Nuorisotyötä samalta silmänkorkeudelta

Nuorisotyön suunta ei ole vain aikuisilta nuorille. Nuoretkin voivat auttaa, valistaa ja ilostuttaa ikätovereitaan. Niin tekee ylöjärveläinen Pinja Viitala, vapaaehtoisjärjestöjen aktiivi.
Taustalla näkyvässä nuorisokeskus Olkassakin piipahteleva Pinja Viitala on oppinut vapaaehtoistyössä niin päihdeasioista, nuorista kuin itsestään.
Taustalla näkyvässä nuorisokeskus Olkassakin piipahteleva Pinja Viitala on oppinut vapaaehtoistyössä niin päihdeasioista, nuorista kuin itsestään.

Kaikki alkoi keikoista. Kuin sattumalta ne saattelivat ylöjärveläisen Pinja Viitalan vapaaehtoiseen nuorisotyöhön.
Muutama vuosi sitten hän nimittäin keikkoja koluttuaan osui kuuntelemaan bändiä, jossa soitti Music Against Drugs -järjestön toiminnanjohtaja. Tuttavuuden myötä Viitalakin sujahti vapaaehtoishommiin, niin Music Against Drugsissa kuin Youth Against Drugs -järjestössä.
Pelkästä sattumasta ei kuitenkaan ollut kyse. Tyttö oli jo entuudestaan kiinnostunut päihdetyöstä ja ihmisten kohtaamisesta.
– Päätyminen järjestöihin oli ei-tietoinen ja tietoinen juttu. Ajattelin samaan aikaan, että aijaa, olenko niissä mukana ja että totta kai olen mukana.
Muusikin avulla nuoria lähestyvä järjestö oli Viitalalle osuva, sillä hän itsekin on kiinnostunut rytmeistä. Yhteinen kiinnostuksen kohde lähentää nuorisotyötä tekeviä ja nuoria.
– Kun nuorilla on hyvä olla, meidän on hyvä tehdä työtä.
Touhu on ollut niin imaisevaa, että Viitala jatkaa sitä vielä nyt 22-vuotiaanakin.
– Tuntuu, että hetki hetkeltä tämä juttu tulee enemmän minuun. Ihmiset ovat se, joka tekee harrastuksesta hyvän ja mukavan.

Puhe nuorelta nuorelle puree

Järjestökaksikon ydinmehu on tukea nuorten kasvua, ehkäistä syrjäytymistä ja päihteiden käyttöä, vahvistaa sosiaalisia taitoja ja jakaa tietoa päihteistä.
– Tärkeintä on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus, että hauskaa voi pitää ilman päihteitä. Tärkeää on myös antaa heille käsitys, että aikuisiin voi luottaa.
Viitala uskoo järjestöjen aitoihin vaikutusmahdollisuuksiin, vaikka tietääkin, ettei järjestötyö siirrä kerralla vuoria.
– Totta kai työmme vaikutus riippuu hyvin paljon nuorista, siitä, miten he kokevat asiat ja ottavat niitä vastaan. Mutta uskon, että nuoret ottavat työstämme aina jotain. Olen ollut aina sitä mieltä, että pienillä askelilla mennään suureen. Kyllä aina jotain johonkin jää.
Todistettakin vaikutusmahdollisuuksista on tullut: palautetta hyvästä työstä on virrannut niin nuorilta kuin aikuisilta.
Viitalan valitsemissa järjestöissä valttina on, että toimijat itsekin ovat pääasiassa nuoria.
– Toki jos nuorisotyötä tekevä aikuinen on nuorten kanssa samalla aaltopituudella, nuoret pystyvät ottamaan häneltäkin asioita vastaan. Mutta olen myös sitä mieltä, että kun asia menee nuorelta nuorelle, asiat on helpompi käsittää kuin muuten.
Viitala myöntää, että nuori saattaa kaivatakin valistajaksi ja juttukaveriksi aikuista, mutta toisaalta hän näkee, että nuorten yhteinen kieli vie asioiden ytimeen.
– Itsestänikin nuorena tuntui heprealta, jos aikuinen tuli puhumaan.
Järjestöjen salaisuus piilee myös ruohonjuuritasolle ujuttautumisessa. Vapaaehtoiset tekevät hommia paljon nuorten kanssa kasvotusten, ja se on Viitalasta tehokkaampaa kuin tärkeilevästi kirjoitetut valistustekstit, jotka jäävät nuorille etäisiksi.
– On hirveän tärkeää, miten nuoren kanssa juttelee ja ylipäätään on.

Viitala jalkautuu toisinaan oma-aloitteisesti kaupungille jakamaan esitteitä ja kiinnittämään julisteita.
Viitala jalkautuu toisinaan oma-aloitteisesti kaupungille jakamaan esitteitä ja kiinnittämään julisteita.

Avuja elämään, iloa mieleen

Viitalan aherrus tekee gutaa nuorille, mutta jää siitä taskuun painettavaa hänelle itselleenkin.
– Olen saanut ympärilleni hyviä kavereita ja tosi mukavia ihmisiä.
Neito on myös oppinut, kuinka nuorten kanssa ollaan. Hän on kehittynyt vastuun kantajana, kartuttanut luottamusta osaamiseensa ja saanut esiintymistaitoa.
Nuori nainen näkee, että käteen on jäänyt niin konkreettisen hyödyllisiä avuja elämään kuin henkistä mielihyvääkin.
– Totta kai auttaa jaksamaan eteenpäin, kun tulee hyvää fiilistä siitä, että on onnistunut jossakin. Olen tällä hetkellä työkokeilussa Legioonateatterissa, ja sielläkin pystyn antamaan enemmän kuin olisin nykyistä nuorempana pystynyt.
Järjestökaksikon hyötykakku pitää sisällään myös väylän työelämään – niin kallisarvoisen kokemuksen kuin järjestöjen tarjoaman työharjoittelumahdollisuudenkin ansiosta. Viitala tosin pitää touhua vielä tällä haavaa vain harrastuksena, mutta uran urkeneminenkin on varteen otettava ajatus. Työharjoittelukin järjestöissä voisi olla vaihtoehto tulevaisuudessa.
– Askel kerrallaan tämänkin suhteen.

”Tätä on saatava lisää”

Keskustelut. Ihmisten äärelle pääsy. Ne ovat nuorisotyön mieleenpainuvinta ja antoisinta antia Viitalalle.
– Huomaa, kuinka monenlaisia ihmisiä voikaan tulla vastaan.
Esimerkiksi Porissa pidetyssä nuorisotapahtumassa Viitala oli liekeissä, kun työpari haali yhä uusia nuoria ylöjärveläisneidon kanssa juttusille.
– Tuli inspiraatiofiilis, että jes, tätä lisää! Oli kiva nähdä, kuinka innoissaan nuoret olivat.
Harrastus saa välillä Viitalan tuntemaan kuin hän olisi ihan oikeasti töissä – niin innoittavassa kuin joskus luonnollisen väsyttävässäkin mielessä. Hän näet tuntee osaavansa asiansa, mutta pitkien projektien jälkeen kaikkensa antaneella on myös takki tyhjänä.
– Mutta kun antaa itsestään paljon, voi saada myös takaisin paljon. Tulee hyvä fiilis, että tätä on saatava lisää. Sanotaan, että elämä on paras huume, ja onhan se näin. Myös hyvä fiilis siitä, että saa jotain aikaiseksi, on paras huume. Ei tarvitse enempää.