Minkäs teet, kun vastustajilta tuntuu onnistuvan kaikki, eikä omalta joukkueelta juuri mikään.
Tähän tylyyn tosiasiaan törmäsivät Ylöjärven Ryhdin kasvatit Tiia Pohjonen ja Jessica Kosonen 19-vuotiaiden tyttöjen lentopalloilun EM-alkulohkossa Tampereella.
Aapo Rantasen valmentama Suomen joukkue antoi hyvän vastuksen jopa Venäjälle, mutta saaliiksi melkein viikon uurastuksesta jäivät Italialta ja Belgialta napatut erät.
Se tiesi sitä, ettei loppupeleihin Viron Tarttoon ollut asiaa, vaan Tiian ja Jessicankin tie vei arkisiin kouluaskareisiin Kuortaneen urheilulukioon
– Taso täällä ei kuitenkaan tuntunut yllättävän kovalta, vaan pikemminkin päinvastoin. Kyllä meidän olisi pitänyt pystyä voittamaankin, mutta kovien pelien puute näkyi otteissamme, Pohjonen myönsi.
Hän sai erittäin paljon vastuuta ja kantoi sen kunnialla, kuten joukkueen kapteenin kuuluikin. Esimerkiksi 0–3-lukemiin päättyneessä Turkki-ottelussa Pohjonen joutui tekemään paljon muutakin kuin passaamaan, mutta se ei riittänyt, kun osalle pelaajista tuli aivan liikaa virheitä.
– Suhteellisen tyytyväinen olen esityksiini, sillä tasoni ei ailahdellut paljoa, paitsi Slovenia-pelissä, jossa tein tosi paljon virheitä.
– Eivät vastustajat sentään kohdaltani yli kävelleet, eivätkä passit lennelleet seinille, Pohjonen pohti.
Yleispelaaja Kosonen joutui seuraamaan ensimmäiset kolme peliä pääasiassa vaihtopenkiltä, mutta Turkkia vastaan tuli jo paljon peliaikaa ja onnistumisiakin.
– Ei saatu siihen otteluun sellaista latinkia, joka olisi pitänyt saada, ja jonka löysimmekin turnauksen ensimmäisiin peleihimme, Kosonen sanoi.
– Varsinkin Venäjä-ottelu oli yllättävän tasainen, eli kyllä meillä oli mahdollisuutemme, hän mietti.
Vastaanotto petti pahimmin
Harjoitusmaaotteluihin nähden Kososen vähäinen peliaika tuli yllätyksenä, mutta ilmeisesti valmennusjohto ajatteli käyttävänsä häntä ”täsmävaihtona” silloin, kun tarvittiin hyvää syöttäjää.
Olisi kuitenkin tarvittu myös hyvää vastaanottoa ja puolustusta. Juuri niillä osa-alueilla Suomea vietiin pahimmin.
– Omissa liigoissamme ei tule sellaisia hyppysyöttöjä kuin täällä. Vastustajamme olivat päässeet pelaamaan kovia maita vastaan ja saaneet kovuutta myös sarjaotteluissaan ihan eri tavalla kuin me, Kosonen arvioi.
Pohjonen liikkui ajatuksissaan täsmälleen samoilla linjoilla:
– Suomen taso on yksinkertaisesti huono. Vastustajat syöttivät paremmin, eikä tämä ainakaan minusta ollut ihan paras sali syöttää, hän puntaroi.
EM-turnaus pelattiin Pirkkahallin E-osassa, jossa kiintopisteitä ei juuri ole. Tummat seinät, kirkkaat valot ja keskelle hallia asennettua parkettia kiertävät katsomot poikkesivat aika lailla totutuista areenoista.
Oppia ikä kaikki, ja tällaisista kokemuksistahan – erilaisista vastustajista ja ympäristöistä – urheilijan kokemuspankki täyttyy.
Ehkä joillekuille EM-turnaus sytytti myös entistä kiivaamman palon kansainvälisille kentille.
– Onhan ulkomailla pelaaminen koko ajan jyskyttänyt takaraivossani, mutta kun minulla ei ole pituutta tämän enempää, 167-senttinen Tiia naurahti.
– Katsotaan nyt; lentopalloilu on kuitenkin vain yksi osa elämää, hän sanoi realistisesti.
Senteissäkin hävittiin selvästi
Pirkkahallin katsomoon olisi toivonut etenkin arki-iltojen otteluihin enemmänkin kuin toistasataa katsojaa. Pelaajien perheenjäseniä siellä tietenkin istui.
Heikki Kosonen seurasi valmentajan tarkalla silmällä sekä tyttärensä Jessican että koko joukkueen edesottamuksia. Erityisen tuttu pelaaja isä-Kososelle oli keskitorjuja Daniela Öhman, joka pelasi osan viime kaudesta Ryhdin ykkössarjaporukassa.
– Pituus voidaan korvata jossain määrin hyökkäystaktiikalla, mutta tosiasia on, että me hävisimme senteissä selvästi kaikille muille joukkueille paitsi Slovenialle, Kosonen huomautti.
Tämä on helppo todeta kokoonpanolistoista. Suomella ja Slovenialla ei ollut yhtään 190-senttistä pelaajaa, kun Venäjällä heitä oli viisi ja Italialla kolme.
Suomella oli myös turnauksen lyhyin pelaaja, 158-senttinen libero Neea Hoteila. Tiia Pohjosen isoisä, valmentajakonkari Mauno Runsas kummasteli, miksi joukkueeseen ei valittu toista liberoa.
– Nykysäännöthän olisivat sen sallineet. Hoteila olisi saanut huilata, kun toista liberoa olisi käytetty esimerkiksi syöttövuoroilla.
– Varmistus jäi liian usein väärän pelaajan tehtäväksi; passarin ei pitäisi koskaan joutua varmistamaan, koska hänet pelataan sillä ulos hyökkäyksen rakentamisesta, ”Mane” kritisoi.
Valmennuksen laatu epätasaista
Suomen pelaajisto oli Runsaan – ja monen muunkin – mielestä myös hyvin epätasainen. Kososen mukaan kysymys on hyvin pitkälti suomalaisen valmennusjärjestelmän puutteista.
– Kaikkien tyttöjen seuravalmennuksen taso ei ole ollut riittävän korkeaa. Esimerkiksi Belgiassa valmennuskeskuksiin menivät nyt vuonna 2000 syntyneet tytöt, mutta meillä 1998 syntyneet, Heikki vertaili.
Runsas esitti hiemman muunneltuna vanhan viisauden joukkuelajien lainalaisuuksista:
– Jos joukkueessa on enemmän miinus- kuin plusmerkkisiä ioneja, kokonaismerkki menee miinukselle. Kaikki eivät pystyneet sille tasolle, jota arvoturnauksissa vaadittaisiin.
Laatuvalmennuksestaan tunnetun Ryhdin nuorille EM-turnaus jäi varmasti pitkäksi aikaa mieleen, sillä heillä oli vuoronsa pallotyttöinä ja maskotteina.
Lisäksi Ryhti piti hallissa omaa pistettään, jolla sai käydä kokeilemassa iskukätensä kovuutta pallotutkassa.
Kotijoukkueen heikosta menestyksestä huolimatta Pirkkahallista jäi siis taskuun paljon hyviä ja hauskoja hetkiä.
