Taideharrastus ei välttämättä ole pelkkää luoviin tiloihin uppoutumista, sivellinten suihkintaa ja maalitahroja. Se voi olla myös kokouspöydän ääreen istahtamista ja näyttelytilojen vuokraamista. Ja näiden molempien äärellä voi hääriä sama ihminen.
Kuvataide on kukkinut ylöjärveläisen Aila Rautasen sormissa lapsuusvuosista saakka, mutta harrastus ei jäänyt pelkkään pensselin pyörittelyyn. Se täydentyi aikuisiässä yhdistystoiminnalla.
Järjestötie urkeni Ylöjärvellä. Rautanen kävi paikkakunnalla taidekursseilla, ja niillä tuli puheeksi, josko tänne perustettaisiin taideyhdistys. Syntyi YTY, Ylöjärven taideyhdistys.
– Täällä oli laajalti kuvataidepiireissä kaivattu yhteiselintä, vaikka kurssit olivatkin tiiviitä, nainen selittää.
Rautaselle oli itsestään selvä juttu, että hän hyppää mukaan luomaan yhdistystä.
– Ajattelin, että ilman muuta. En edes harkinnut asiaa.
Nainen sujahti äkkiä johtokuntaan ja pian puheenjohtajaksikin. Vuosien mittaan hän on häärännyt useissa tehtävissä.
Yhdistystie ei avartunut vain yhteen suuntaan. Se haarautui: Vuosituhannen vaihteen tienoilla nainen liittyi Pirkka-Hämeen Kuvataiteilijoihin ja päätyi sielläkin kärkipalleille. Nokialla suorittamiensa kuvataiteen perusopintojen myötä hän liittyi vielä sikäläiseen taideyhdistykseen.
Eikä tässä kaikki. Aktiivi lisäsi kattaukseensa taideyhdistysten päälle vielä Tampereen naisvoimistelijat ja Tampereen ratsastusseuran.
Käytännön hyötyä ja mielihyvää
Äkkiajattelemalta voisi tuumata, ettei yksi ihminen taivu sekä taiteilijasieluksi että yhdistysihmiseksi.
Rautanen ei teilaa käsitystä, vaikka todistaakin omilla touhuillaan aivan päinvastaista.
– Moni, joka tekee taidetta työkseen, ei halua aktiiviseksi yhdistystoimintaan. Tällaiset ihmiset saattavat vain käyttää yhdistyksen järjestämiä tiloja, puuhanainen kuvaa pelkkään taiteen tekoon kallistuvia.
– Mutta tämä on tyyppikysymys, itse niin taideihmiseksi kuin yhdistyssieluksikin solahtava nainen sanoo.
Yhdistyksistä on taideharrastajille ensinnäkin aivan konkreettista hyötyä.
– Kun olemme Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton alaisia, saamme valtakunnallista postia, Rautanen selittää, kuinka yhdistykset pysyvät kärryillä toistensa tekemisistä.
Liiton kautta yhdistysten väki voi hakea mukaan valtakunnallisiin näyttelyihin.
Liitto oikeuttaa niin ikään erinäisiin alennuksiin.
Yksittäiset yhdistykset järjestävät myös omia näyttelyitään. Kimpassa jäsenet saavat näyttelytoimintaan joukon voimaa:
– Kun näyttelypaikka maksetaan yhdessä, hinta on yhtä ihmistä kohden kohtuullinen. Yksin tilan hommaava joutuisi maksamaan paikasta ainakin 500 euroa, kunnon galleriasta pari tonnia.
Käytännön etujen lisäksi järjestötoiminta antaa jäsenilleen henkistä hyvää.
– Yhdistysten avulla pysyn taiteen ympäristössä mukana. Saan perspektiiviä, kun joukossa on liki yhdeksänkymppisiä ja toisaalta kaksikymppisiä.
Ystäviä kertyy monta kourallista.
Lisäksi yhdistystoiminta sopii puuhakkaalle luonteelle.
– Tykkään järjestämisestä. Haluan olla mukana siinä kaikessa.
– Mehän palvelemme kuntaa ja Pirkanmaata. Tarjoamme virkistystä ihmisille.
Järjestöjä päivin, taidetta öin
Yhdistystoiminta kuitenkin syö toveja taiteen tekemiseltä.
Rautanen sanoo empimättä, että harrastuksen kahdesta puolesta järjestöpuuhat haukkaavat enemmän aikaa.
Kiireisinä aikoina järjestökuviot menevät taiteilun edelle. Rautanen ylipäätään pystyy luovaan työhön vasta, kun velvollisuudet on hoidettu. Hän ei voi suihkia monta asiaa sikin sokin.
– Teen taidetta öisin. Onneksi mieheni on hyvin ymmärtäväinen, Rautanen virnistää.
– Parhaat työni syntyvät nopeasti. Väkisin en pysty tekemään mitään – tai jos teen, se näkyy.
Viime vuosina touhunainen on höllännyt hiljalleen otettaan järjestöaskareista, jotta kuvien luomiselle vapautuisi aikaa. Hän on luopunut ja aikoo luopua lisääkin luottamustehtävistä, mutta kokonaan hän ei päästä irti järjestöistä.
– Kyllä haluan pysyä jäsenenä.
Naisen on mahdotonta sanoa, kumpi puoli harrastuksesta on rakkaampi.
– Molemmat antavat.
– Olen minä yhdistysasioitakin vähän sydämelläni tehnyt – haluan kantaa vastuuni. En tiedä, voiko tuota rakkaudeksi sanoa, mutta yhdistystoiminnan palkkiona on ihmissuhteet ja näkyvyys.
Harrastuksen puolet ovatkin omanlaisiaan. Taide on Rautaselle erityisesti sydämen asia.
– Sitä olen tehnyt koko ikäni. Siitä en halua luopua.
