Pulkkisen pursi on vihdoin vesillä

Hiljaa hyvä tulee. Tämä vanha viisaus oli ohjenuorana siivikkalalaiselle Matti Pulkkiselle, kun hän alkoi vuonna 1992 hurjalta kuulostavaan urakkaan.
Mies päätti tuolloin rakentaa itselleen veneen. Ison veneen.
Projekti venyi ja venyi. Rakennustöiden aikana Pulkkisen lapset ehtivät kasvaa aikuisiksi ja mies itse siirtyä päivätöistään eläkkeelle. Viime viikolla paatti tuli kuitenkin lopulta valmiiksi.
– Hullunahan minua varmaan silloin aikoinaan pidettiin. Mutta eipä tämä loppujen lopuksi kovin ihmeellinen homma ollut, Pulkkinen toteaa hymyillen.
Matti Pulkkisen suunnittelema ja omin käsin rakentama Sari on 17,5 metriä pitkä, vaikuttava ilmestys. Laivaksi sitä ei saa kuulemma kutsua. – Raja menee 25 metrissä. Sitä suuremmat paatit ovat laivoja, pienemmät veneitä, Pulkkinen selvittää.
Matti Pulkkisen suunnittelema ja omin käsin rakentama Sari on 17,5 metriä pitkä, vaikuttava ilmestys. Laivaksi sitä ei saa kuulemma kutsua. – Raja menee 25 metrissä. Sitä suuremmat paatit ovat laivoja, pienemmät veneitä, Pulkkinen selvittää.

Työurallaan Tampereen vesilaitoksessa työskennellyt Pulkkinen rakensi Sari-nimistä venettään yhteensä 22 vuotta. Valmista olisi kuulemma voinut tulla hieman nopeamminkin, mutta silloin lopputulos olisi saattanut kärsiä.
– Kun aloin tähän hommaan, päätin, etten pidä mitään kiirettä. Tein kaiken huolella ja itse. Ostin ainoastaan sellaisia tarvikkeita, joita en itse pystynyt valmistamaan, Pulkkinen kertoo piippuaan sytytellen.
– Kiireellä on pilattu monta hyvää venettä, hän lisää ja vetää sauhut.
Projekti on niellyt niin paljon aikaa ja rahaa, että näiden muuttujien tarkka arvioiminen on erittäin hankalaa. Jälkimmäisestä Pulkkinen ei halua edes puhua.
– Kaikki rahat on laitettu vuosien aikana veneeseen. Tämän kokoiseksi paatiksi tämä on hyvin edullinen. Mutta kyllä penniä on saanut venyttää, hän pyörittelee.
– Aikaa vierähti suunnilleen kahdeksan omakotitalon rakentamisen verran. Venepuusepän työ on hyvin paljon hitaampaa kuin kuivalle maalle rakentavan raksamiehen, Pulkkinen jatkaa.
Siivikkalalaisen kunnian päivä koitti lopulta viime viikon tiistaina, kun vene laskettiin suuressa operaatiossa veteen Tampereen Lielahdessa. Tällä hetkellä se kelluu ylväästi Perkiönlahden satamassa lähellä Ylöjärven kuntarajaa.
– En tiedä, tuntuiko tämä nyt erityisesti miltään. Eräs välietappi on nyt saavutettu, mutta kyllä tätä tulee hienosäädettyä aina, kun liikkeellä ollaan, veneseppä pohtii.

Kotipihan komistus

Sari-veneen voimanlähteenä on entinen hinaajan moottori Vaasasta.
Sari-veneen voimanlähteenä on entinen hinaajan moottori Vaasasta.

Valmiilla veneellään Matti Pulkkinen aikoo matkata niin sisä- kuin ulkovesilläkin. Ensimmäiseksi mies aikoo siirtää paattinsa sen uuteen kotisatamaan Virroille.
– En missään nimessä jätä venettä Tampereen seudulle. Venepaikkamaksut ovat täällä ihan hirvittävän korkeita. Puolison kotipaikan lähellä Härköskylässä on hyvä, uusi ranta, joka on erittäin edullinen.
Jahka Sari-veneen lastentaudit on korjattu, aikoo Pulkkinen lähteä merille. Mies alkoi hullulta kuulostavaan rakennusurakkaansa aikoinaan nimenomaan siksi, että hän voisi matkustaa vesillä pitkiä matkoja ja yöpyä missä kulloinkin haluaa.
Vaikuttavan kokoinen paatti käy kieltämättä keskikokoisesta kesämökistä. Erillisellä keittiöllä, makuuhuoneella, olohuoneella, wc:llä, keskisalongilla, kajuutalla ja uimakannella varustettu kokonaisuus on niin avara, että on vaikea uskoa sen olevan yhden miehen työtä.
Mutta niin se vain on. Asian voi varmistaa halutessaan Pulkkisen naapureilta, jotka ovat todistaneet uutteran siivikkalalaisen rakennustöitä jo pari vuosikymmentä.
– Tein tämän kokonaan kotipihassani, eikä kukaan valittanut koskaan mitään. Siitä haluan antaa naapureilleni suuret kiitokset! Pulkkinen kumartaa.
– Halutessaan joku olisi voinut valittaa melu- tai näköhaitoista ja estää koko homman. Otin kuitenkin naapuruston huomioon parhaani mukaan. Katsoin esimerkiksi hyvin tarkkaan, minkälaisissa tuulioloissa hiekkapuhalsin rungon ennen maalausta, hän kertoo.

”Kätten jälki palkitsee”

Keittiössä kelpaa oikaista jalat pitkänkin merimatkan päätteeksi. – Edellisen veneeni keittiö oli tosi pieni, ja siitä sisuuntuneena suunnittelin tähän mahdollisimman väljät tilat.
Keittiössä kelpaa oikaista jalat pitkänkin merimatkan päätteeksi. – Edellisen veneeni keittiö oli tosi pieni, ja siitä sisuuntuneena suunnittelin tähän mahdollisimman väljät tilat.

Pulkkisen tyttären mukaan nimetty M/S Sari oli vähällä päästä vesille jo viime kesänä, mutta tuolloin veneeseen iski yllättävä moottorivika. Lähes kaiken rakentajana kokenut Pulkkinen ei antanut takapakin masentaa.
– Minut on kasvatettu niin, että mihin ryhdyn, teen sen myös hyvin. Tämä vene on nyt juuri sellainen kuin halusinkin, Loviisasta kotoisin oleva merikarhu sanoo.
Entä alkaisiko mies enää uudelleen samaan urakkaan?
– Mikä etten, mutta minulla ei riitä enää aika. Olen yli 60-vuotias, joten uuden tällaisen projektin loppuvaiheessa alkaisi varmaan käsi täristä jo turhan paljon, hän miettii.
– Pienemmän veneen saatan vielä tehdäkin. En osaa olla joutilaana ja kätteni työn näkeminen palkitsee, siivikkalalainen hymyilee.

 

+++++
Katso lisää kuvia Matti Pulkkisen Sari-veneestä alta!