– Totta kai minua voi kutsua ylöjärveläiseksi! Sieltähän se kaikki minun kohdallani alkoi, Gullit ”Bumba” Zolameso toteaa hymyillen.
Tampereen Ilveksen harjoituksissa hetkeä aiemmin kirmannut jalkapallolahjakkuus valmistautuu tulevaan kauteensa täysin uudessa tilanteessa. Enää hän ei ole nuori ja lupaava ulkomaalainen, vaan miehen taskussa on nyt Suomen passi. Kansalaisuus irtosi viime vuoden lopulla.
– Onhan matka Angolasta tänne ollut pitkä. Onneksi päädyin kuitenkin ensiksi Ylöjärvelle. Se paikka tuntui heti kodilta.
Gullit Zolameso ei halua puhua julkisesti syistä, jotka saivat hänet lähtemään aikoinaan kauas pohjoiseen. Taustalla oleva tarina on nuorukaisen mukaan hyvin henkilökohtainen.
– Päätimme isoveljeni kanssa, että hakisimme yhdessä turvapaikkaa Suomesta. No, hän pääsi lähtemään hieman minua ennen, mutta tulin vuonna 2005 perässä. Minun paikakseni tuli lastenkoti Ylöjärven Metsäkylässä, Zolameso muistelee.
Keskisen Afrikan poliittisesti epävakaimpiin seutuihin lukeutuvalta Cabindan alueelta kotoisin oleva Zolameso oli Metsäkylään saapuessaan kymmenvuotias. Laskeutuminen kylmän pohjolan arkeen sujui kulttuuri- ja ilmastoshokista huolimatta yllättävän kevyesti.
Tärkeä kotiuttaja oli jalkapallo.
– Aloin pelata futista Ylöjärven Ilveksessä aika pian sen jälkeen, kun tulin Suomeen. Angolassa olin potkinut palloa vain pihoilla ja parkkipaikoilla kavereiden kanssa, joten enhän minä aluksi osannut oikein mitään, Zolameso kertaa nauraen.
– Vapaa-aikaani vietin lähinnä Metsäkylän urheilukentällä. Olin pallon kanssa niin paljon kuin mahdollista, koska pelaaminen oli kivaa. Edes se, että minulla ei ollut aluksi omia kenkiä, ei haitannut, hän jatkaa.
Viime lokakuussa Metsäkylän kasvatti saavutti elämässään merkkipaalun, jota hän oli odottanut monta vuotta. Erinomaisesti suomea puhuva Zolameso on nyt täysivaltainen maamme kansalainen. Sen lisäksi, että uusi passi helpottaa käytännön arkea, se myös avaa nuorukaiselle ovia jalkapalloilijan uralla.
– Pääsin alle 19-vuotiaiden maajoukkueeseen heti, kun sain kansalaisuuden. Aikaisemmin olin ollut nuorten maajoukkueryhmissä vain leireillä ja epävirallisissa peleissä, mutta nyt saan edustaa Suomea myös virallisesti, Zolameso hymyilee.
”Rasismia vain kentällä”
Toistaiseksi Gullit Zolameso on saanut elää ja kasvaa Suomessa ilman syrjintää. Nuorukainen vakuuttaa Pirkanmaan olevan jopa yllättävän suvaitsevaista ja avomielistä seutua.
– Osasyy hyvälle kotiutumiselleni on ollut se, etten ole kohdannut rasismia oikeastaan ollenkaan. Minun ei ole edes tarvinnut ajatella koko asiaa. Niin kaukainen ajatus rasismi minulle on, hän hymähtää.
– Futiskentällä tietysti vastapuolen pelaajat huutavat silloin tällöin kaikenlaista, mutta se kuuluu peliin. Joskus toisilla futaajilla voi olla vähän huono päivä. Ja voihan sen niinkin ajatella, että ehkä olen joidenkin mielestä liian hyvä, Zolameso vitsailee sujuvalla suomella.
Nykyään Tampereen Peltolammilla asuva Zolameso sai Ylöjärvellä ollessaan kasvaa vertaistensa parissa. Vuonna 2009 lakkautettu Metsäkylän lastenkoti – viralliselta nimeltään ryhmäkoti – oli kaupungin ylläpitämä laitos, jossa asui kymmenkunta Suomeen yksin muuttanutta turvapaikanhakijaa.
– Asuin lastenkodissa niin pitkään kuin vain pystyin. Kun paikka pistettiin kiinni, muutin Tampereen keskusta-alueelle kavereitteni luokse. Siellä asuin viime vuoteen saakka.
Puheliaan oloinen jalkapalloilija hiljentyy edellisen kommenttinsa jälkeen hetkeksi miettimään. ”Kavereiden luona”on ehkä sittenkin väärä ilmaus.
– Oikeastaan voisi puhua kai sijaisperheestä. Sen kodin ihmiset halusivat minut asumaan sinne ja pitivät minusta hyvää huolta, nuori mies sanoo kiitollisena.
Jalkapallo ei enää kaikki kaikessa
Ylöjärveltä lähdettyään Gullit Zolameso nousi nopeasti suomalaisen jalkapalloilun puhutuimpien lupausten joukkoon. Teknisesti lahjakkaaksi kehuttu keskikentän taituri on pelannut Tampereen Ilveksen miesten edustusjoukkueessa 15-vuotiaasta lähtien.
Pari vuotta sitten Zolameson ura oli kuitenkin hetken vaakalaudalla.
– Se oli muistaakseni elokuuta 2011, kun teloin vasemman jalkani pahasti. Törmäsin sarjapelissä Tikkurilan Palloseuran maalivahtiin niin, että molemmat säären luut murtuivat. Kipu oli valtava ja sairaalan pedillä maatessa motivaatio mateli pohjalukemissa, Bumba sanoo vuosia myöhemmin.
Pitkän ja raskaan kuntoutuksen avulla Zolameso kampesi itsensä takaisin pelikentille keväällä 2012. Nousujohteisesti edennyt kehitys oli kuitenkin tyssännyt. Miehen omien sanojen mukaan harjoittelu piti aloittaa melkein nollasta.
– Tavoitteenani on edelleen päästä uralla eteenpäin, mutta loukkaantuminen muutti ajatteluani. Jalkapallossa ammattilaiseksi pyrkii suuri määrä hyviä pelaajia, ja ura voi loppua huonolla onnella jo nuorena.
Nykyään Zolameso opiskelee kovan harjoittelun ohella ammattikoulussa kokiksi. Varasuunnitelma on siis olemassa, jos urheilu-ura ei ottaisikaan tuulta alleen.
– Enää en harjoittele omalla ajallani läheskään niin paljon kuin Ylöjärvellä asuessani. Ei se onnistu, koska koulu ja jalkapallo täytyy pitää tasapainossa: kumpikaan ei saa hirveästi kärsiä toisen kustannuksella, kypsä 18-vuotias miettii.
+++++
Millainen pallotaituri Gullit Zolameso oli 13-vuotiaana? Katso vuonna 2008 kuvattu temppuvideo alta!
