Soppeenharjun koulun kahdeksatta luokkaa käyvä Mi Maijala pitää tänä vuonna tavallisista jännittävämmän ja mielenkiintoisemman syysloman.
Vahantalainen Mi nousi maanantaina isänsä Mika Maijalan kanssa pakettiautoon, ja suunnaksi otettiin pohjoisespanjalainen Zaragozan kaupunki.
Siellä ajetaan ensi viikolla kartingautojen erittäin kovatasoinen International Open Eurochallenge -kilpailu, johon osallistuu nuoria kuljettajia eri puolilta maailmaa.
Kyseessä on 14-vuotiaan Min ensimmäinen kilpailu ulkomailla, mutta hän uskaltaa asettaa tavoitteensa korkealle:
– Kymmenen parhaan joukkoon yritän päästä.
Hänellä on takanaan onnistunut kesä kotimaan epävirallisessa SM-sarjassa. Mi sijoittui 51 kuljettajan joukossa yhdeksänneksi ja oli parhaimmillaan seitsemäs Vihdin osakilpailussa.
Itseluottamusta nostaa myös alla oleva uusi menopeli, kotkalaisen MPT Racing -tallin auto, joka alkutotuttelun ja Porissa ajetun testikilpailun jälkeen on alkanut tuntua passelilta.
– Tämä kääntyy paljon herkemmin kuin entinen autoni. Koska ajotyylini on aika rauhallinen, sen pitäisi sopia minulle aika hyvin, Mi miettii.
Pirkanmaan Karting -seuraa edustava Mi ajoi kaksi vuotta seinäjokelaisessa ART GP -tallissa, josta hän siirtyi MPT:hen viime kauden jälkeen.
Nuorukaisen ensi kesän tavoitekin on jo selvillä: tarkoituksena olisi selviytyä Suomen RMC-sarjassa kahden parhaan joukkoon, jotta ovi MM-kilpailuja vastaavaan kansallisten mestareiden mittelöön avautuisi.
– Suomen taso on niin korkea, että yleensä sinne päässeet ovat myös menestyneet hyvin, Mi sanoo.
Kilpailut myös parhaita harjoituksia
Mi Maijala tutustui kartingautoiluun ensimmäisen kerran seitsemän vuoden iässä ja piti kokemuksesta heti.
– Moottoriurheilu on kiehtonut minua aina, joten vein pojan kokeilemaan, Mika-isä kertoo.
Ensimmäinen kilpailu paljasti, että myös jalkapalloilua ja kilpatanssia nuorempana harrastanut Mi oli löytänyt oman lajinsa.
– Kaipa se kilpaileminen sinänsä siinä kiinnosti jo alkuvaiheessa, Mi pohtii.
Kilpaileminen onkin erittäin olennainen osa kartingharrastusta. Se opettaa ajamaan aivan eri tavalla kuin yksinään tai muutaman kaverin kanssa harjoitteleminen.
– Kilpailuissa on aina kaksi harjoituspäivää, joissa tutustutaan rataan ja saadaan jo tuntumaa kilpakumppaneiden vauhtiin. Ne ovat tärkeitä harjoituksia teknisestikin, sillä pienet säädöt ratkaisevat, Mika tähdentää.
Kartingia ajetaan kaksitahtisilla, 125-kuutoisilla moottoreilla, joiden virityksessä kaasuttimen säätäminen on tärkein sääntöjen sallima toimenpide.
– Erot ovat erittäin pieniä; kilpailujen kierrosajoissa voi 15 kuskia tai enemmänkin mahtua sekunnin osien sisään, Mi sanoo.
Zaragozan Zuera-radalla hän saa varautua kovempiin vauhteihin kuin kotimaan kamaralla. Zueran kaksi pitkää suoraa nostavat keskinopeuksia lähelle 90:tä kilometriä tunnissa, ja kovimmillaan autot kulkevat noin 130 kilometriä tunnissa.
– Radalla on kolme aika kiperää mutkaa, mutta uskoisin sen profiilin suosivan minua, Mi arvioi.
Zueralla ajetaan ensin aika-ajo ja sitten välierät, joista 34 parasta pääsee varsinaiseen kilpailuun. Min lisäksi mukaan lähtevät Suomesta Ville Uitto ja Daniel Louko.
– Mi lentää takaisin Suomeen Madridista Villen kanssa, ja minä ajelen pakulla perässä, Mika suunnittelee.
Ohitukset ja palaute kehittyneet
Ei ole vaikea arvata, mikä Min tulevaisuuden haaveissa liikkuu: tietenkin Formula 1.
– Varmaan suurimmalla osalla meistä kartingia ajavista se on unelmana, Kimi Räikkösen suosikkikuskikseen nimeämä Mi myöntää.
– Useimmat taitavat siirtyä kartingista muihin rataluokkiin, mutta kyllä sieltä ralliinkin mennään, hänen isänsä sanoo.
Tie F1:een on erittäin pitkä ja kivinen. Se edellyttää menestymistä pienissä formulaluokissa sekä monen muun asian loksahtamista kohdalleen.
Min turhia riskejä kaihtava, pehmeästi eteenpäin jouduttava ajotyyli on herättänyt muun muassa yhden italialaisen tallipäällikön huomion, mutta menestyminen Zaragozassakaan ei takaa vielä mitään tulevaisuuden suhteen.
Tosiasia kuitenkin on, että Min kehitys kilpa-ajajana on tänä vuonna ottanut pitkän askeleen eteenpäin.
– Ehkä eniten olen saanut rohkeutta ohituksiin, joissa pitää tehdä ratkaisuja todella nopeasti, hän arvelee itse.
– Mi on oppinut myös antamaan meille huoltajille entistä tarkempaa palautetta autosta. Se on tärkeää, koska kuskihan parhaiten tietää, mitä autolle pitää tehdä – vai pitääkö tehdä mitään, Mika jatkaa.
Menestyminen ei ole suinkaan ainut asia, jota karting on Maijaloille antanut.
– Olen saanut touhuta pojan kanssa paljon yhdessä, mutta me olemme myös tutustuneet tosi mukaviin porukoihin, Mika sanoo.
– Uusia kavereita on tullut pitkin Suomea, ja heidän kanssaan pidän yhteyttä jatkuvasti. Heti kilpailun jälkeen puhutaan enimmäkseen siitä, miten ajo meni, mutta illalla sitten jo paljon muustakin, Mi kertoo.
Pelkkää kartingia ja koulunkäyntiä hänen elämänsä ei sentään ole, vaan musiikkiharrastus kulkee vahvasti rinnalla. Se on tullut verenperintönä, sillä Mika Maijala tunnetaan A. Aallon Rytmiorkesterin kitaristina.
– Olen opiskellut rumpujen soittamista musiikkiopistossa ja soitan sekä opiston bandissä että toisessakin kokoonpanossa.
Kuten useimmilla muillakin menestyvillä nuorilla urheilijoilla, Milläkin koulu menee hyvin. Sen ansiosta tuplapituisen syysloman saamisessakaan ei ilmennyt vaikeuksia.
