Ylöjärveläinen kova kalamies pitää pilkkiä luontevana osana koko vuoden varrelle ulottuvaa harrastusta. Ja vaikka pilkki ehkä vaikuttaa omintakeiselta touhulta, ei mies näe siinä isoa eroa kesäkalastukseen.
Kalastustarvikkeilla lastattu ahkio liukuu kahisten Keijärven jäällä.
Pian sitä vetävä Jani Keskinen pysähtyy, ottaa kairan esiin ja pyöräyttää tottunein elkein reiän jäähän.
Mies kaivaa repustaan kaikuluotaimen ja upottaa piuhan aukosta pilkottavaan veteen. Sitten vain tuolirepun päälle istumaan ja saalista nykimään.
Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen sintti jo putkahtaa aukosta. Ja toinen. Ja kolmas.
Keskinen tosiaan on tottunut pilkkimies: hän uitteli siimaa jääkoloissa ensi kertaa jo neli-viisivuotiaana isän kanssa. Todellinen kalapalo ryöpsähti teini-iässä. Osin siihen suuntasi veren perintö.
– Mutta olen minä ahkerampi kalastaja kuin isäni. Minulla on ollut vähän pro-meininkiäkin, mutta hän on perinteinen harrastaja.
Suurin kipinänheitin oli kaveripiiri ja eritoten kaverin serkku.
– Hän oli meitä vähän edellä ja oli tosi innokas kalastaja. Vähemmästäkin into tarttuu.
Harrastus on vuosien mittaan hiipunut määrällisesti – nyt mies panostaa laatuun.
– Pilkkimisen kulta-aikani oli teini-iässä ja kahdenkympin korvilla. Nyt, kun on aikuisen kiireet, ei aina ehdi eikä jaksakaan lähteä. Sinänsä palo ei ole sammunut.
Yllättävän samaa kuin suvikalastus
Keskisen kalaharrastus ei rajoitu pilkkiin.
– Kalastan perholla, virvelillä; rannalta, koskesta; Suomessa, ulkomailla – milloin ja miten missäkin.
Määrällisesti muut kalastusmuodot päihittävät pilkin miehen harrastuskirjossa. Arvoasteikolle hän ei kuitenkaan osaa asettaa sitä. Sillä on oma paikkansa.
– Jos kaikkea pystyisi harrastamaan aina, pilkki olisi varmaankin häntäpäässä. Mutta rajaus on vaikeaa, koska pilkki on vuodenaikaan sidottu juttu. Ja siinä on oma viehätyksensä.
Pilkin ominaispiirteitä perättäessä Keskinen vaipuu mietteliääksi. Äkkiseltään eroja kesäkalastukseen tuntuu löytyvän, mutta yhtäläisyydet voittavat sittenkin. Esimerkiksi rauhallisuus pätee Keskiseen, mutta, mutta:
– Kisatouhu on hektistä. Ja muukin kalastus voi olla rauhallista.
Jää elementtinä ei sekään ole Keskisestä huikea ero liplattavaan veteen. Veneellä näet kulkee siinä kuin jalan jäällä. Lisäksi kesäinen vertikaalijigaus on pilkinnän kaltaista.
– Sekä kesällä että talvella on pinta, jonka alle ei näe. Suomen vesistössä veden pinta on aika lailla raja. On arvoitus, mitä sen alla on. Ja vaikka pilkillä on vain pieni reikä, se riittää. Silloin ollaan veden äärellä.
Tavoitteetkaan eivät eroa ilmiselvästi.
– Kesän lohikalastuksessa hamutaan arvokasta saalista enemmän kuin pilkillä muutamaa ahventa haettaessa. Toisaalta kesälläkin on kalastusmuotoja, joissa saalis ei ole kovin tärkeä.
Yhtä kaikki pilkintä vaatii perehtymistä. Hyvä kalastaja ei ole väistämättä hyvä pilkkijä, vaikka sopeutuneekin pilkille helposti.
– Esimerkiksi pilkkivieheet vaativat oman tekniikkansa ja varsinkin kuhan kalastuksessa isot saaliskalat löytyvät eri paikoista talvella kuin kesällä.
Nuoruudessa paloi kisaviettikin
Ylöjärveläismiehen pilkkiharrastus puolestaan ei rajoitu vain rentoon oleiluun. Tai ei rajoittunut. Parinkymppisenä hän oli innokas pilkkikisaaja.
Nuorukainen halusi tosissaan testata taitonsa, mutta harrastamisen pääsyy kisaaminen ei silti ollut.
– Kisat olivat mukava mauste. Kumminkin lähdimme harrastajatasolta, mies määrittelee.
Viime vuosina kisakiinnostus on löyhtynyt, ja aikuissarjojen kova tasokin on karsinut kisahaluja. Yhdessä mittelössä mies kävi vielä pitkään, mutta nyt sekin on kisajärjestelyjen tason laskettua jäänyt hänen kuvioistaan.
– Nyt mikään kisa ei ole tuntunut niin omalta, että olisin sinne lähtenyt. Nuoruudessa taitojen testaus oli tärkein juttu, mutta nyt jos lähtisin, lähtisin perinteen vuoksi. Vähän sellaista nostalgiaa.
Kisoissa miestä viehätti puhtaasti rajojen ja taitojen kokeilu, ihan kuin missä tahansa kilpailuvietin ruokkimassa mittelöinnissä.
Ja taidosta todella on kyse. Keskinen sanoo, että kisoissa, joissa menestystä mitataan saaliin määrällä, ei pärjää tuurilla.
– Ei ole sattumaa, että usein samat ihmiset ovat SM-kisoissa kärkikahinoissa.
Surkea jäävuosi nipistää
Takavuosina Keskinen pilkki liki viikoittain. Viime aikoina kiireiden lisäksi huonot talvet ovat verottaneet harrastusta.
– Luvattoman vähän olen tänä talvena käynyt.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan tänä talvena sisämaan jäät ovatkin olleet keskimääräistä ohuemmat, ja MTV:n uutisessa Ilmatieteen laitokselta kerrotaan merijäätä olevan toiseksi vähiten jopa sataan vuoteen.
Kehno jäätilanne on rajannut Keskiseltä pilkkipaikkoja. Virtapaikoille ei ole asiaa, eikä merellekään viitsi lähteä. Ja vaikka jää pitäisikin, ei pilkintä houkuta, jos sää on ankea.
Tulevilta talvilta Keskinen toivoo pakkassäitä.
– Varmasti nykyisiä parempien olosuhteiden myötä kävisin nykyistä enemmän jäällä. Tosin vanha vitsihän sanoo, että viisi senttiä jäätä kantaa ihmisen mutta kaksi pilkkijän.
Kommentointi on suljettu.