Vähäjärven rannalla Kyöstilässä on käynyt viime aikoina vilske. Poutaiset säät ovat houkutelleet pikkuruisen vesipläntin äärelle paitsi uimareita, myös sangen harvinaisen liikuntalajin harrastajia.
Peltomäen leirintäalueen kesän suursatsaus, kaapeliwakeboarding, on osoittautunut hitiksi.
– Lyhyesti sanottuna tämä on vähän kuin vesihiihtoa, mutta veneen sijasta lautailijaa vetää sähkömoottorilla toimiva kaapelirata, aktiiviharrastaja Niko Saarilahti tiivistää.
23-vuotias Saarilahti on harrastanut wakeboardingia omien sanojensa mukaan jo kymmenkunta vuotta. Viime suvena satunnainen harrastelu muuttui kuitenkin astetta vakavammaksi, kun nuorukainen kävi kokeilemassa, millaista vauhtia kaapelirata voisi antaa.
Kokemuksen jälkeen mies oli myyty.
– Minun mielestäni kaapeliwakeboarding on paljon monipuolisempaa kuin tavallinen wakeboarding. Kyse on periaattessa eri lajista: kaapeliradalla veto tulee yläviistosta, vauhti on hitaampaa kuin veneellä ja reitille voi asetella hyppyreitä sekä temppureilejä, Saarilahti innostuu kuvailemaan.
Tampereella asuva Saarilahti joutui viime vuonna käymään harrastuksensa takia Ikaalisissa, mutta täksi kesäksi tuttu kaapelirata muutti yllättäen Ylöjärven Kyöstilään. Siirron takana hääräsivät herrat nimeltä Juhani Siekkinen ja Ville Lehmusto.
– Kun ostin Peltomäen leirintäalueen viime vuoden lopulla, aloin pohtia, mitä uutta ja jännittävää toimintaa tänne voisi kehitellä. Juhani ehdotti, että miksen hankkisi tällaista kaapelirataa, Lehmusto muistelee.
– En tiennyt lajista ennakkoon yhtään mitään, mutta aiheeseen liittyvät Youtube-videot näyttivät komeilta. Pistimme sitten yhdessä firman pystyyn, hän jatkaa hymyillen.
Uusi yritys, Wake Valley Oy, aloitti virallisesti toimintansa kesäkuun alussa. Toistaiseksi näyttää siltä, että Siekkinen ja Lehmusto olisivat iskeneet orastavaan kultasuoneen. Kaapelilaaksoksi ristitty Vähäjärvi on vetänyt kävijöitä niin paljon, että miehet ovat jo pohtineet toisen kaapeliradan hankkimista.
– Varauskalenteri on täyteen buukattu etenkin iltaisin. Tänne tullaan niin yritysporukoilla, kavereiden kesken kuin ihan yksityishenkilöinäkin. Kun säät ovat olleet hyvät, kiirettä on pitänyt, Siekkinen sanoo konetta ohjatessaan.
– Tähän mennessä tämä rata on jättänyt muun leirintäalueen jopa hieman varjoonsa, hän ihmettelee naurahtaen.
Ylöjärven rata yksi kuudesta
Niko Saarilahden mukaan kaapeliwakeboarding on turvallinen extremelaji. Vaikka kaapelin perässä viiletetään parhaimmillaan 40 kilometrin tuntivauhtia, eivät kaatumiset hänen mielestään juurikaan satu.
– Kypärä on tietysti ihan ehdoton, mutta muita suojia ei tarvita. Vesi on pehmeä elementti verrattuna esimerkiksi lumeen tai asfalttiin, Saarilahti virnistää.
Tavanomainen kaapeliwakeboardingin suoritus eli rani koostuu muutamasta kierroksesta kahden tornin väliin viritetyllä kaapeliradalla. Jalat kiinnitetään siteillä vesilautaan, käsillä napataan kiinni kaapelista roikkuvasta kahvasta, ja sitten mennään.
Lautailijan tiellä on tavallisesti liuta esteitä ja hyppyreitä, joita kutsutaan alan piireissä obstaakkeleiksi. Saarilahden mukaan lajin viehätys perustuu pitkälti obstaakkeleihin.
– Joka kerta, kun hyppyriä lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, syke nousee. Siitä saa adrenaliiniryöpyn, mikä on ainakin minulle koko hommassa tärkeintä, harrastaja maalailee.
Tällä hetkellä wakeboardingiin suunniteltuja kaapeliratoja on Suomessa yhteensä kuusi. Näistä radoista peräti neljä on avattu tänä vuonna. Saarilahti myöntää, että laji käy parhaillaan läpi kaikkien aikojen kovinta buumiaan.
– Radoilla näkee koko ajan uusia naamoja, eli harrastajamäärät kasvavat tasaiseen tahtiin. Suomen harrastuspaikoista Ylöjärven rata on ehdottomasti parhaimmistoa, koska täällä on hyvät obstaakkelit eikä juuri koskaan kovaa tuulta, tamperelainen hehkuttaa.
”Ei pelkästään vinolippaisille”
Kun Ylöjärven Uutiset vieraili Vähäjärvellä, rannan odottelulaituri suorastaan pullisteli väkeä. Menossa oli aloittelijoille tarkoitettu tutustumisvuoro.
Nora Linna oli tullut Kyöstilään Tampereelta pienen kaveriporukan kanssa. Vaikka nuoren naisen ensikokeilu sujuikin pitkälti kaatuilun merkeissä, hän oli urakan jälkeen yhtä hymyä.
– Kääntymiset olivat yllättävän hankalia, vaikka ne näyttivät helpoilta! Mutta hauskaa oli. Taatusti tulen uudestaan, Linna naureskeli kypäräänsä riisuessaan.
Juhani Siekkisen mukaan Linnan kaltaiset vasta-alkajat ovat olleet tuttu näky Kaapelilaaksossa. Koska laji on nuori, ei pitkän linjan harrastajia ole liiaksi asti.
– Yleensä kuvio menee niin, että ensin käydään tutustumisvuorolla, sitten jäädään koukkuun ja tullaan muutaman kerran uudestaan. Koetamme pitää kynnyksen mahdollisimman matalana, emmekä pyöritä laitetta vain vinolippaisille himoharrastajille, Siekkinen juttelee.
Kaapeliwakeboardingin suhteellinen tuntemattomuus luo alan yrittäjille mielenkiintoiset tulevaisuuden näkymät. Suosiotaan jyrkästi kasvattavan extremelajin etulinjassa toimiminen on Siekkiselle ja Lehmustolle suuri mahdollisuus.
– Pyörittelemme kaikenlaisia kehitysideoita, mutta kovin tarkasti niistä ei voi vielä puhua. Todennäköisesti lähivuosina täällä on muutakin veteen liittyvää harrastustoimintaa kuin wakeboardingia, Ville Lehmusto paljastaa.
+++++
Miltä näyttää Kyöstilän kaapeliwakeboardaus? Katso videolinkki alta!
