Julkujärvellä asuva Anders Sjöqvist ei osannut soittaa vuonna 2008 ainuttakaan sointua. Hän ei ollut edes erityisen kiinnostunut musiikista. Nyt kuutisen vuotta myöhemmin Sjöqvist säveltää ja sanoittaa kaikki kappaleet äskettäin ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaisseelle punkbändilleen Burning Pigsille. Yhtye on jo tuttu näky pienehköjen rockklubien keikkalavoilla.
– ”Antsu” hankki silloin vuonna 2008 kitaran ja alkoi ottaa kitaratunteja. Itse asiassa hän ei tehnyt sen jälkeen enää muuta kuin soitti kitaraa, Burning Pigsin solisti ja Anders Sjöqvistin puoliso Kati Sjöqvist nauraa.
Eipä Kati Sjöqvistilläkään ollut juuri esiintymiskokemusta ennen kuin hän astui lavalle Burning Pigsin kanssa. Takana oli vain karaokelauluja ravintolayleisön edessä.
Sjöqvistin pariskunnan ohella yhtyeeseen kuuluvat kotonaan Ylöjärvellä basson soittamista harjoitellut Jukka Rinne sekä pikkupojasta saakka rumpuja hakannut kangasalalainen Matti Petäjäniemi. Kurulaislähtöinen Petäjäniemi vaikutti vuosia sitten Miquel Co -nimeä kantaneessa yhtyeessä.
Nimi kunnioittaa sikoja
Burning Pigs syntyi lähes vahingossa. Ajatus bändistä virisi aikoinaan työpaikkavitsailusta. Lopulta Jukka Rinne ja Matti Petäjäniemi saivat houkuteltua työkaverinsa Anders Sjöqvistin tarttumaan kitaraan.
– Melko kauan soittelimme ainoastaan työnantajaltamme saadussa treenikämpässä kellarissa. Vuonna 2009 soitimme ensimmäistä kertaa yleisön edessä yksityisissä ylioppilasbileissä. Tarvitsimme sinne laulajan ja saimme Katin tarttumaan mikrofoniin, Masana bändin sisällä tunnettu Matti Petäjäniemi kertoo.
Yhtye sai nimensä Ylen Uutisten jutusta, jossa kerrottiin, miten Pohjanmaalla paloi poroksi viidensadan sian sikala.
– Vietimme työpaikalla hiljaisen hetken lajitoveriemme kunniaksi. Siinä samalla keksimme, että Burning Pigs olisi oikein hyvä nimi bändillemme, basisti Jukka Rinne kertoo nauraen.
Ensimmäisen baarikeikkansa Burning Pigs teki vuoden 2011 syyskuussa Ruovedellä ravintola Lierassa.
– Vuoden 2012 maaliskuussa pääsimme ensimmäiselle kunnolliselle yleisökeikalle Tampereen Vastavirta-klubille, Kati Sjöqvist kertoo.
Ramopunk yhdistää
Uransa alussa Burning Pigs soitti pelkästään legendaarisen newyorkilaisyhtyeen Ramonesin biisejä.
– Ramonesin musiikista johdettu ramopunk on meidän juttumme. Tykkäsimme soittaa Ramonesin kappaleita, mutta lopulta yleisö alkoi painostaa meitä omien biisien tekemiseen. Nyt olemme huomanneet, että omat biisit ovatkin aika tärkeä asia, Kati Sjöqvist sanoo.
Ramopunk-tyylilajin ympärillä on Suomessa liuta bändejä. Genren sisällä toimii tiivis yhteisö, ja useimmilla keikoilla lavalle nousee monta ramopunkyhtyettä.
– Ramopunkpiireissä pyörii todella hauskaa porukkaa. Siellä on myös musiikillisesti erittäin kiinnostavia bändejä, Kati Sjöqvist toteaa.
Kappaleet pikavauhtia levylle
Ylöjärveläisbändin omien kappaleiden sävellys ja sanoitus lankesi yhtyeen kitaristille Anders Sjöqvistille. Hän kokosi 13 kappaleen nipun, jonka yhtye yhdessä sovitti treenikämpällä.
Lopulta viime marraskuussa bändi pääsi purkittamaan biisinsä pitkäsoitolle Dream House -levytysstudioon Lempäälään.
– Se ei ollut kovin pitkä sessio. Kävimme studiossa kolmena päivänä. Levy saatiin kasaan oikeastaan kahden pitkän työpäivän aikana, Anders Sjöqvist kertoo.
Kitaristi ei halua ottaa kovin suurta kunniaa kappaleiden teosta.
– Jonkun pitää ottaa syyt niskoilleen sävellyksestä ja sanoituksesta. Ei ne treenikämpälle tuomani biisit kuitenkaan kuulosta oikein miltään. Mun biiseissä ei ole kovin paljon sanomaa. Lähinnä niissä kerrotaan vain hauskanpidosta, Anders Sjöqvist sanoo hymyillen.
Burning Pigs harjoittelee kerran viikossa torstaisin. Silloin bändillä vierähtää treenikämpällä kolmesta neljään tuntia kaljataukoineen.
– Aivan uutta biisiä meidän pitää soittaa muutaman kerran ennen kuin se saadaan sujumaan loppuun saakka kunnolla. Kappaleeseen pitää saada sellainen hyvä tuntuma, Anders Sjöqvist kertoo.
Yhtyeen laulajalla menee vielä hieman soittajia pidempään, jotta uusi kappale tuntuu omalta.
– Minulla menee usea treenikerta ennen kuin tunnen laulun menevän itsestään, Kati Sjöqvist toteaa.
Klubikeikat riittävät
Ramopunkissa tärkeintä lienee hauskanpito. Soittamisesta ei tule mitään otsa rypyssä. Osittain sen vuoksi Burning Pigsillä ei ole mitään suuria tulevaisuuden tavoitteita.
– En tiedä, haluammeko me kauheasti kehittyä. Olen tyytyväinen asioiden nykytilaan. Pääsemme soittamaan keikoilla ja joku on kuulemma levynkin ostanut. Kaikki on hyvin, Anders Sjöqvist tuumaa.
Yhtyeen muut jäsenet ovat kitaristinsa kanssa samoilla linjoilla.
– Jos nyt vähän nykyistä enemmän saisimme keikkoja ja joskus myös uutta levytysmateriaalia, niin sekin olisi jo edistystä. Emme halua stadionille. Klubikeikat ovat ihan mahtavia ja ne riittävät meille, Kati Sjöqvist sanoo.
– Emmekä ala tietoisesti muuttamaan mitään tai kehittämään itseämme. Luotamme naissolistiin ja nopeaan tempoon. Ne ovat vahvuuksiamme, ja niillä erotumme joukosta, Anders Sjöqvist miettii.
Burning Pigs aikoo siis pitää soittamisen terapeuttisena harrastuksena, jossa hauskanpito on tärkeintä.
Ylöjärveläinen punkorkesteri nousee seuraavan kerran lavalle 4. huhtikuuta Porissa järjestettävässä Poriferia-tapahtumassa. Tampereen Vastavirta-klubilla Burning Pigs nähdään 11. huhtikuuta. Lisätietoa Burning Pigsin keikoista saa osoitteesta www.facebook.com/burningpigs.
Kommentointi on suljettu.