Vanhojen ja uusien hääpukujen näyttely tekee pienen aikamatkan Pengonpohjan koulussa pääsiäispyhinä. Pukukattausta ryydittää joukko vanhoja vihkikuvia.
Pengonpohjalaisen Marja Lähteenmäen äidin vanha vihkipuku kasvoi älynväläyksen myötä moninkertaiseksi hääiloksi.
– Meillä oli Pengonpohjan koululla vanhojen käsitöiden näyttely, ja ajattelin, ettei minulla ole tuoda sinne mitään esille, Lähteenmäki kertoo.
Sitten mieleen juolahti naisen kotona koulun yläkerrassa seinää koristava häämekko.
– Mutta Armihan sen keksi, että pidetäänkin erikseen vihkipukunäyttely, Lähteenmäki nyökkää Pengonpohjan kyläyhdistyksen puheenjohtajaa Armi Saarelaa kohti.
– Tiesin, että vanhoja pukuja on lähistöllä jonkin verran. Hääpuku on vaate, joka nähdään yleensä vain kerran, ja se on ihan hölmöä. Ajattelin, että voisihan puvut panna näytteille. Ehkä ihmiset haluaisivat niitä katsella, Saarela selittää.
– Olenpa kuullut kastemekkonäyttelyistäkin, Lähteenmäki jatkaa.
Saarela pani rattaat surraamaan ja soitteli pukujen perään.
Paikaksi valikoitui täysin luontevasti Pengonpohjan koulu, jossa kyläyhdistys kokoontuu ja järjestää tapahtumia. Mielessä ei käynytkään viedä näyttelyä muualle.
– Sitä paitsi se sopii tänne, kun rakennus on vanha, Lähteenmäki perustelee.
Historiaa ja yhteisöllisyyttä
Soittelu tuotti hedelmää: pukuja löytyi jos jonkinlaiseen lähtöön.
Esiin saatiin niin naisten kuin miesten vaateparsia. Mekkojen lisäksi löytyi myös huntuja.
Puvut luovat historiallisen katsauksen eri vuosikymmenille.
– Vanhin huntu on 1930-luvulta, ja vanhin puku, äitini mekko, on 67 vuotta vanha, Lähteenmäki sanoo.
Kattaus ulottuu aina näihin päiviin asti. Onpa esillä caprihousut ja t-paitakin. Niihin eräs morsian sonnustautui taannoin.
Eräältä parilta puolestaan nähdään 1970-luvun puvut, joihin puolisot halusivat sonnustautua, koska ovat syntyneet samaisella vuosikymmenellä.
– Tulee sieltä prinsessaluomuksiakin. Ja toisaalta on pari amerikkalaismallista pukua, miehen ja naisen. Mustan puvunkin olisimme halunneet löytää, Saarela selostaa.
Pukujen loistoa täydentää vanhojen vihkikuvien kokoelma.
Yhdistysväki teki näyttelystä historiallisen, koska moinen kielii paljon eletystä elämästä.
–Näissä puvuissa on paljon muistoja. Niiden omistajat voivat halutessaan kertoa tarinaa. Ja on niissä eri vuosien muotiakin näkyvissä, yhdistyksen jäsen Mervi Lehtonen sanoo.
– Häämessuilla on sitten paljon nykypukuja, Lähteenmäki vertaa.
– Eikös tämä näyttely sovi hyvin yhteisöllisyys-sanaan? Se on asia, jota yritämme täällä parantaa, puheenjohtaja muistuttaa.
Pääsiäisenä kylä virkoaa
Näyttely on neljä päivää auki oleva pyrähdys pukuloistoon.
Aika saattaa kuulostaa lyhyeltä, mutta itse asiassa juuri pituuden vuoksi yhdistys päätti sijoittaa näyttelyn pääsiäispyhiin. Arkisin ovia ei näet ole järkevää pitää auki, kun kävijöitä ei riitä hiljaisella kylällä. Pitkän viikonlopun aikana ihmiset ehtivät jalkautua. Naiset eivät nähneet tarpeelliseksi venyttää näyttelyä usealle viikonlopulle.
– Luulen, että neljän päivän aikana ne, joita kiinnostaa, ehtivät näyttelyn nähdä. Mahtaisiko kävijöitä riittääkään pidemmälle ajalle? Lähteenmäki miettii.
Pääsiäisenä ihmiset myös ovat liikkeellä ja mökkiläisiäkin saapuu kylille. Naiset eivät usko, että pyhien aikainen reissailu verottaisi kävijöitä.
– Toiset lähtevät reissuun, mutta toiset ovat tässä ympäristössä, Lehtonen uskoo.
Pääsiäinen oli myös sopiva rako tapahtumalle ennen kesän ohjelmaa.
Häätunnelma vangitsee
Häähumu jaksaa vangita ihmisiä vuodesta ja kerrasta toiseen. Mikä siinä kiehtoo?
– Onhan se vähän sellainen once in a lifetime -juttu, vaikka tietysti jotkut menevät naimisiin useammankin kuin yhden kerran, Lehtonen tuumii.
Lähteenmäki nyökyttelee ja toteaa, että kun jollakulla suvussa on tulossa häät, niitä odotetaan pitkään.
Lehtosen omissa häissä kuviot olivat pienimuotoiset, mutta hänen lastensa häihin on mahtunut humua, mikä on ollut äidinkin mieleen.
Lähteenmäki ei itse ole mennyt koskaan avioon, mutta silti hänen sisällään asuu häätunnelmien ystävä.
– No mutta hei, nythän sinut pitääkin saada naimisiin! toverit innostuvat helakkaan nauruun ja tuumaavat, että Lähteenmäen miesystävä täytyy houkutella ideaan mukaan.
Saarelan mielestä häätunnelmointi irrottaa arjesta ja jaksaa siksi innostaa ihmisiä.
– Arki on sen verran kovaa ja kaameaa, että on kiva nähdä jotain, joka ei ole sellaista, hän sanoo.
– Niin, näyttelyssä on huone täynnä rakkautta, Lehtonen komppaa.
Häiden samanlaisuudesta huolimatta aviokekkereissä on naisten mielestä myös vaihtelua.
– Meidänkin näyttelyssämme on paljon hyvin erilaisia pukuja, Lehtonen hymyilee.
Hääpukunäyttely 18.–21. huhtikuuta kello 11–15 Pengonpohjan koulussa osoitteessa Länsi-Teiskontie 234.
Kommentointi on suljettu.