Ylöjärveläinen painijalupaus Anssi Lampinen oppi viime syksyn aikana, miten kirvelevä tappio käännetään makeaksi voitoksi.
Anssi hävisi lokakuussa Koululiikuntaliiton vapaapainin mestaruuskilpailuissa alle 42-kiloisten ensimmäisen ottelunsa Alex Suontakaselle, kun tämä pääsi pujahtamaan yllättäen Anssin jalkoihin.
Seuraavissa kilpailuissa Anssi väänsi Alexista 10–0-voiton.
Joulukuussa kadettien eli alle 17-vuotiaiden SM-kilpailuissa Vaasassa pojat kohtasivat ensimmäisellä kierroksella, ja Anssi pani vantaalaisen Alexin selälleen. Siinä vaiheessa ylöjärveläinen johti jo pistein 6–2.
– Alex tuli jo eri lailla, kun en ollut päästänyt häntä edellisessä matsissa jalkoihin, Anssi kertaa.
Tämä kuvastaa hyvin sitä, missä painissa on kysymys: virheistä pitää oppia. Anssin SM-välierävoitto lappeenrantalaisesta Aaron Karastista pistein 10–7 kertoi toisen olennaisen asian.
– Aaron on minua aika paljon vahvempi, joten minun piti käyttää teknistä osaamistani. En kyllä muista siitä ottelusta oikein mitään, Anssi naurahtaa.
Hänen isänsä Vesa Lampinen kertoo, että tämä on Anssille hyvin tyypillistä: keskittyminen on niin tiukkaa, ettei kiivastempoisista otteluista juuri jää pojan mieleen muistikuvia.
SM-finaalissa Anssi joutui tunnustamaan Kauhajoen Karhun Arttu Hakalan vielä selvästi paremmakseen lukemin 0–10.
– Arttu osasi rullata matossa niin hyvin, ettei minulla ollut sanan sijaa häntä vastaan, Anssi myöntää reilusti.
Seuraava tavoite SM-kulta
Hopea oli kuitenkin 12-vuotiaan Anssin uran ensimmäinen SM-mitali ja tuli heti ensimmäisellä osanottokerralla. Tähän saakka hänen painonsa ei ollut yltänyt SM-kilpailujen 39 kilon alarajaan.
– Seuraava tavoitteeni on voittaa SM-kultaa, Anssi suunnittelee.
Ensimmäinen mahdollisuus tähän tulee keväällä kreikkalais-roomalaisen painin SM-kilpailuissa.
Anssi pitää ”krekua” mieluisimpana ja itselleen parhaimpana painimuotona, mutta vastus on siinä kovempi kuin vapaapainissa.
– SM-molskille tulevat suunnilleen samat kaverit kuin vapaassakin plus toinen mokoma päälle. Varsinkaan Pohjois-Suomen seuroissa ei juuri vapaata treenata.
Tähän aikaan talvesta ei vielä varmasti voida sanoa, missä sarjassa vinhaa vauhtia kasvavat nuorukaiset painivat maaliskuussa.
Pituuskasvupyrähdys on Anssillakin juuri ollut, ja jos se jatkuu vielä jonkin aikaa, kilojakin kertyy luonnostaan.
– Niitä ei ruveta pudottamaan, vaan Anssi painii siinä sarjassa, johon vaaka hänet osoittaa. Kyllähän kasvava nuori voi yhden kilon pudottaa, mutta eipä juuri sen enempää, Vesa-isä sanoo.
Samanlaista maalaisjärjen käyttöä Lampisilla harrastetaan voimaharjoittelussa, sillä Anssi ei vielä ole koskenut muihin kuin parin kilon käsipainoihin kuntopiirien yhteydessä.
– Voimaharjoittelun ehtii aloittamaan mainiosti 15–16-vuotiaana, Vesa linjaa.
Kieppi lähtee ovelasti
Juuri nyt Anssi keskittyy nuoren painijan perusharjoitteluun. Paljon hän on runsaassa neljässä vuodessa oppinut, mutta paljon on työtä edessäpäinkin.
– Kieppi ja ylilyönti ovat vahvimpia puoliani, mutta vyörytyksiä pitää opetella, Anssi kertoo.
– ”Rullia” pääsee yrittämään nykysäännöillä entistä useammin – jos ei muuten, niin varoituksista.
Anssi on oikeakätinen mutta painii vasen käsi ja jalka edellä, mikä aiheuttaa vastustajille usein päänvaivaa, sillä esimerkiksi kieppi lähtee yllättävään suuntaan.
– Vasen edellä painiminen vain tuntuu helpommalta, mutta parempi olisi tietysti opetella ottelemaan molemmilta puolilta, hän miettii.
Vesa Lampinen harrasti nuoruusvuosinaan painia, joten oli varsin luontevaa, että hän vei Anssin Tampereen KooVeen painikouluun Nokialle syksyllä 2010.
Ensimmäiset kilpailunsa poika kävi keväällä 2011, mutta varsinainen turnauksissa kiertäminen alkoi vasta vuotta myöhemmin.
– Valmentajat vähän toppuuttelivat, mutta pojat halusivat kilpailla, joten ei auttanut muu kuin mennä mukaan. Auto rupesi olemaan kyytiläisiä täynnä, kun vuoden 2012 kevättalvella joka viikonloppu ajeltiin jonnekin päin Suomea ottelemaan, Vesa muistelee.
Anssi on jo kilpaillut neljästi Ruotsissa ja kerran Norjassa. Seuraava ulkomaankeikka suuntautunee keväällä Viroon, sillä Kooveesta lähtee iso porukka Tallinnan Palusalu-turnaukseen, johon odotetaan tuhatta junnua ympäri maailman.
Pikkusiskotkin painivat
Saman lajin pariin ovat hakeutuneet myös Anssin pikkusiskot Tuuli ja Heini, joiden paino ei ole vielä riittänyt SM-molskille.
Heini harrastaa myös voimistelua, ja kerran viikossa Anssikin treenaa trampoliinivoimistelua Ikurissa.
Kesäisin Anssi pelaa jalkapalloa, mutta hän arvelee, että salibandy voisi olla hänen ykkösharrastuksensa, jollei paini olisi kolahtanut heti ensimmäisellä kokeilukerralla.
Vahannassa asuva Anssi on siirtynyt harjoittelemaan Tampereen Ratinan painisaliin, jonka kahdella molskilla temmeltää kerrallaan 25–30 vääntäjää.
– Maanantaisin käyn kahdet treenit, joiden välissä syön. Silloin kotiintulo venyy yli puoli yhdeksään. Muut painiharjoituskerrat ovat keskiviikko ja sunnuntai, Anssi kertoo.
Hänellä riittää päteviä valmentajia, sillä KooVeen painijoita opastavat olympiamitalisti Marko Asell, maajoukkueen pitkäaikainen päävalmentaja Toivo Sillanpää sekä Aresh Amirkhani ja Jari Tapio.
Kun kilpailut osuvat viikonlopuille, normaaliviikkona Anssille jäävät tiistai- ja torstai-illat vapaiksi. Ne hän käyttää läksyjen teon lisäksi normaaliin perheen kanssa touhuamiseen.
– Kun Anssi syntyi, asuimme Tampereella Sorsapuiston kupeessa. Muutimme tänne Ylöjärvelle, koska halusimme lapsille paikan, jossa he voivat liikkua vapaasti ulkona, Vesa kertoo.
Videointi äidin tehtävänä
Paini todellakin on koko perheen harrastus, sillä kilpailuissa Liisa Lampisen tehtävänä on useimmiten videoida lastensa ottelut.
– Se on äidille niin jännittävää puuhaa, että kuva tärisee! Liisa nauraa.
Erityisen kiivaan voltin hänen sydämensä teki jokunen aika sitten Helsingin-turnauksessa, kun Anssin leuka napsahti ikävästi vastustajan päähän.
– Silloin näki, että poikaan sattui oikein tosissaan. Niin vain hän kokosi itsensä seuraavaan matsiin, Liisa muistelee.
Kenties moinen keskittymiskyky on peräisin Anssin lukuinnosta.
– Alkuaikoina hän luki kilpailuissakin otteluiden välillä, ja edelleen reissuun otetaan paksuja kirjoja mukaan.
– Olen lukenut Harry Potterit kahteen kertaan, ja muutkin fantasia- sekä seikkailukirjat ovat mieluisimpia. Musiikkiakin kunntelen mutta en mitään tiettyä tyyliä erityisesti, Anssi täsmentää.
Lähivuodet näyttävät, syttyykö Ylöjärvelle nykyistä laajempikin painibuumi. Vesa Lampinen ja vuorentaustalainen, SM-kilpailuissakin viheltänyt kansainvälinen painituomari Esa Kokkonen toivottavat kaikki halukkaat tervetulleiksi kokeilemaan esimerkiksi KooVeen tai Tampereen Voimailijoiden painikouluja.
Kevään painiharjoitukset alkoivat tammikuun 7. päivä Tampereen Ratinassa ja Nokialla.
Kommentointi on suljettu.