Kirjailija-professori Laila Hirvisaaren ideoima kirjan vuosi röyhistää kirjallisuuden rintaa tuomalla sen elinvoimaa esiin mutta toivomalla samalla uutta. Ylöjärven kirjastossa kirjan vuosi on aina.
Moderneja viihdykkeitä on monasti povattu kuoliniskuiksi tai ainakin rampauttaviksi sivalluksiksi kirjalle. Mutta eivätpä ole kirjat hävinneet hyllyistä tai kirjastot ja kirjakaupat katukuvasta.
Ylöjärven viransijainen kirjastotoimenjohtaja Heidi Hongisto ja kirjastonhoitaja Elisa Ranta näkevätkin, että kirjalla menee hyvin.
– Mielestäni kirjan rooli on pysynyt. Moni pitää kirjaa viehättävänä käyttöliittymänä. Siinä on jotain nostalgiaa ja romantiikkaa, vähän kuin LP-levyissä, Hongisto tuumii.
Ylöjärven lainausluvutkin tukevat käsitystä: Hongiston pitää niitä hyvinä, vaikka ne ovatkin olleet viime vuosina koko maan malliin hiukan laskussa. Opusten osuus kaikista lainoista kielii niin ikään kirjan jalansijasta. Viime vuonna kaupunginkirjaston 675 896 lainasta peräti 514 687 oli kirjoja.
Kirjalla menee tänä vuonna yhdessä mielessä erityisen eloisasti. Vietetään ensi kertaa sen valtakunnallista teemavuotta. Vaikka kampanja toki pyrkii pönkittämään kirjaa, ei kaksikko näe sitä miksikään kirjan elvytykseksi.
– Onhan näitä teemavuosia. Kirjan vuosi on yksi tapa tuoda kirjaa konkreettisesti esiin, Hongisto puntaroi.
Joka vuosi kirjan vuosi
Vaikka Ylöjärven kirjasto nappaa tempauksesta kopin, poikkeussäpinää vuosi ei sille tiedä.
– Elämme joka vuosi kirjan vuotta, Ranta selittää.
Siispä teemasivuston kalenteriin päätyvät monenmoiset joka tapauksessakin järjestettävät tapahtumat, kuten satutunnit, kirjailijavierailut ja lukupiirit.
Valtakunnallisesti sivusto on kuitenkin poikinut rutkasti ohjelmaa, joskin sekin lienee pitkälti sellaista, jota järjestettäisiin muutenkin. Hongisto ei osaa vielä arvioida tarjontaa laajasti.
– Sivusto on ollut auki vasta pari kuukautta. Ovatkohan kaikki löytäneet sitä tai aktivoituneet sillä? Odottelisin vielä, ennen kuin teen päätelmiä, mutta kyllä silti sanoisin, että monipuolisesti on kaikenlaista.
Runsas tapahtumatarjonta kielii eloisasta kirjakentästä. Sellaisena kirjastokaksikkokin tätä pitää.
– Kirja on ollut paljon esillä, Ranta tuumaa viitaten messuihin, palkintoihin ja erityisesti Suomen erityisnäkyvyyteen taannoisilla Frankfurtin kirjamessuilla.
Kaksikko kuvaa nykyistä kirjakenttää ennen kaikkea monimuotoistuvaksi: asiakkaat ovat avoimia erimuotoisille ja -kielisille kirjoille, ja kirjallisuus rikastuu, esimerkiksi lisääntyneistä maahanmuuttajien teoksista.
– Ei ole enää pelkkää suo, kuokka ja Jussi -meininkiä, Ranta heittää.
Kirja vie muiden nahkoihin
Kun kaksikolta utelee kirjan roolia, on vastauksena huima lista. Kirja vastaa rentoutumisen, tiedon, harrastusten ja viihtymisen tarpeisiin. Kirjasta voi saada avaimia kriiseihin ja elämänhallintaan sekä peilauspintaa elämäntilanteisiin. Opuksilla on myös sosiaalinen vaikutus: lukukokemusta jaetaan muiden kanssa, ja toisaalta hahmot ovat seuraa yksinäisinä hetkinä.
– Lapset ja nuoret taas oppivat kirjoista arkipäiväisiä asioita ja käyttäytymistä. Ja itsekin olen oppinut kirjoista vaikka mitä. Myös kielen taito paranee lukemalla, Ranta sanoo.
Samaa listaa voisi kirjata vaikka televisiosta tai elokuvista, mutta kaksikko näkee, että kirja vastaa tarpeisiin omalla tavallaan.
– Se jättää enemmän tilaa mielikuvitukselle kuin moni muu media, Hongisto kuvaa.
– Kirjassa asiaan voi mennä syvemmin kuin monessa muussa. Se ei ole yhtä hektinen, Ranta lisää.
Kollegapari näkee kirjalla myös tärkeän roolin yhteiskunnassa ja kulttuurissa.
– Kaunokirjallisuus vaikuttaa ajatteluun ja avartaa ymmärtämystä. Se tuo tunnepuolen faktan rinnalle. Sen avulla pääsee muiden nahkoihin, Ranta sanoo ja antaa esimerkin, kuinka maahanmuuttajakirjat ovat tuoneet syvällistä ymmärrystä lehtijuttujen faktarungon ympärille.
Kulttuurisesti hän näkee kirjan ainakin identiteettiä luovaksi.
Kuolema ei kolkuta kirjalle
Kirjastonaiset ovat vakuuttuneita kirjan vakaasta tulevaisuudesta.
– Ihmisellä on aina ollut tarinankerronnan tarve, Ranta kuittaa.
– Kaikkea ei ole mahdollista esittää visuaalisin keinoin, sijaisjohtaja vertaa opuksia vaikka teatteriin ja elokuvaan.
Kaksikko uskoo fyysisen kirjan paikkaan e-opuksen rinnalla. Sillä on näet oma esineellinen viehätyksensä. Vaikka Ranta pitää tietokirjallisuuden sähköistymistä luontevana, näkee Hongisto fyysiselläkin tietokirjalla roolin.
– Olen kinesteettinen oppija, joten minulle on tärkeää, että voin tehdä muistiinpanoja. Olen joskus kokeillut tehdä niitä hiirellä, mutta ei se ole ollut sama kuin käsin kirjoittaminen.
Kirjan jalansijasta huolimatta kirjastokaksikko avaa silmät uhillekin: lukijakunta jakautuu kahtia ahkeriin ja laiskoihin lukijoihin, viihdetarjonta syö aikaa kirjoilta ja pelkkä pikaviestintä köyhdyttää kielitaitoa.
Kuten teemavuoden väki, myös kaksikko toivookin uusia lukijoita ja kirjallisia avauksia.
– Toivottavasti jollekulle tulisi mieleen: ”Niin joo, minäkin voisin lukea jotain”, Hongisto maalailee.
Kommentointi on suljettu.