Ote on rento, mutta napakka. Katse on keskittynyt. Pieni kyynärvarren heilautus ja naps vain – tikka on taulussa. Ihan maaliinsa se ei osu, mutta lähelle kuitenkin.
– Hävettävän vähän ehdin enää nykyään heittelemään. Muut työt vievät niin paljon vapaa-aikaa, Esko Mäyrä naurahtaa suorituksensa jälkeen.
1980-luvulla dartsin pariin ajatunut viljakkalalainen on tätä nykyä Suomen dartsliiton puheenjohtaja. Kuusi vuotta lajin kotimaista kattojärjestöä luotsanneen miehen mukaan perinteikäs tikkalaji elää pitkälti talouden suhdanteiden mukana.
– Taantumassa pelaajia on yleensä enemmän kuin hyvinä aikoina, Mäyrä tietää.
Tamperelaisessa lähiöravintolassa dartstaitojaan Ylöjärven Uutisille esittelevä Mäyrä ei ole haastattelupaikan ainoa tikanheittäjä. Pienessä laitamyötäisessä oleva nuorten miesten porukka nakkelee tikkoja omaan tauluunsa aivan vieressä.
Arkinen tilanne kuvaa hyvin sitä, mistä lajin suosiossa on ruohonjuuritasolla pohjimmiltaan kysymys. Edullisuus ja helppous houkuttelevat tarttumaan tikkaan.
– Edellisen laman aikaan 1990-luvun alussa dartsin pariin tuli valtavasti lisää ihmisiä. Lisenssin hankkineita pelaajia oli noin 5 000, mikä on nykytasoon nähden huikea määrä, Mäyrä kertoo.
Kun pubit täyttyvät, dartsia pelataan enemmän. Kuvio on luonnollinen ja pätee myös muutamaan muuhun vapaa-ajan lajiin, esimerkiksi biljardiin.
Esko Mäyrää tämä tietynlainen kapakkalajin maine ei harmita. Päinvastoin.
– Itsekin ajauduin lajin pariin aikoinaan samalla tavalla. Tampereella oli muinoin ravintola nimeltä Duck N’ Roll, joka toimi asiakkaidensa olohuoneena niin arkena kuin viikonloppunakin. Siellä tuli sitten heiteltyä dartsia ajan kuluksi, ja sillä tiellä olen vieläkin, hän hymyilee.
Tällä hetkellä darts-tikanheittoa harrastaa Mäyrän arvion mukaan ainakin viitisen tuhatta suomalaista. Heistä lisenssin on hankkinut rapiat 1 100 henkilöä.
– Suomi on dartsissa varsin hyvätasoinen maa. Parhaat pelaajamme ovat todella hyviä, mutta kärki on aika kapea. Naisten kilpailuja kiertää Suomessa noin 30–60 vakiokävijää ja miesten kisoja 70–200 heittäjää, puheenjohtaja ynnäilee.
Harjoittelua ja mielenmalttia
Maailmalla darts on aina ollut iso juttu. MM-tason kilpailut televisioidaan suorana useaan maahan, ja katsojia on parhaimmillaan monta miljoonaa.
Suomessa moiseen on vielä rutkasti matkaa.
– Dartsliitto järjestää vuodessa nelisen kappaletta kilpailuja. Sen lisäksi paikallisilla seuroilla on omat kisansa, ja dartsin SM-liiga pyörii syksystä kevääseen joka talvi, Mäyrä ynnäilee.
Kovissa valtakunnallisissa kisoissa ei oluttuoppeja kallistella, vaan kyse on vakavasti otettavasta urheilusta. Lajin vaatimustaso kasvaa sitä mukaa, kun pelaajan taidot kehittyvät.
– Tiettyyn tasoon asti harjoittelu etenee kevyesti, mutta sitten tulee seinä vastaan. Huipun saavuttaminen vaatii jopa kymmeniä tuhansia toistoja, ja sen kynnyksen ylittämiseen ei ole oikotietä, Mäyrä painottaa.
Hyvältä dartsinpelaajalta ei vaadita rautaista lihaskuntoa tai maratoonarin kestävyyttä, mutta ihan kenestä tahansa ei maailman – tai edes Suomen – huipulle ole. Avainasemassa on hermojen kestävyys sekä käden ja silmien saumaton yhteispeli.
– Heittäjän ura on usein aaltoliikettä: välillä kaikki tuntuu onnistuvan ja toisinaan mistään ei tule mitään. Korvien välin kestävyys punnitaan ensimmäisten pelillisten alamäkien aikaan.
Eli keskittymisen pitää olla kunnossa, jos mielii menestyä. Kisatilanne tuo suorituksiin lisäjännitystä jopa kaikkein kokeneimmille dartsketuille. Miljoonia tienaavat maailman kovimmat ammattilaispelaajat harjoittelevatkin myös mentaalisen puolensa kestävyyttä, jotta he olisivat jättiturnauksissa terävimmillään.
– Lisäksi dartskilpailut voivat kestää todella pitkään. Jalkojen ei parane väsyä, joten fyysisiä vaatimuksiakin on, Mäyrä toteaa.
Halpisvälineet eivät kannata
Mäyrä ei äkkiseltään osaa nimetä yhtään ylöjärveläistä kovan tason dartspelaajaa. Hän itsekin heittelee nykyään enää satunnaisesti, vaikka haluja enempään olisi.
– Joulukuusta lähtien tamperelainen dartskerhomme Tömärin Tikka on pyörittänyt viikottaisia kilpailuja täällä ravintola A’la Pispalassa. Mukaan pääsee kuka vain, sillä tikkoja saa kyllä lainaksi, hän naurahtaa.
Laadukkaita harrastajatason dartsvälineitä saa ostettua joistakin hyvin varustelluista urheiluliikkeistä ja internetissä toimivista alan nettikaupoista. Peltomarketeissa myytävät parin kympin tikkataulusetit kannattaa Mäyrän mielestä unohtaa suosiolla, jos lajia mielii kokeilla vähänkään tosissaan.
– Kyllä halvoilla seteilläkin tietysti alkuun pääsee, mutta pian niistä löytyvien tikkojen huomaa olevan turhan paksuja ja kevyitä. Ammattilaiset eivät käytä messinki-, vaan volframitikkoja, dartskonkari toteaa.
Ylöjärvellä ei Mäyrän tietojen mukaan ole koskaan ollut dartsiin erikoistunutta urheiluseuraa. Mies ei usko, että tähän olisi tulossa muutosta ainakaan lähivuosina.
– Pienimuotoisia kisoja Ylöjärvellä on kyllä vuosien saatossa pidetty. Kiinnostuneille paikallisille sanoisin, että menkää ihmeessä johonkin asianmukaiseen paikkaan kokeilemaan lajia. Jos darts sitten koukuttaa, kisoja ja seuroja löytää liittomme nettisivuilta osoitteesta darts.fi, Mäyrä hymyilee.
