Kun huippu-urheilija on päässyt urallaan tilanteeseen, jossa palkintokaappi pullistelee ja ikääkin on jo 36 vuotta, alkavat eläkepäivät yleensä kovasti kiinnostaa. Ari Vallin on kuitenkin toista maata.
Huhtikuussa uransa viidennen Suomen mestaruuden voittanut jääkiekkokonkari on tänäkin kesänä harjoitellut yhtä lujaa kuin parikymppinen. Ainakin melkein.
– Nykyään treenaaminen tuntuu joka paikassa. Nivelet narisee ja lihaksia jomottaa. Ikä ei taida tosiaan tulla yksin! Vallin nauraa.
Kotiseudullaan Ylöjärvellä pari viikkoa sitten piipahtanut Vallin vietti ison osan suvestaan Ruovedellä. Oma kesämökki keskellä korpea on lätkäjätkälle tärkeä pakopaikka kiivaan jääkiekkokauden jälkeen.
– Minulla on pari kaupunkikämppääkin, mutta nissä en kesäaikaan oikein viihdy. Luonnon helmassa on ihmisen hyvä olla, Vallin juttelee Ylöjärven Uutisille.
Laakereillaan mies ei ole tänäkään kesänä voinut levätä. Ei, vaikka plakkarissa on uunituore SM-kulta ja tilastollisesti paras henkilökohtainen kausi aikoihin. Jääkiekkoilijan elämään kuuluu jatkuva treenaaminen, jos huipulla mielii pysyä.
– Voima- ja happoharjoitukset on minun iässäni jo tehty, mutta pitkäkestoisia kestävyysharjoitteita pitää vääntää edelleen. Ostin vähän aikaa sitten uuden kilpapyörän, jolla olen ajellut parhaimmillaan jopa parisen sataa kilometriä viikoittain, Vallin kertoo silminnähden innostuneena.
– HPK:n Eero Somervuoren kanssa pyöräilimme heinäkuun alussa kerran 80 kilsaa yhteen putkeen. Kyllä siinä hiki tuli! hän lisää hymyssä suin.
Viime vuosina Vallin on joutunut muutaman kerran kysymään itseltään, onko tämän tason harjoittelussa enää mitään järkeä. Mies kun on saavuttanut urallaan lähes kaiken, mitä hänen lahjoillaan voi saavuttaa.
Vuorentaustassa lapsuutensa viettänyt kiekkokiertolainen on kolunnut urallaan peräti kuuden eri maan ammattilaiskenttiä. Suomessa ja Ruotsissa Vallin on myös menestynyt – sekä henkilökohtaisesti että joukkueensa kera.
Intoa pelaamiseen tuntuu kuitenkin edelleen riittävän. Vallin vakuuttaa, että hokkareita ei ole tarkoitus ripustaa naulaan vielä hetkeen, jos terveys vain sen sallii.
– Sitä mukaa kun ammattilaisvuoteni vähenevät, otan pienistäkin hetkistä kaiken ilon irti. Voi perustellusti sanoa, että nautin tällä hetkellä jääkiekosta enemmän kuin koskaan.
Kärpät palautti innon lajiin
Mutta mistä moinen into ja riemu vielä kumpuaa? Mikä saa miltei kaiken nähneen puolustajan yhä vain yrittämään?
Vallinin tapauksessa vastaukset löytyvät Pohjois-Suomesta. Paluu Ouluun ja Kärppiin seitsemän vuoden tauon jälkeen palautti ylöjärveläiselle sen poikamaisen palon jääkiekkoon, jonka hän jo kerran luuli menettäneensä.
– Kun pelasin Tsekissä kaudella 2012–2013, pohdin ihan vakavissani lopettamista. Loukkaantumiset vaivasivat, sikäläinen joukkueeni oli huonosti johdettu, ja motivaatio koko hommaan alkoi olla tiessään, puolustaja muistelee.
– Oulussa minulle oli tarjolla selkeä rooli järkevästi johdetussa organisaatiossa, ja joukkue halusi minut sinne ihan tosissaan. Kaikki tämä antoi uralleni uuden kipinän, hän jatkaa.
Kovin tavoittein viime kauteen lähtenyt Kärpät jyräsi lopulta mestaruuteen asti. Ari Vallinille Kanada-maljan nostelu oli jo tuttua huttua, olihan hän tehnyt samaa jo neljästi aiemminkin urallaan.
Silti tuorein mestaruus syöpyi lähtemättömästi konkarin mieleen.
– Seitsemänteen otteluun venynyt finaalisarja Tapparaa vastaan oli ikimuistoisimpia, mitä olen koskaan pelannut. Muutama peli olisi voinut päättyä kummin päin tahansa, mutta mielestäni oikea joukkue vei lopulta pytyn, Vallin kertoo.
– Lisäksi väittäisin, että viimeisin mestaruus on pelaajalle aina se kaikkein makein. Uran aikana niitä aiempia voittoja ei tule sillä tavalla ajatelleeksi.
Vielä kerran ulkomaille?
Tämän jutun ilmestymishetkellä Vallinin kesäloma on ohi. Parhaillaan puolustaja treenaa hiki otsalla uutta Liiga-kautta varten yhdessä muun kärppäjoukkueen kanssa.
Helmikuussa solmittu jatkosopimus pitää ylöjärveläisen oululaisseurassa ensi kesään asti. Sen pidemmälle mies ei uraansa juuri nyt mieti.
– Etenen kaikessa rauhassa, vuosi kerrallaan. Niin kauan kun nautin pelaamisesta ja kroppa kestää, en aio lopettaa, Vallin sanoo vapautuneesti.
Kärppien toisia peräkkäisiä mestaruusjuhlia toivova ylöjärveläinen sanoo kokemuksen olevan nykyjääkiekossa valttia. Siitä osoituksiksi kelpaavat muiden muassa 36-vuotiaan Ville Vahalahden, 35-vuotiaan Ilkka Mikkolan ja 39-vuotiaan Jere Karalahden loistavat suoritukset edellisellä Liiga-kaudella.
– Ne ovat merkkejä siitä, että nuoruus ei ole ainoa juttu, mikä jyrää. Hyvät joukkueet tarvitsevat aina kokeneita pelaajia – jos ei muuhun, niin näyttämään esimerkkiä nuoremmilleen, Vallin pohtii.
Parhaimmillaan Suomen terävimmän jääkiekkohuipun tuntumassa pelannut Ari Vallin on eittämättä yksi Ylöjärven kaikkien aikojen urheiljoista. Tulevaisuudessa miehen komeaan ansioluetteloon saattaa tulla lisää hienoja merkintöjä – jopa ulkomailta.
– Viime aikoina olen ajatellut, että ei paluu ulkomaillekaan ole kohdallani mitenkään poissuljettua. Suomen liigan kaudet ovat kuitenkin tosi raskaita, ja maailmalla olisi vielä sarjoja, joita en ole nähnyt, hän täräyttää hymyillen.
Kommentointi on suljettu.