Takamaalainen Jukka Jussila kuuli jokin aika sitten hämmentävän uutisen. Sen mukaan eräs nuorukainen oli tehnyt elämänsä aikana jo toista sataa automurtoa.
Jussilan järkeen ei käynyt, miten kukaan voi syyllistyä noin monta kertaa samaan rikokseen.
– Jossakin on oltava vikaa. Jollakin tapaa sinne korvien väliin tulisi saada hyviä arvoja, mies tokaisee.
Kirkkovaltuustoon pyrkivän Jussilan mielestä hyvän arvopohjan tarjoavat perhe ja seurakunta. Hänen omassa nuoruudessaan paikallinen kirkko järjesti alaikäisille vaikka minkämoisia aktiviteetteja.
– Sellaiseen pitäisi satsata nytkin, hän näkee.
Ammattiopistossa puutekniikan lehtorina työskentelevälle Jussilalle kristilliset perusarvot tulivat hänen omien sanojensa mukaan jo äidinmaidosta. Mies kokee kuuluvansa suomalaisten kirkon jäsenten suureen enemmistöön.
– En ole himouskovainen, mutta en näe myöskään tarpeelliseksi erota kirkosta. Kuulun kirkkoon, koska niin on ihan hyvä, hän tiivistää.
Rennolla otteella uskoon suhtautuvaan Jussilaan ei todennäköisesti törmää seurakunnan tilaisuuksissa. Kun miehen vapaa-ajasta kilpailee muun muassa oman kodin rakennusprojekti, ei kirkonmenoille tahdo löytyä kalenterista tilaa.
Jussilalle usko on syvällä arjessa.
– Lapsena kävin monenlaisissa alaikäisille suunnatuissa jutuissa, jotka järjesti seurakunta. 1970-luvun Länsi-Tampereella oli tarjolla vaikka mitä, esimerkiksi ohjattuja musiikkikerhoja ja peli-iltoja, Jussila muistelee.
– Aikuisena kirkon merkitys sitten väheni, kunnes sain omia lapsia. Nyt he käyvät läpi samoja juttuja aina ristiäisistä rippikouluun, hän jatkaa.
Jussila kokee, että kristilliset perusarvot ovat olleet hänelle hyvä pohja elämään. Siksi hän haluaa tutustuttaa myös omat lapsensa niihin.
– Minusta kaikki nuorisolle suunnatut jutut ovat tärkeitä. Kaikki seurakunnan toiminta, joka osaltaan opettaa hyviä arvoja ja pitää poissa pahanteosta, on sellaista, joihin kirkon pitäisi satsata jo tulevaisuudenkin vuoksi, hän linjaa.
Ei politikoinnille ja äärimmäisyyksille
43-vuotias Jussila on ehdolla seurakuntavaaleissa nyt ensimmäistä kertaa. Perussuomalaisten listoilta kirkkovaltuustoon hamuava mies kuvailee itseään maltilliseksi ja rauhalliseksi kirkon jäseneksi.
– En ole liberaali, mutta en myöskään konservatiivi. Ymmärrän sekä vanhoillisia että uudistusmielisiä mutta en itse nosta myrskyjä vesilasiin, hän tuumii.
Jussila toivoisi näkevänsä Ylöjärvellä kirkkovaltuuston, joka ei turhia riitele. Äärimielipiteisiin takertuminen ei hänen mielestään johda mihinkään.
– Kirkon arvot ja toimintatavat ovat aikanaan hakeutuneet uomiinsa. Eikä suuren laivan kurssia kovin nopeasti muuteta. Toisaalta, miksi suuntaa pitäisikään muuttaa? Hienosäätö saattaa riittää, Jussila pohtii.
– Ja asioista keskusteltaessa tulisi politikointi jättää suosiolla naulakkoon. Kirkko ja puolueet eivät kuulu yhteen, hän lisää hieman yllättäen.
Mutta miksi Jussila sitten itse on perussuomalaisten ehdokas?
– Koska yksin minulla ei välttämättä olisi mahdollisuuksia pärjätä. Jos en olisi jonkin ryhmän jäsen, minulla tuskin olisi vaalimainontaakaan, hän vastaa.
– Puolueiden mukana olo on tavallaan välttämätön paha. Niiden on saatava julkisuutta, ja ehdokkaat tarvitsevat ryhmiä. Niin kauan kuin asioiden taustalla on raha, politikoinniltakaan ei voitane välttyä. Onneksi vaalien jälkeen kirkkovaltuutetut toimivat käsittääkseni omien arvojensa mukaan, hän juttelee.
Kuuma peruna: kirkollisvero
Perussuomalaiseen puolueeseen vasta hiljattain liittynyt Jussila myöntää, ettei seurakuntavaaleihin osallistuminen ollut hänelle helppo päätös. Varsinaisena täyte-ehdokkaana hän ei itseään kuitenkaan pidä.
– En aio kampanjoida, mutta minusta on mukavaa tuntea, että on hoitamassa yhteisiä asioita. En panisi pahakseni, jos pääsisin vaaleista läpi.
Vaikka Jussila kulkee kristittynä kultaista keskitietä, häneltä löytyy vankkoja kirkollispoliittisia mielipiteitä. Suurin niistä liittyy kirkollisveroon, josta mies ennakoi jopa vaalien kuuminta yksittäistä teemaa.
Jussilan mielestä veroa ei missään nimessä pidä nostaa.
– Suurin yksittäinen syy, miksi suomalaiset eroavat kirkosta, on juuri kirkollisvero. Ymmärrän, että seurakunnillakin ovat rahat vähissä, mutta veron nostaminen pahentaisi tilannetta entisestään, hän linjaa.
