Miltäs kuulostaa: talvi Italiassa jalkapalloa pelaten, opiskellen ja uuteen kulttuuriin tutustuen?
Tätä kaikkea pääsee maistelemaan 17-vuotias siivikkalalainen Veera Keskitalo, joka lensi viime perjantaina kymmeneksi kuukaudeksi vaihto-oppilaaksi saapasmaahan.
Lento suuntautui Helsigistä Roomaan, josta Veera hyppäsi junaan ja jatkoi vielä bussilla lopulliseen määränpäähänsä, Valdobbiadeneen, pohjoisitalialaiseen pikkukaupunkiin.
– En tiedä tulevasta asuinpaikastani paljon muuta kuin sen, että se on pieni maalaiskylä lähellä vuoristoa. Tuleva joukkueeni ASD Union Villanova pelaa Serie C:ssä, Keskitalo mietti viime viikolla, pari päivää ennen lähtöään.
Ylöjärven Ilveksen B-tyttöjen kantaviin voimiin tällä kaudella kuulunut Keskitalo oli miettinyt ulkomaille vaihto-oppilaaksi lähtemistä jo pitkähkön aikaa ja rupesi viime syksynä ottamaan selvää urheilullisista vaihtoehdoista AFS-järjestön kautta.
– Tein hakemuksen, kävin haastattelussa ja kaksi viikkoa myöhemmin sain vastauksen. Sitten piti lähettää vielä valmentajan lausunto, ja sen jälkeen tuli myönteinen päätös, Keskitalo muistelee.
Hänen joukkueensa valmentajien Janne Sorsan ja Esa Linjamaan oli helppo puoltaa tunnollisena harjoittelijana ja joukkuepelaajana tunnetun Keskitalon lähtöä uusia kokemuksia hankkimaan, mutta miten oli vanhempien laita?
– Äiti oli vähän epäilevällä kannalla mutta myöntyi sitten.
Italiaa pakko opetella alusta asti
Vaihto-oppilaaksi lähtemisessä on aina ilmassa monta kysymysmerkkiä, eikä pienin niistä ole se, millaiseen isäntäperheeseen majoittuminen osuu.
Veera Keskitalo tapasi tulevat perheenjäsenensä ensimmäisen kerran, kun nämä tulivat häntä junalle vastaan, mutta tietenkin yhteyksiä on jo otettu.
– Perheen vanhemmat ovat noin kolmekymppisiä, ja heillä on yksivuotias lapsi. Keskustelu on ollut aika hankalaa, koska he osaavat englantia vain Googlen kääntäjän kautta.
Se tarkoittaa paitsi jännittävää seikkailua myös sitä, että Keskitalon on pakko ruveta opettelemaan arkipäivän italiaa heti ensimmäisestä päivästä saakka.
– Jonkin verran olen sitä yrittänytkin omin päin, mutta aika vähäiseksi se on jäänyt. Eiköhän se rupea kuitenkin sujumaan, koska olen lukenut koulussa sekä espanjaa että ranskaa eikä minulla yleensä ole ollut kielten kanssa vaikeuksia, Keskitalo pohti.
Yksilapsinen perhe on hänelle uusi kokemus sinänsä, sillä kotiin Siivikkalaan nuorta urheilijaa jäivät ikävöimään 15-, 13-, 11- ja 7-vuotiaat pikkusisarukset.
– Meillä on aika äänekäs perhe. Äiti varmaan vähän vastusteli lähtöäni aluksi sen takia, että hänelle esikoisen pois muuttaminen vajaaksi vuodeksi oli tunteikas juttu, Keskitalo arveli.
Hän ei käväise koti-Suomessa edes joululomalla vaan palaa Siivikkalaan ensi heinäkuussa ja jatkaa sitten Kalevan lukiota, jossa hän on jo opiskellut yhden lukuvuoden.
Italiassa lauantaitkin koulupäiviä
Vaikka Italia on jalkapallohullu maa, vaihto-oppilaalla tulee ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä koulunkäynti ja vasta sitten pelaaminen.
– Siellä on lyhyemmät koulupäivät kuin Suomessa mutta vastaavasti lauantaisin koulua.
Keskitalo ei tiennyt etukäteen tulevista joukkuekavereistaan juuri mitään, mutta oli ollut Union Villanovan valmentajan kanssa sähköpostiyhteydessä ja havainnut tämän osaavan sentään jonkin verran englantia.
– Harjoituksia siellä on vissiin 2–3 kertaa viikossa. Voisi olla enemmänkin, mutta parempi sekin kuin pelata Suomen talvessa futsalia sisällä, Keskitalo myönsi.
YIlveksen B-tyttöjen kausi on sujunut mallikkaasti, ja hyökkääjänä viihtyvä Keskitalo on tyytyväinen sekä joukkueen panokseen että omaan panokseensa.
Siivikkalan kaupunginosajoukkueessa jalkapallo-oppinsa aloittanut Keskitalo tietää vahvuutensa, joita ovat maalipaikkojen haistaminen ja kyky panna palloa verkkoon lähietäisyydeltä nopeista tilanteista. Hän tietää myös kehittämistä eniten vaativat ominaisuutensa, joihin Italiassa luulisi oppia tulevan, koska siellä pelataan perinteisesti kovaa.
– Minun pitää saada lisää fyysisyyttä peliini, ja tekniikassanikin on parantamisen varaa. Pääpelissähän en ole koskaan ollut pienen kokoni vuoksi kovin hyvä, 157-senttinen Keskitalo hymyili.
Italian ruoka futista tutumpaa
Italialainen jalkapalloilu ei ole kuulunut Keskitalon mielenkiinnon kohteiden kärkipäähän, vaan sitä pikemmin hän on Espanjan mahtiseuran FC Barcelonan kannattaja.
– Täytyy myöntää, etten seurannut Italiaa paljon kesän MM-turnauksessakaan. Suosikkipelaajanikin tulevat Barcelonasta, ja heitä on useita – muun muassa Leo Messi ja Jordi Alba.
– Italialainen ruoka toki on tullut tutuksi, ja eiköhän Italiassakin syödä paljon pastaa ja pitsaa, Keskitalo mietiskeli.
Ainakin yksi italialaiseen elämänmenoon kiinteästi kuuluva vekotin hänelle ehti tulla perin juurin tutuksi ennen lähtöä. Veera nimittäin ajeli osan treenimatkoistaan Siivikkalasta Ylöjärven keskustaan skootterilla.
Vajaan vuoden päästä nähdään ja kuullaan, mitä muuta reissulta on matkaan tarttunut.
– Tavoitteeni on kehittyä pelaajana, ja uskon, että Italiassa se on mahdollista. Jalkapalloilu on ollut minulle aina tärkein harrastukseni, ja haluan kokeilla, miten hyväksi voin tulla siinä, Keskitalo tuumasi läksiäisiksi.
– Kiitokset vain Jannelle ja ”Epulle”, jotka ovat olleet tosi hyviä valmentajia ja tehneet osaltaan tällaisen mahdolliseksi!
