isoja juttuja, Jokinen miettii
Jokinen ei itse halua nimetä mielestään parasta Kärjen sävelmää.
– Niitä huippubiisejä on käsittämättömän paljon.
Nykytekijät voisivat ottaa oppia
Tänäkin päivänä Suomessa tehdään tietysti suuria määriä upeita musiikkikappaleita. Jokinen sanoo, että osaavia säveltäjiä ja sanoittajia on paljon mutta että monessa heidän kappaleessaan on virheitä, joita Kärki ei olisi suvainnut.
– Nykyisin sanotuksissa näkyy aika usein esimerkiksi toistoriimejä tai puoliriimejä. Kun ajatus ei kulje, lintsataan tekniikassa, Jokinen sanoo.
Mikäli teksti ei jostain syystä pysy sävellyksen raameissa, kappaleen melodia kärsii.
– Jos teksti hyppii miten sattuu, biisistä jää hämärä kuva, Jokinen toteaa.
Hän sanoo, ettei ole yrityksistä huolimatta löytänyt juuri mitään virheitä esimerkiksi Reino Helismaan teksteistä.
– Ainoa toistoriimi, jonka olen Helismaan sanoituksista löytänyt on kappaleessa Päivänsäde ja menninkäinen. Siellä lopussa tulee perättäin sanat tallustaa ja rakastaa.
Kaikista suurin vaikuttaja
Oppilas Timo Jokinen tapasi opettajansa Toivo Kärjen viimeisen kerran vuoden 1989 syksyllä. Vielä seuraavan vuoden syksyllä heidän oli määrä tavata uudelleen, mutta Kärjen kunto alkoi olla sen verran heikko, ettei mestari enää juurikaan käynyt Pitäjänmäen työhuoneessaan.
– Minua on usein harmittanut se, etten ottanut valokuvia, kun teimme töitä Topin kanssa. En ymmärtänyt silloin, miten tärkeä asia se olisi ollut. Menin vain tekstin kanssa Topin luokse, enkä kiinnittänyt ulkoisiin asioihin huomiota, Jokinen harmittelee.
Toivo Kärki sai elinaikanaan hyvin vähän arvostusta siihen nähden, minkälaisia urotekoja hän sai aikaiseksi suomalaisen viihdemusiikin saralla. Vasta 1980-luvulla Kärki sai jonkin verran osakseen ymmärrystä. Vuonna 1986 hänelle luovutettiin Kultainen Emma numero 1 ja vuonna 1987 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.
– Kärjen lahjoja ja kykyjä ei osattu arvostaa hänen elinaikanaan. Arvostus on tullut jälkikäteen, Jokinen sanoo.
Timo Jokinen itse pitää Kärkeä sodan jälkeisen ajan populaarimusiikin merkittävimpänä vaikuttajana Suomessa. Jokisen mukaan Kärjellä on ollut kaikista ihmisistä suurin vaikutus suomalaiseen kevyeen musiikkiin pitkälle 1980-luvulle saakka.
– Topin käden jälki näkyy edelleen joka puolella, Jokinen toteaa.
Jokinen arvelee, ettei Kärjen tyyppisiä hahmoja enää synny, koska nyky-yhteiskunnassa yksi ihminen ei voi nousta vastaavaan asemaan, jossa Kärki oli.
– Nykyään vaikutusvalta on pirstoutunut musiikkialalla enemmän kuin ennen, Jokinen tuumaa.
Muutamia jäi julkaisematta
Timo Jokinen teki Toivo Kärjen kanssa yhteensä 21 levytettyä kappaletta. Viimeisimmän näistä, Kesän viimeinen valssi -nimisen kappaleen, lauloi levylle vuonna 2010 tervolalainen iskelmälaulaja Anu Tammela.
– Kymmenkunta tekstiäni jäi sinne Topin B-mappiin. Jos Topi olisi elänyt kymmenen vuotta kauemmin kuin eli, olisi niistäkin kappaleista saatu varmasti joitakin ulos, Jokinen uskoo.
Jokinen teki Kärjen kanssa myös kaksi marssilaulua. Ylöjärveläinen tekstinikkari toivoo, että jonain päivänä jokin soittokunta tai kuoro voisi esittää marssilaulut.
Jokisen sanoittamia ja Kärjen säveltämiä kappaleita ovat levyttäneet muiden muassa Reijo Taipale, Merja Rantamäki sekä Markus Allan.
Kommentointi on suljettu.