Kotiseutuilta kokosi Vikelän myllylle Mutalaan melkoisen joukon paikallisia. Keskiviikko-iltaa vietettiin historiaa, puheenvuoroja, lauluja ja Timo Jokisen runoja kuunnellen. Suurimmaksi puheenaiheeksi heräsi nuoret.
Kotiseutuillan avauspuheenvuoron pitänyt Ylöjärvi-Seuran puheenjohtaja Minna Sorsa totesi kulttuurin pitävän sisällään arvot, asenteet, uskomukset, taidot ja tiedot.
– Minkälaisia asenteita nuorilla on? Mistä nuoret saavat pohjaa identiteettinsä rakentamiseen? Sorsa kysyi.
Hän kertoi kulttuurin näkyvän nuorten osallistumisessa ja harrastuksissa. Kolmannes nuorista ei ole kuitenkaan missään yhdistys-, järjestö- tai kerhotoiminnassa mukana.
– Nuoret haluavat vaikuttaa yksilöinä asioihinsa.
Minna Sorsa puhui itsensä toteuttamisen arvon kääntöpuolesta, ja hän siteerasi tutkija Helena Helveä:
– Syntyykö itsensä toteuttamisen kautta välinpitämättömyyttä muita kohtaan? Siihen näyttää kuuluvan vähäinen kiinnostus muun muassa historiallisia kysymyksiä kohtaan.
Sorsa korosti paikallisella identiteetillä olevan merkitystä myös nuorille.
– Ylöjärvi-Seura pyrkii tukemaan paikallista identiteettiä. Seurallamme on paljon annettavaa nuorille. Yhteisöllisyydellä ja osallisuudella sekä niiden kehittämisellä on merkitystä myös tulevina vuosina.
Onko noloa uskoa Jeesukseen?
Ylöjärven seurakunta toi oman tervehdyksensä kotiseutuiltaan. Kanttori Saara Syrjäniemi lauloi, ja myös pastori Johanna Porkkola otti puheeksi nuoret.
Hän mainitsi, että on tärkeää näyttää seuraaville sukupolville omaa paikallista identiteettiä, historiaa sekä uskontoa.
– Tämän hetkisten vanhempien vastuulla on se, uskotaanko Jumalaan ja Jeesukseen tulevaisuudessa. Vai onko Jeesukseen uskominen nykypäivänä noloa?
Porkkola totesi säälivänsä nuoria, ja pastori esitti yleisölle kysymyksiä:
– Jos ei uskota Jumalaan, niin mihin turvaudutaan, kun on vaikeaa? Miten on edes mahdollista selvitä vaikeuksista?
Heikkilän pirtin restaurointi
Puheenvuoron sai myös järjestyksessään 31. Räikän Fröökynä eli Sirpa Heikkilä.
– Kaikenlaiset kotiseuturetket lähellä omaa kotia ovat hyvin antoisia. Silloin huomaa, kuinka paljon on nähtävää ihan lähelläkin.
Työskentely Heikkilän vanhan pirtin hyväksi sekä perinteiden vaaliminen ovat Heikkilälle hyvin tärkeitä asioita.
Heikkilän vanha pirtti on ollut hyvin keskeinen paikka koko Kuljunniemellä. Talo on rakennettu 1790-luvun lopulla, ja pihapiiriin kuuluu myös aitta vuodelta 1838.
– Pirtin iänmäärityksen on teki Joensuun yliopisto vuonna 2009. Rakennuksen vanhin osa on vuodelta 1796. Aikanaan rakennushirsiksi valitut puut ovat kasvaneet jo 1600-luvun puolella.
Rakennukset saivat uuden elämän 2000-luvun alkupuolella, kun Heikkilät aloittivat rakennuksien ja pihapiirin siistimisen.
– Rakennuksessa viimeksi asuneet tädit muuttivat viereen rakennettuun taloon vuonna 1981, minkä jälkeen päätalo oli kokonaan varastona. Kaikki säilytettiin, sillipurkeista ja kahvipusseista lähtien.
Pihapiiri oli puskittunut ja kirsikkapuu oli valloittanut etupihan kokonaan. Sisällä siivous eteni aika hitaasti, koska täytyi tarkastella huolellisesti, mitä pitää säilyttää ja mitä heittää pois.
– Hirsien kunto, vesikatot, pirtin lattia sekä ikkunat tarvitsivat pikaista kunnostusta. Museovirasto kiinnostui kohteesta ja lupasi auttaa antamalla perinnerakentamisen taitavien henkilöiden nimiä.
Museoviraston lista ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Kurusta löytyi onneksi henkilö, nyt jo edesmennyt Pekka Sivula, joka oli koko elämänsä tehnyt hirsitöitä.
– Hänen vahvalla ammattitaidollaan korjaustyö lähti liikkeelle, ja vuosina 2003–2006 mittavat hirsityöt saatiin valmiiksi. Sen jälkeen perinneartesaanit kunnostivat ikkunat tehden urakkaa puolitoista vuotta. Viime vuosina korjattiin salin ja pirtin sisäkatot.
Nyt talo on kotimuseo, jossa on turvallista liikkua, katsella rauhassa esillä olevia esineitä, nauttia pirtin rauhallisesta ilmapiiristä ja tehdä aikamatka vaikka 100 vuoden taakse.
Ylöjärveläistä mielenmaisemaa
Kirjailija Timo Jokisen teos Hetkiä, ihmisiä ja kohteita – Ylöjärven maisemissa pääsi arvoonsa, kun lausuja Kirsti Mäntynen tulkitsi ylöjärveläisaiheisia runoja Vikelän myllyn juurella paikalle saapuneelle yleisölle.
Jokinen kirjoitti runomuotoon kaunokirjallisen, mutta faktaan perustuvan kirjansa neljässä kuukaudessa. Teos julkaistiin maaliskuussa.
– Siinä on persoonallinen ote. Kaikki runot perustuvat faktoihin, kirjailija valottaa.
Hän inspiroitui kirjoittamaan tämän tyyppistä kirjaa paljasjalkaisena ylöjärveläisenä siksi, koska Ylöjärvestä ei ollut aikaisemmin tehty vastaavaa teosta.
– Tähän on koottu tietoa merkittävistä ylöjärveläisistä paikoista, tapahtumista ja ihmisistä. Moni henkilöistä on jo edesmennyt. Aiheiksi valikoituneet henkilöt ovat olleet tunnettuja ja omalla tavallaan merkittäviä paikkakuntalaisia, Jokinen kertoo kirjastaan.
– Teos nostaa esille historiallista faktatietoa Ylöjärvestä, sekä tarjoaa lukijalle matkan ylöjärveläiseen mielenmaisemaan.
Sireniltä suuri panostus
Kotiseutuilta pidettiin nytkin perinteisesti heinäkuun lopulla. Ylöjärvi-Seuran puheenjohtaja Minna Sorsa kiitteli vuolaasti seuran jäsentä Sisko Sireniä, joka vastasi illan järjestämisestä sekä ohjelmasta.
Siren myös juonsi tilaisuuden sekä kertoi Vikelän tuulimyllystä faktaa paikallisille.
– Tämä mylly on ainutlaatuinen koko Pirkanmaalla, ja se on ehdottomasti yksi hienoimmista Ylöjärven nähtävyyksistä.
Tuulimylly on rakennettu vuonna 1838, joten sillä on ikää jo 176 vuotta.
– Se kuuluu Ylöjärven kaupungin museotoimikunnan alaisuuteen, ja myllyn kunnossa pidosta huolehtii Ylöjärvi-Seura.
Illan kahvittelusta vastasivat Tiina ja Timo Lahtinen Vikelän leipomosta.
Kommentointi on suljettu.