Pellejä ja markkinamiehiä? Vaiko sittenkin vakavasti otettavia muusikoita ja viihteen visionäärejä? Amerikkalainen hard rock -yhtye Kiss on ilmiö, joka on jakanut musiikkia kuuntelevan maailman mielipiteitä jo vuosikymmenten ajan.
Haavistolla asuvalle Jari Taunimaalle puolen valitseminen tässä debatissa ei ole koskaan tuottanut ongelmia. Teini-ikäisenä bändin musiikkiin hurahtanut mies kuuluu nykyään kaikkein fanaattisimpien Kiss-fanien yhteenliittymään, Kiss Armyyn.
– Se on vaan ihan tolkuttoman hyvä bändi, 41-vuotias mies perustelee innostustaan.
Ylöjärvellä syntynyt ja kasvanut Taunimaa kertoo saaneensa ensikosketuksen ihannoimaansa yhtyeeseen jo lapsena. Radiosta pauhanneet Detroit Rock City ja I Was Made for Lovin’ You iskivät pieneen poikaan kuin tuhat volttia.
Todellinen kolahdus oli kuitenkin vielä tulossa.
– Joskus vuonna 1983 tai 1984 katsoin telkkarista Hittimittari-ohjelmaa ja näin Lick it Up -musiikkivideon. Samassa lähetyksessä taisi olla biisejä myös Iron Maidenilta ja W.A.S.P.:lta, mutta eivät ne päässeet lähellekään Kissiä, Taunimaa muistelee.
Vahva kitaravalli, komea laulu ja vastustamaton groove veivät nuoren ylöjärveläisen mukanaan. Jatkossa Taunimaan kotistereoissa soi amerikkalainen hard rock.
Valinta oli luonteva, mutta kaikki Ylöjärven nuoret eivät sitä ymmärtäneet. Muita aikakauden rockbändejä diggailleet teinit katsoivat Kiss-faneja enemmän tai vähemmän kieroon. Kahtiajako oli Taunimaan mukaan erittäin raju.
– Kissistä joko pidettiin tai sitä vihattiin. Yhtyeen imago oli varmaan monelle liikaa. Ehkä se oli joidenkin silmissä liian feminiininen eikä tarpeeksi äijämäinen, hän pohtii.
Tänä päivänä Kiss muistetaan ennen kaikkea jäsentensä villeistä mustavalkoisista kasvomaalauksista. Kun Taunimaa innostui bändistä, se esiintyi kuitenkin ilman kuuluisia maskejaan. Tieto yhtyeen jäsenten alkuperäisestä ulkonäöstä tavoitti nuoren musadiggarin vasta vuosia myöhemmin.
– Enhän minä tiennyt, että Kissillä oli juuri tuohon aikaan menossa kuuluisa maskiton aikakautensa. Kun sitten vuonna 1989 näin vanhan konserttitaltioinnin, olin aika hämmästynyt, hän nauraa.
Ei ne tuotteet, vaan se musiikki
Taunimaa korostaa, että hän kiinnostui Kissistä ensisijaisesti yhtyeen musiikillisten ansioiden vuoksi. Useimpien muiden rockbändien kohdalla asian tähdentämistä voisi pitää kummallisena, mutta juuri tässä tapauksessa sen esiin nostaminen on paikallaan.
– Kissiä on kritisoitu ylikaupallisuudesta läpi koko sen uran. Yhtyeen nimi ja brändi on myyty vuosien saatossa melkeinpä kaikkeen mahdolliseen ei-musiikilliseen käyttöön mitä vain voi kuvitella, Taunimaa juttelee.
Nopea vilkaisu bändin nettisivuille vahvistaa asian. Tietoa keikoista ja musiikista on vaikeampi löytää kuin uutisia tuoreista tuote- ja palvelulanseerauksista. Tällä hetkellä Kissin etusivu hehkuttaa yhtyeen uutta nimikkourheiluseuraa, Los Angeles Kissiä.
Virallisesta fanituotekaupasta voi puolestaan tilata vaikkapa Kiss-sinkkiuurnan tai -hauta-arkun.
– Joillekin faneille on hirveän tärkeää hankkia kaikki mahdolliset Kiss-tuotteet, mutta minä en ole niistä suuremmin innostunut. Kaikki albumit ja tärkeimmät kiertue-t-paidat toki löytyvät, ja niiden lisäksi muutama sarjakuvakirja, Taunimaa kertoo.
– Sanotaan näin: minä erotan musiikin ja oheistoiminnot toisistaan, hän täsmentää.
Innokkaan ylöjärveläisfanin mielestä on naurettavaa, että muutamat suurmediat ovat jo vuosikymmenten ajan väheksyneet Kissiä. Vaikka edelleen aktiivisesti keikkaileva yhtye ei tunnu juuri välittävän rock-uskottavuudestaan, on se silti jättänyt nimensä musiikin historiaan.
– 1980- ja 1990-luvuilla bändi muutti imagoaan ja tyyliään oikeastaan jokaisella levyllään. Kiss on tehnyt niin poppia, heviä, rockia, hard rockia kuin discoakin ja onnistunut lähes kaikissa kokeiluissaan, Taunimaa hehkuttaa.
Oma tribuuttibändi jakaa ilosanomaa
Vuonna 1996 Taunimaan Kiss-fanitus otti ison askeleen eteenpäin, kun mies päätti perustaa ihka oman tribuuttibändin. Dear Victims -nimen saanut viisihenkinen kokoonpano syntyi osittain Lordi-yhtyeestä tutun Tomi Putaansuun myötävaikutuksella.
Suorastaan fanaattisena Kissin ihailijana tunnettu Putaansuu oli aikoinaan perustamassa Suomen ensimmäistä virallista Kiss-faniklubia, Kiss Army Finlandia. Nuori yhdistys suunnitteli 1990-luvulla suomalaista tribuuttilevyä Kissille ja Taunimaa tarttui täkyyn.
– Kokosin bändin ja lähetin Putaansuulle demomme. Mies innostui kovasti ja tarjosi meille keikan vuoden 1997 Kiss-messuille Helsinkiin, ylöjärveläinen muistelee.
Kaavailtua tribuuttilevyä ei koskaan tullut, mutta Dear Victimsia se ei haitannut. Ensikeikka nimittäin poiki yhtyeelle kokemuksen, jollaisesta nuoret soittajat eivät tohtineet haaveillakaan.
– Vuonna 1998 heitimme lyhyen keikan Kissin rumpalin Eric Singerin kanssa Tavastia-klubilla. Tilanne oli suorastaan epätodellinen. Vilkaisin välillä selkäni taakse, ja siellä se fanituksemme kohde paukutti rumpuja meidän tahtiimme! Siis Kissin jäsen, jumalauta! Taunimaa kertoo silmät loistaen.
Rocklegendan kanssa esiintyminen antoi Dear Victimsille hurjasti innostusta jatkaa soittamista. Nyt takana on jo 18 vuoden ura rakkaan amerikkalaisbändin jalanjäljillä. Levyttämistä yhtye on saanut maistaa kahden kappaleen verran.
– Pieni yhdysvaltalainen levy-yhtiö otti meihin muutama vuosi sitten yhteyttä ja pyysi meitä mukaan kansainväliselle Kiss-tribuuttilevylle. No, levytimme Master and Slave -kappaleen Rantajätkien tiloissa Ylöjärvellä ja lähetimme sen eteenpäin, Taunimaa kertoo.
– Viime vuonna sama yhtiö teki jo uutta tribuuttilevyä, ja jälleen meidät haluttiin mukaan. Sillä kertaa levytimme versiomme biisistä Creatures of the Night, mies jatkaa.
Fanitus ei lopu koskaan
Kiss-yhtyeen ympärille rakentuneen fanikulttuurin sanotaan olevan jopa harvinaisen uskollista. Moni kansainvälinen musiikkialan julkaisu pitää Kiss Armyja hyvinä esimerkkeinä siitä, mitä artistin tai yhtyeen ihannoiminen voi äärimmilleen vietynä olla.
41-vuotias Jari Taunimaa sanoo olevansa varsin tyypillinen Kiss-fani. Yhtye on osa hänen elämäänsä hamaan loppuun saakka.
– Tietysti perhe, työ ja läheiset ovat elämässä etusijalla, mutta kyllä minä Kissiä aion aina fanittaa. Seuraan bändiin liittyviä uutisia, hankin kaikki tulevat albumit ja soitan Dear Victimsissä samanhenkisten kavereiden kanssa, haavistolainen miettii.
Toukokuun puolivälissä Taunimaa suuntasi autonsa nokan kohti Helsinkiä, jossa järjestettiin suuri suomalaisten Kiss-fanien kokoontuminen, Kiss Convention. Vuosittain pidettävän tapahtuman kävijämäärä on laskettu parhaimmillaan tuhansissa.
– Kyllä Ylöjärvellä muitakin innokkaita Kiss-faneja varmasti on. Etenkin minun ikäluokalleni tämä bändi oli aikoinaan valtavan kova juttu, Taunimaa hymyilee.
Kommentointi on suljettu.