Kesä ja nuorisoleirit. Siinä tuttu yhdistelmä, mutta viime viikon Viro-leiri ropsautti tähän reseptiin vielä lisämaustetta: kielet, kulttuurit ja erimaalaiset ihmiset kohtasivat toisensa.
Aurinko heittää vihdoin säteitään Kooveen leirikeskuksen pihaan, kun joukko leirinuoria ryhtyy leikkimään nimipeliä.
Nimet kajahtelevat, samoin riemunkiljahdukset. Mutta hetkinen, suomenkielisen kalkatuksen seassa pulppuaa huudahduksia viroksi ja kommentteja englanniksi. Kielet sinkoilevat tuon tuosta ja vaihtuvat samankin puhujan suussa kuin livahtaen.
Poppoo on ilakoinut Viro-leirillä jo muutaman päivän, ja vielä on hauskuutta parin päivän verran jäljellä. Suomalaisnuorten seurana on joukko Ylöjärven ystävyyskunnasta, Viron Sakusta tulleita leiriläisiä.
Kerrankin kunnon juttutuokioita
Leirille saapuneet Atte Mäkinen ja Henna Männistö iloitsevat tilaisuudesta tavata ulkomaalaisnuoria.
Harvassa ovat tilanteet, joissa he pääsisivät turisemaan vieraasta maasta tulevien kanssa. Heillä ei näet ole ulkomaalaisia tuttavia, ja koulusta sekä partiosta muistuu vain jokunen vierasmaalaisten visiitti.
Virolainen Iti Ulmas on päässyt ulkomaalaisseuraan lähinnä vain naapureidensa Amerikan-serkkuja nähdessään.
– Leiri on tosi hyvä paikka tutustua ulkomaalaisiin, koska täällä tehdään kaikki jutut englanniksi, Männistö tuumaa.
– Ja eestiäkin oppii vähän, Mäkinen hymyilee.
Leirin valtti on sekin, että siellä tapaa useita nuoria, kunnon tovin. Lyhyet kohtaamiset vaikka lomareissulla asioidessa ovat hujauksessa ohi.
– Näillä Viro- ja Suomi-leireillä yleensä kolmantena päivänä jo rentoudutaan ja kommunikoidaan vapautuneesti, Virosta mukaan tullut nuoriso-ohjaaja Kylli Kiikka sanoo.
Leiri antaa myös rohkeutta avata suunsa.
– Paineet eivät ole suuret, koska virolaisvieraammekaan eivät välttämättä osaa englantia tosi hyvin, Männistö sanoo.
Kielitaitoa ja kaverisuhteita
Ylöjärven nuorisopalveluilla oli tarjolla muitakin nuorisoleirejä, mutta Männistö koki Viro-viikon kiinnostavammaksi ja erilaiseksi kuin muut leirit.
– Virolaisilla on erilainen kulttuuri kuin meillä, mikä tuo väriä, tyttö selittää.
Mäkinen puolestaan tapaa partioleireillään yleensä vain suomalaisnuoria.
– Halusin tavata muitakin, poika taustoittaa.
Virolaisvieraita houkutti erityisesti leiriltä taskuun painuva kokemus.
– Tapaa ihmisiä, joita ei muuten tapaisi, naapurimaan Kaisa Siimann hymyilee.
Hauskanpidon ja hetkellisen tutustumisen lisäksi käteen jää pysyviäkin hyötyjä.
– Opin virolaisilta uusia leikkejä, Männistö sanoo.
Kielitaito saa potkua niin englannin kuin ripauksen verran suomen ja vironkin saralla. Siimann huomauttaa, että kieliä suoltaessa oppii myös luovimaan uudenlaisissa tilanteissa.
– Kotona puhutaan vain viroa, mutta uusissa tilanteissa on keksittävä, miten ilmaista itseään.
Nuoret uskovat, että tuttavuudetkin jäävät elämään.
– Facebook! Ulmas hihkaisee.
Kehon kieli ilmoille
Ulkomaalaisviikon raamitusta on katsottava hiukan eri silmin kuin suomalaisleirien valmistelua.
– Kun ei ole virallista yhteistä kieltä, otin mukaan esimerkiksi teatteri-ilmaisua, jossa on kehon kieltä. Maskien teossakaan ei tarvita paljoa puhetta. Sosiaalisen sirkuksen paja vaatii jo luottoa toiseen ja kykyä olla kontaktissa. Teemme asioita, joissa keho on mukana. Kun keho on tukossa, kieli on tukossa, nuoriso-ohjaaja Heidi Ruotsalainen valaisee.
Särkänniemeen tehty reissu oli mahdollinen vain erityisellä Viro-leirillä, sillä se vaati erikseen hankittua rahoitusta.
– Särkänniemen tarjoaminen suomalaisille ei edes olisi kovin merkittävää.
Suunnittelutyön erikoismauste on hahmottelun jakaminen naapurimaassa majaavan nuoriso-ohjaajan kanssa. Tässä onneksi nykytekniikka auttaa paljon, eikä byrokratiakaan Ruotsalaista ja Kiikkaa vaivannut.
– Nuorisoleirejä suunnitellessamme haluamme tuoda maistamme jotain, mistä toinen ei vielä tiedä, Ruotsalainen ynnää.
Lopulta Viro-leiri on kuitenkin paljolti samanlainen kuin muutkin nuorisoleirit.
– Täällä jopa unohtaa kieliasian.
Viro on päässyt Ylöjärven nuorisopalveluiden teemaleirien joukkoon ystäväkuntareittiä. Leirejä on järjestetty jo monta vuotta, joten yhteyshenkilöt ja rullaavat rattaat ovat jo tutussa vauhdissaan.
Kavereita ja ituja elämään
Viro-viikon porkkanana on kulttuurien ja kielten kohtaaminen, mutta mikä nuorisoleireissä kaiken kaikkiaan jaksaa viehättää nuoria vuodesta toiseen?
Nelikon aatokset tiivistyvät yhteen sanaan: kaverit. Yhdessä on mukavaa, ja uusia ihmisiä on ilo kohdata.
– Leirillä oppii myös jakamaan tilaa, kun ympärillä on vieraita ihmisiä eikä vain perhe, Siimann ymmärtää.
Myös tuoreet kokemukset ja taidot houkuttavat. Leirin jälkeen osaa tehdä vaikka rannekorun tai leikkiä uutta peliä.
Nuoret eivät lainkaan näe leirejä siinä valossa, että kesävapaudessa lomaa viettävä hakeutuu vapaaehtoisesti suljettuun paikkaan sääntöjen keskelle.
– Kesällä on sentään kaksi kuukautta aikaa vain istua. Leiri on yksi viikko, ja siellä on kivaa, Männistö tuumaa.
– Käy tylsäksi, jos on liikaa vapaata aikaa. Ja ihmiset on tehty sääntöjä varten, Ulmas toteaa.
Sitä paitsi leirin säännöt ovat vaihtelua kotirutiineille.
– Täällä ei ole vanhempia, Ulmas virnistää.
Ohjaajat tahtovat tarjota nuorille yhteisöllisyyden kokemuksia ja elämän eväitä.
– Yhteisesti rakennettuja hetkiä, samassa hetkessä jaettua aikaa, Ruotsalainen kuvailee.
– Opetamme elämästä ja vaikkapa oikeasta ja väärästä sellaista, jota nuoret eivät välttämättä tajua nyt mutta ymmärtävät myöhemmin, virolaisohjaaja kiteyttää.
