Jo pelkkä terveyskeskuksen lattiakuvio sytyttää taideharrastaja Aila Rautasen ideoimaan maalausta. Pulputtava pää ei tyrehdy, vaikka käsi olosuhteiden pakosta joutuukin odottelemaan.
Siitä ei ole vuottakaan, kun Aila Rautasella oli näyttely Ylöjärven terveyskeskuksessa, ja taas aulan seinä on täyttynyt taideharrastajan maalauksista.
Ja työt ovat uusia, vain vuoden mittaan syntyneitä. Pensseli on siis heilunut tuloksellisesti.
Ripeä uuden näyttelyn järjestäminen oli pitkälti käytännön sanelema. Työt palautuivat naiselle toisaalta, mutta Rautasella ei ollut niille oikein tilaa keskustakodissaan, ja kakkosasunnolla maalla taas on talvella liian kosteaa.
Niinpä työt oli kätevää tuoda kodin lähellä vapaana olleille terveyskeskuksen näyttelyseinille. Myyntipaine ei uutta tuottanutta naista ajanut, sillä kaupittelu ei ole tämän tilan tarkoitus, mutta uuden esiin saaminen toki kiinnosti.
– Mieluummin työt esiin laittaa kuin pitää kaapissa.
Tuotosta aulan tarpeisiin
Tuoreet työt riittivät kuitenkin täyttämään vain aulan. Niin ikään tyhjillään olleita perhekeskuksen näyttelyseiniä Rautanen piristi vanhoilla töillään.
Naisen mielestä kahdeksan uutta työtä vuodessa – niistä kuusi on nyt esillä ja kaksi jo jatkoteillään – ei olekaan kovin paljon. Jos tilaisuutta olisi, tuotteliaisuus kuplisi ihan toisissa mitoissa.
– Tuttuni, jotka tekevät teoksia koko ajan, tekisivät nuo viikossa, ja minäkin tekisin, jos voisin, hän viittilöi aulan seinälle.
Nyt tuotteliaisuutta syövät ajan-, rahan- ja tilanpuute. Voisikin sanoa, että Rautasen mieli on tuottelias mutta käsi ei hänen tahtomassaan määrin.
– Hirveä pino olisi ideoita, sellaisia, jotka odottavat vain ulospääsyä, ihan villejä juttuja.
On vuodesta kiinni, kuinka paljon intoa pulppuava nainen puskee valmista.
– Kerran tyttäreni oli kolme kuukautta ulkomailla, joten menin hänen asunnolleen päivittäin maalaamaan. Sinä aikana syntyi varmaan sata työtä.
Into virtaa mielenlaadussa
Kuvista kyltymättömällä naisella on piisannut taideintoa koko iän. Arkkitehtihaaveiden kariuduttua luovuus on saanut velloa harrastuksen muodossa.
Taukoamatta pulppuavan mielensä Rautanen vapauttaa käytäntöön aina tilaisuuden tullen.
– Kun lapsemme olivat pieniä, mieheni vei heidät talvilomilla hiihtokeskuksiin ja minä jäin kotiin maalaamaan koko viikoksi. Tuskin söinkään, intoilija nauraa.
Motivaatio pysyy yllä, koska Rautasen päässä kytee luonnostaan halu kuvata asioita.
– Ehkä filmaan koko ajan näkemääni, hän sanoo, ryhtyy tuijottamaan terveyskeskuksen lattiaa ja äkkää, että sen kuviossakin on jotain kiehtovaa talletettavaa.
Eritoten luonto pitää naisen taiteellisen silmän hereillä.
– Auringonpaisteet, iltaruskot, myrskyt ja hanget. Timantti hangella muuten tulee ihan kohta, hän vihjaa Jean Sibeliuksen noita kahta sanaa nimessään kantavan laulun inspiroimasta työstä, jota hän suunnittelee Eurooppalaisen kulttuuriyhdistyksen valmistelemaan säveltäjän 150-vuotisjuhlanäyttelyyn.
Kyllästyminen ei siis osoita minkään luokan merkkejä.
– En ole koskaan päässyt tekemään niin paljon, että olisin kyllästynyt, nainen virnistää.
Ideasampo raksuttaa alati
Edes vuosien ideointi ei ole kuivattanut Rautasen taiteellisten päähänpistojen lähdettä. Filmaava mieli saa ideoita missä ja milloin vain.
– Tuolla maailman kaduilla kuljettuani päähäni on tallentunut infrastruktuuria. Haluaisin tehdä näyttelyn, jossa on pelkkiä kaivonkansia, eri tavoin toteutettuina tietysti, hän antaa esimerkin.
Aiheen tyylillinen variointi, kuten esittävän aiheen pelkistäminen tai tekniikan vaihtaminen, onkin yksi ideoita alati synnyttävä juttu.
– Joitain asioita vaikkapa maisemasta kyllä toistankin, esimerkiksi heiniä, pilviä ja veden liikettä, hän kuitenkin toteaa.
Myös tarve, vaikkapa näyttely, saa aatokset jylläämään uutta.
Rautasen pääkoppa toimii siis visuaalisesti eikä siksi ehdy ideoista.
– Kaikki, minkä näen, menee aivoihini ja tulee ulos missä milloinkin ja minkälaisena milloinkin.
Pelkistävän kauden tuloksia
Tuottelias mieli paistaa terveyskeskuksen näyttelyssä ainakin sikäli, että tällä kertaa maalaukset näyttävät varsin erilaisilta kuin viimeksi. Kun viime keväänä nähtiin utuisen herkkiä, abstarhoituja mutta silti yksityiskohtaisia töitä, nyt tyyliä voisi kuvata ekspressionistisen pelkistäväksi, yksinkertaisuuteen nojaavaksi.
Rautanen pulahti pelkistykseen jo Pirkka-Hämeen kuvataiteilijoiden reilun vuoden takaiseen 60-vuotisnäyttelyyn tekemiensä juhla-asuisia naisia esittävien, terveyskeskusaulan varhaisimpien töidensä parissa. Ote pelkistyi niiden jälkeen entisestään ja kehittyi vielä Mustiossa vietetyssä taidesymposiumissa.
– Opettaja sanoi: ”Ymmärrä lopettaa.”
Juuri ymmärrys lopettaa on syy, jonka vuoksi Lummelampi on Rautasen suosikkityö näyttelyssä.
– Pystyin pelkistämään paljon, vaikka maisemassa olisi ollut paljon komponentteja.
Eikä tuottava mieli tähän pysähdy.
– Kyllähän se Sibelius päässä kiertää. Se pitää saada ulos.
Aila Rautasen maalauksia, grafiikkaa ja pastellipiirustuksia Ylöjärven terveyskeskuksen aulassa ja perhekeskuksessa tammikuun loppuun.
Kommentointi on suljettu.