Aika harva yhtye pääsee jo viiden vuoden soittamisen jälkeen lämppäämään Suomen suosituinta rockpumppua. Ylöjärveläiselle Sledgelle kävi näin vuonna 2012 .
– Joo, korkkasimme silloin Räikkärockin päälavan. Illan pääesiintyjä oli Eppu Normaali, laulaja Arttu Vuori muistelee.
Nuori trash metal -bändi suhtautui keikkaansa ylpeydellä. Uusia biisejä kyhättiin pikavauhtia, jotta yli puolen tunnin keikkasetti saatiin täytettyä omalla materiaalilla. Covereita ei edes harkittu.
– Emme halua kuulostaa muilta, vaan itseltämme. Sledgellä on oma soundi, kitaristi Jonne Savela linjaa.
Yhtyeen oman määritelmän mukaan tämän päivän Sledge soittaa äärimetallia. Kyseessä ei ole selkeä tyylilaji, vaan ympäripyöreä yleisnimitys metallimusiikin kaikkein raskaimmille genreille. Saman termin alle mahtuvat niin death metal, doom metal kuin trash metalkin.
Musiikillisia esikuvia parikymppisillä hevimiehillä on laidasta laitaan. Sledgeläisten T-paidoissa ja hihamerkeissä vilahtelee muun muassa Panteran, Anthraxin, Iron Maidenin, Rytmihäiriön, Testamentin ja Mr. Bunglen kaltaisia nimiä.
– Aikaisemmin olimme selvästi trash metal -bändi, vähän niin kuin Anthrax. Mutta sitten aloimme miettiä, että mitä järkeä on tehdä huonosti samaa musaa mitä muut ovat tehneet hyvin jo 1980-luvulla, Jonne Savela selvittää.
Sledgen musiikkia värittävät rouheat kitarariffit, vauhdikkaat rumpukompit ja Arttu Vuoren örinälaulu. Liialla kaupallisuudella soitantaa ei siis ole pilattu.
– Suuri yleisö voi kuulla tämän kaltaista musiikkia ehkä Radio Rockilla, mutta vain kerran viikossa keskellä arkipäivää, Vuori hymähtää.
– Otamme tämän homman kuitenkin vakavasti. Viime aikoina bänditouhut ovat edenneet hitaasti, koska minä ja Jonne olemme olleet armeijassa, mutta viiden biisin EP olisi tarkoitus saada valmiiksi jouluun mennessä, laulaja jatkaa.
Viime aikoina Vuori ja kumppanit ovat viettäneet runsaasti aikaa studiossa ja treenikämpällä. Aina, kun yhteistä aikaa on järjestynyt, bändi on käyttänyt sen jollakin tavalla hyväkseen.
Polte debyyttilevyn julkaisulle on kova.
– Meillä oli jo vuosi sitten valmiina albumin verran musaa, mutta laitoimme kaiken sen materiaalin lopulta hyllylle. Emme enää voineet seistä niiden biisien takana, koska musiikillinen linjamme oli ehtinyt muuttua, Savela kertoo vakavana.
Levy-yhtiöille pitkät
Rumpali Ismo Vuoren ja basisti Markus Lahtisen jammailuista aikoinaan alkunsa saanut Sledge on täysin ylöjärveläinen yhtye. Sen jäsenistä jokainen on kotoisin jostakin päin puutarhakaupunkia.
– Eka treenikämppämme oli Vahannan nuorisoseurantalolla. Siellä soitimme myös ensimmäisen keikkamme, tapahtumassa nimeltä Taidepläjäys, Arttu Vuori muistelee hymyillen.
Nykyään suurin osa sledgeläisistä asuu Tampereella. Avant Tecnolla työskentelevää Jeremias Ryttäriä lukuunottamatta yhtyeen jäsenet keskittyvät musiikin ohella opiskeluun, kuka milläkin alalla.
Turvalliset urat niin sanotuissa oikeissa töissä eivät kuitenkaan kuulu nuorten hevareiden suunnitelmiin. Sledge on jokaiselle se ykkösjuttu – ainakin tällä erää.
– Kun ottaa huomioon erilaiset kiinnostuksen kohteemme, voisi sanoa, että tarvittaessa Sledge voi olla aika omavarainen bändi. Basisti Markus opiskelee soitinrakennusta, Ismosta on tulossa ääniteknikko ja minä aloittelen liiketalouden opintoja, Arttu Vuori heittää.
– Eli tässähän meillä on jo aika hyvät taustahenkilöt kasassa! Jos asiat menevät jatkossa hyvin, emme tarvitse kuin pr-ammattilaisen ja keikkamyyjän, laulaja pohtii.
Kitaristi Jonne Savelan mukaan Sledge ei haaveile levytyssopimuksesta. Nykypäivänä se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö menestys kiinnostaisi.
– Pyrimme tekemään kaiken itse niin pitkään, kuin se on mahdollista. Emme tarvitse ketään syömään leipäämme. Jos joskus pystymme tekemään musallamme rahaa, voimme sitten vaikka perustaa oman levy-yhtiön, Savela maalailee.
– Aika hyvin menestynyt Mokoma-bändi nousi huipulle tällä tavalla, joten ei se mahdotonta ole. Tänä päivänä ihmiset voivat löytää hyvän musiikin äärelle ilman jotakuta tyyppiä, joka vetää tuottoja välistä, hän jatkaa.
Ulkomaat on jo korkattu
Hyviä esimerkkejä 2010-luvun muuttuneesta musiikkimaailmasta ovat Sledgen kaltaisten aloittelevien yhtyeiden Facebook-sivut. Tänä päivänä ei ole ollenkaan tavatonta, että ylöjärveläisellä autotallibändillä on yksittäisiä diggaajia muuallakin kuin Pirkanmaalla.
Niukasti materiaalia julkaisseella Sledgelläkin on sometykkääjiä aina Baltian maita myöten. Osasyynä tähän on toki myös se, että bändi kävi viime vuonna keikalla Liettuassa.
– Joo, soitimme Father’s Guitar -nimisellä nuorisofestarilla. Se oli melkoinen kokemus! Olimme ainoa hevibändi siinä joukossa, Ismo Vuori kertaa.
– Yleisö oli aluksi ihmeissään, mutta saimme lopulta tosi innostuneen vastaanoton. Se keikka on ollut meille toistaiseksi ikimuistoisin, rumpali jatkaa.
Juuri nyt Sledge ei mieti tulevaa kovinkaan pitkälle. Syksyn bändi aikoo viettää studion uumenissa, jotta kauan hiottu EP saadaan vihdoin jouluna julkaistuksi. Sen jälkeen luvassa on armotonta keikkojen etsintää.
– Satsaamme tähän bändiin nyt ihan täysillä. Ensi vuonna laitamme uutta vaihdetta silmään, Arttu Vuori uhoaa.
