Ylöjärveltä ei juuri ole maajoukkuetason koripalloilijoita tullut, mutta Wiljami Tiainen saattaa korjata asian aivan lähiaikoina.
Tamperelaisessa Raholan Pyrkivässä pelaava Wiljami on käynyt jo kolmella Koripalloliiton katsastusleirillä, joilla seulotaan pelaajia 16-vuotiaiden maajoukkueeseen.
Tiainen on myös suoriutunut leireistä niin hyvin, että maajoukkuekutsua voidaan hyvällä syyllä odottaa.
– Viimeksi minut valittiin leirin all stars -viisikkoon. Kovaa on leireillä harjoiteltu, ja hyvin ne ovat mielestäni menneet, Wiljami Tiainen tuumaa.
Hänen etunaan on 198 sentin pituus, jota keskushyökkääjän vaativalla paikalla tarvitaankin. Suomessa ei ole koskaan liian monta isoa mutta myös riittävän taitavaa ja liikkuvaa sentteriä per ikäluokka.
– Vahvuutenani onkin kokoni hyödyntäminen, ja kouluterveydenhoitajan mukaan voin vielä kasvaakin muutaman sentin.
– Parannettavaahan aina riittää muun muassa pallonkäsittelyssä, Wiljami miettii.
Myös hänen 17-vuotias isoveljensä Waltteri on kasvanut liki kaksimetriseksi hujopiksi, ja 10-vuotias pikkusisko Wilmakin venyy pitkäksi, mikäli ennusmerkit paikkansa pitävät.
– Tunnen itseni taas uudelleen pikkutytöksi, vaikka olen itsekin melkein 180-senttinen, sisarusten äiti Minna Lepistö nauraa.
Wiljami arvelee, että koriskenttien ulkopuolellakin pituudesta on enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka kenkäostosten teko ei yksinkertaista olekaan.
– Kun kengän koko on 51 tai 52, pitää useimmiten turvautua nettitilauksiin. Viimeksi löytyivät Helsingistä ihan sattumalta hajakoon koristossut, äiti-Minna kertoo.
Taekwondo ja rummut jäivät
Tämän vuosituhannen ensimmäisenä päivänä syntynyt Wiljami Tiainen löysi koripalloilun harrastuksekseen koulun liikuntatuntien ansiosta.
Sitä ennen hän kokeili taekwondoa ja rumpujen soittoa.
– Taekwondo ei napannut, koska tykkään enemmän joukkuelajeista. Soittopuuhat jäivät, koska yksi kylässä käynyt napero rikkoi kalvon rummustani.
Wiljami aloitti koripalloilun Pyrkivässä yhdeksänvuotiaana, ja samaan aikaan lajia opettelemaan lähti myös Waltteri.
Isoveli pääsi kokeilemaan taitojaan A-junioreiden joukkueessakin, kunnes yksi kesä sammutti innostuksen. Waltteri teki pitkää päivää kesätöissä, eikä energiaa harjoittelemiseen enää riittänyt, ja valmentajakin vaihtui.
Wiljami kävi jo viime kesänä töissä Härmälän leirintäalueella Tampereella ja piti siitä niin, että menee todennäköisesti ensi kesänäkin samaan paikkaan käyttörahoja tienaamaan.
Hän pelaa Pyrkivän B-junioreissa ykkösdivisioonaa, mutta valmentaja Aleksi Suominen on vihjaillut, että debyytti miesten kakkosdivariporukassa voi olla hyvinkin lähellä.
– Ilman muuta kiinnostaa kokeilla, miten pärjään miesten kanssa, Wiljami sanoo ja kehuu Suomista valmentajaksi, jolta saa paljon hyviä vinkkejä.
Omassa joukkueessaan hän on ykkössentteri, joka aloittaa ja lopettaa pelit eli kerää mukavasti peliminuutteja. Pisteitäkin ropisee jatkuvasti, ja kun joukkueella menee hyvin, motivaatio pysyy korkealla.
– Meillä on pelaajia kahteen joukkueeseen, joista toinen pelaa alemmassa sarjassa. Meidän porukkamme pääsi ylempään sarjaan ja kuuluu tämän kärkipäähän.
– Tasoerot ovat välillä aika suuret. Viimeksi voitimme 54 pisteen erolla, Wiljami kertoo.
Harjoitukset usein Itä-Tampereella
Vaikka Waltteri lopetti koripalloilun, sen harrastajien määrä perheessä pysyi kahtena, koska Wilmakin pelaa Raholan Pyrkivässä.
Se tietää Minna Lepistölle melkoista sukkulointia Vahannassa sijaitsevan kodin ja Tampereen välillä. Voisi ajatella, että eihän Vahannasta ole pitkä matka Raholaan, mutta seuran nimi hämää perusteellisesti; toimintaa on paljon Tampereen itäosissa.
– Harjoitukset ovat useimmiten joko Vuoreksen tai Hervannan liikuntahalleissa, mutta onneksi Wiljami ja Wilma treenaavat kolme kertaa viikossa samoina päivinä, Minna kuvailee korisperheen arkea.
– Jään joko seuraamaan harjoituksia tai teen sillä aikaa omia töitäni. Joskus käyn myös ruokakaupassa.
Wiljamin yksi harjoituskerta vie useita tunteja, sillä ennen varsinaista lajiharjoitusta pojat vetäisevät kolmen vartin fysiikkaosuuden.
– Jonkin verran nostelemme jo punttejakin – penkkiä ja kyykkyä. Lisäksi teemme muun muassa vatsalihasliikkeitä ja penkillenousuja.
– Salissa hiotaan aluksi yksilötaitoja ja lopuksi pelataan, Wiljami paljastaa joukkueharjoitusten sisällöstä.
Nuoren koripalloilijan elämänmenoon kuuluu myös omatoimista harjoittelua sekä pallon kanssa että ilman.
– Pallon kanssa tulee temppuiltua, ja siitä on täällä sisällä merkkejä…Wiljami virnistää.
– Joo, muutama kello on pudonnut, Minna vahvistaa hymy huulillaan hänkin.
Itseään Wiljami ei ole koripalloilun vuoksi juuri telonut. Nopean kasvun vaiheeseen monella pojalla liittyvä polven seudun Osgood-Schlatterin tautikin meni nopeasti ohi.
– Selkä joskus hieman vaivaa kovien treenien jälkeen, muttei sekään pahasti.
Pihapelejä Vahannan koululla
Minna Lepistö suhtautuu lastensa urheiluharrastuksiin sillä mielellä, että niihin kannattaa satsata aikaa, vaivaa ja jonkin verran rahaankin, joskin koripalloilu ei ole lajeista aivan kalleimmasta päästä:
– Eivätpähän ole tuolla kauppojen nurkilla pyörimässä!
Wiljami tosin hymähtää välillä kavereittensa kanssa siellä pyörivänsäkin, mutta selvästi enemmän vapaa-aikaa kuluu hyöydyllisissä merkeissä.
– Kesällä käyn kavereiden kanssa paljon uimassa tai Vahannan koulun kentällä korista pelaamassa. Pelinkin saa aika hyvin pystyyn, kun soittelee kavereita paikalle.
Wiljami tietää olevansa erittäin lahjakas ja huipulle riittävillä raameilla siunattu nuorukainen muttei sorru haihatteluun.
– En ole liikaa miettinyt tavoitteitani. Haluan kuitenkin katsoa, mihin rahkeeni riittävät, hän tuumaa vakaalla äänenpainolla.
Kahdeksatta luokkaa käyvä nuori mies ei ole myöskään tehnyt tarkkoja suunnitelmia peruskoulun jälkeisestä ajastaan. Ei olisi järin suuri yllätys, jos hänelle tarjottaisiin vaikka korisstipendiä rapakon takaa.
Kotijoukkojen tuesta siihenkään tarttuminen ei jäisi kiinni.
– Potkitaan poikaa kaikin tavoin eteenpäin! Nautin itsekin pelien katsomisesta, vaikka se jännittää hirveästi, Minna-äiti huokaisee.
– Kentälläkin jännittää, vaikkei sitä saa ruveta miettimään. Täytyy vain keskittyä, Wiljami sanoo.
Suomalaisista pelaajista hän nostaa ykkössuosikikseen uransa viime syksyn MM-turnaukseen päättäneen sentteri Hanno Möttölän ja NBA-tähdistä Cleveland Cavaliersin laitahyökkääjä LeBron Jamesin.
– Jonkin verran seuraan NBA:ta Facebookin välityksellä. Jääkiekkoiluakin katson joskus kavereiden kanssa, mutta siinä minulla ei ole suosikkeja, Wiljami kertoo.
