Kansanopisto on monelle nuorelle suunnitelma B kouluttautumiseen, jos ammattikorkean tai yliopiston ovet eivät aukea. Nuorelle, jolla ei ole toisen asteen koulutusta, opisto on suorastaan valttikortti. Opiskelijat luettelevat opisto-opiskelun hyviksi puoliksi oppilaslähtöisyyden, kontaktien saamisen sekä asiansa osaavat opettajat.
Voionmaan opistossa aloitti tänä syksynä 158 linjaopiskelijaa. Lyhytkurssilaisia on puolestaan vuodesta riippuen kolmestasadasta viiteensataan.
– Meillä on toimittajalinja, radio- ja televisiotoimittajalinja, elokuvanäyttelijälinja, elokuva- ja televisiolinja, dokumenttilinja ja valokuvauslinja. Lisäksi meillä voi suorittaa valokuvauksen sekä audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinnot, tiivistää rehtori Pasi Salmikallio.
Opiskelu Voionmaan opistossa alkoi maanantaina 11. elokuuta. Hakijoita tulee kuitenkin vielä jatkuvasti lisää.
– Osa nuorista herää opistohakujen suhteen vasta nyt, kun esimerkiksi opiskelupaikkaa ammattikorkeasta tai yliopistosta ei tullutkaan. Jos hakijan haluamalle linjalle on vielä tilaa, haastattelemme hakijoita edelleen.
Elokuvanäyttelijälinja sekä elokuva- ja televisiolinja ovat täynnä. Elokuva- ja televisiolinja sai yhteensä 112 hakemusta. Näyttelijälinjalle haki puolestaan 92 henkeä.
Linjojen opiskelijamäärät ovat vuosi vuodelta kasvaneet lukuun ottamatta valokuvauslinjaa.
– Elokuva- ja televisiolinjamme kanssa ei ole samankaltaista linjaa koko maassa, ja näyttelijälinjamme on ainut laatuaan Suomessa. Puolestaan valokuvausta opetetaan paljon opistoissa, joten sillä saralla riittää kilpailijoita.
Opiskelijoilla selvät suunnitelmat
Salmikallion mukaan opiskelijat tietävät nykyään aiempaa paremmin, mitä he haluavat.
– 11 vuotta sitten, kun tulin taloon, opiskelijat tulivat uteliaisuuttaan katsomaan, mitä media on, Salmikallio muistelee.
– Nykyään usealla opiskelijalla on selkeä tavoite, ja opiskelijat tähtäävät johonkin tiettyyn jatko-opiskelupaikkaan. Tosin monella suunnitelmat vaihtuvat näiden kymmenen kuukauden sisällä.
Rehtori toteaa, että erityisesti viestintää on vaikea päästä opiskelemaan ammattikorkeakouluun.
– Paikkoja on vähennetty radikaalisti, ja todennäköisesti niitä supistetaan entisestään. Sitten opiskelupaikkaa on vielä nykyistä vaikeampaa saada.
Kansanopistosta hyvä pohja
Kotkasta kotoisin oleva 19-vuotias Anni Peromo aloitti opinnot Voionmaan opiston elokuvanäyttelijälinjalla. Hän ei uskaltanut antaa ammattihaaveelleen periksi nuorempana.
– Vanhemmat ohjastivat opiskelemaan jollekin sellaiselle alalle, josta työllistyisi todennäköisemmin. Olen kokeillut vaatetusalaa ja hetken opiskelin media-assistentiksi. Nyt rohkaistuin ja lähdin opiskelemaan näyttelijäksi.
Suoraan Teatterikorkeakouluun tai Tampereen yliopiston teatterityön koulutukseen hän ei hakenut.
– Minulla on niin vähän kokemusta alalta, eikä minulla ole toisen asteen koulutusta. Täällä saan hyvän pohjan ja pystyn suorittamaan opintopisteitä, Peromo hymyilee.
Kokonaan uudelle alalle
Keravalaiselle Sari Ahjomäelle kansanopisto-opiskelun löytäminen oli ahaa-elämys. Lukion jälkeen hän on opiskellut vuoden lähihoitajaksi, mutta muuten hän on ollut työelämässä.
– Olin töissä varastossa. Halusin luovemmalle alalle ja olen aina tykännyt kirjoittaa, toimittajalinjalainen kertoo.
Tällä hetkellä 27-vuotias Ahjomäki suunnittelee lähtevänsä jatko-opiskelemaan journalismia Helsinkiin Haaga-Heliaan.
26-vuotias Anton Laikola opiskeli peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi. Opiskelut jäivät kesken, ja hän lähti työelämään.
– On ollut terminaalihommia, leipomoalaa, kiinteistöhuoltoa, maanrakennushommia, ja olen ollut Ylisen kuntoutuskeskuksessakin töissä, tamperelainen luettelee.
Hän on ollut myös avustajana esimerkiksi Uusi päivä -sarjan kuvauksissa, joten Laikolalla oli jo kosketuspintaa lähteä opiskelemaan elokuva- ja televisiolinjalle.
– Olen aina ollut kiinnostunut tästä alasta ja avustajana olen saanut jo näppituntumaa alalle.
Koska Laikolalla ei ole toisen asteen koulutusta, hän suunnittelee jatkavansa opiston audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkintolinjalle.
Vaikea saada opiskelupaikkaa
21-vuotias Juuso Taskinen tiesi jo pienenä ensimmäisenä koulupäivänään haluavansa opettajaksi.
– Tein opettajasijaisuuksia lukion jälkeen. Silloin varmistuin, että haluan juurikin opettajaksi.
Hän on ollut jo kolmena keväänä VAKAVA-kokeessa, eli kokeessa, jonka perusteella arvioidaan kasvatustieteellisessä koulutuksessa tarvittavia akateemisia opiskelutaitoja.
– Toisella kerralla jäin pisteen päähän siitä, että olisin päässyt haastatteluihin. Kolmas kerta samoissa pääsykokeissa viime keväänä alkoi tuntua jo pään hakkaamiselta seinään.
Kun opiskelupaikkaa ei tänäkään vuonna auennut, Taskinen päätti antaa mahdollisuuden toiselle mielenkiinnon kohteelleen: urheilulle.
Voionmaan opisto sekä sen radio- ja televisiotoimittajalinja tulivat hänen tietoisuuteensa kahden idolin kautta.
– Urheiluselostaja Tuomas Virkkunen oli pääsyyni. Hän on tulossa todennäköisesti tänäkin vuonna opettamaan tänne, Lahdesta lähtöisin oleva Taskinen hymyilee.
Toinen syy oli videobloggaaja Soikku eli Sonja Hämäläinen, joka kävi radio- ja televisiotoimittajalinjan viime vuonna Voionmaan opistossa.
Kansanopisto ykkösvaihtoehto
Moni nuori lähtee vuodeksi kansanopistoon, jos ei halua viettää välivuotta. 20-vuotias Konsta Punkka ei kuitenkaan edes hakenut kevään yhteishauissa minnekään.
– Lukion jälkeen menin armeijaan ja pääsin sieltä vasta kesäkuussa.
Puolitoista vuotta sitten Punkka liittyi Instagramiin.
– Ensiksi laitoin sinne pari kuvaa itsestäni. Sitten ajattelin, että ei tämä kuvapalvelu ole tällaista varten.
Helsinkiläislähtöinen Punkka on perehtynyt luontokuvaukseen, ja valokuvauslinjalla hän aikoo laajentaa osaamistaan.
– Olen rauhallinen ja kärsivällinen. Jaksan odottaa kolme tuntia maassa, että saan ketusta lähikuvan.
Hän tekee nyt jo työkeikkoja hotelleille, matkailufirmoille sekä turistipalveluille. Instagramissa hänellä on 99 000 seuraajaa, ja nyt hänestä ollaan tekemässä brändiä.
– Olen ajatellut lähteväni jatko-opiskelemaan Hollantiin, koska minulla on siellä niin paljon linkkejä sekä siellä on tarjolla töitä.
Kansanopistot vieraita
Kansanopistot ovat yllättävän vieraita opiskelupaikkoja. Konsta Punkan pari kaveria on suorittanut opistossa taideopintoja, ja Juuso Taskisen isä on käynyt viron kursseilla. Muuten kansanopistot ovat heille vieraita käsitteitä.
– Serkkuni on käynyt Voionmaan opistossa valokuvauslinjan, ja nykyään hänellä on oma studio, Anton Laikola kertoo.
Anni Peromo puolestaan löysi Voionmaan googlaamalla sanan ”näyttelijäopinnot”.
Usein ammattikorkeat ja yliopistot ovat päätavoitteita. Nuorten mielestä opiskelupaikan saaminen edellä mainituista vaihtoehdoista on todella vaikeaa.
– Kansanopistokin voi olla ensimmäisenä tähtäimessä, Taskinen toteaa.
– En tiennyt, kuinka laadukasta ja oppilaslähtöistä opetusta opistoissa on. Täällä tulee käytäntö ennen teoriaa. Tuomas Virkkunenkin on sanonut, että toimittajaksi ei lueta vaan toimittajaksi tullaan.
Sari Ahjomäen mielestä opistossa saa luotua hyvin kontakteja. Myös toimittajalinjalla suoritettavat opintopisteet ovat hyödyksi. Punkka toteaa kansanopiston valmistavan nuoria opisto-opiskeluja isompiin koitoksiin. Opistossa pystyy laajentamaan omaa osaamistaan ja tietotaitoaan.
Laikola kertoo opetuksen olevan intensiivistä ja käytännönläheistä.
– Luomme suhteita, teemme oikeita tilaustöitä ja opettajat ovat media-alalla tunnettuja.
