Parkkuulaisen Riihikosken perheen arki mullistui kolmisen vuotta sitten täysin. Jo aiemmin monenlaisista vaivoista kärsinyt Anneli kiidätettiin tuolloin Tampereelle sairaalaan vakavan sairauskohtauksen vuoksi.
– Hän oli vuorokauden ajan koomassa. Elinaikaa ei annettu paljon, mutta niin vain hän siitä toipui, Annelin aviomies Erkki Riihikoski muistelee.
Nykyään pariskunnan arkea rytmittävät Annelin vaikea keuhkoahtauma, diabetes ja uniapnea. Erkki Riihikoski pitää vaimostaan huolta käytännössä kellon ympäri.
– Kaipa se pitkä yhteinen elämäntaival kasvattaa ihmiset yhteen, 69-vuotias omaishoitaja pohtii.
– Harvasta pirtistä Kurussa taitaa löytyä tällaista laitetta, Erkki Riihikoski hymähtää ja osoittaa isoa valkoista mötikkää.
Olohuoneen nurkassa oleva kone on nimeltään happirikastin. Se on Riihikoskien kodin tärkein laite. Anneli tarvitsee apua hengitykseensä joka päivä.
– Jos tulee sähkökatko, minun pitää mennä nopeasti ulos käynnistämään aggregaatti. Viime vuonna virrat olivat poissa vähän väliä, kun oli niitä myrskyjä, mies harmittelee.
Aikoinaan työuransa kirvesmiehenä luonut Riihikoski myöntää, että omaishoitajana hänen jaksamisensa on silloin tällöin koetuksella. Fyysisesti parkkuulainen kokee olevansa hyvässä kunnossa hoivaamaan vaimoaan, mutta kaikkein suurinta sitkeyttä vaaditaan korvien välistä.
– Henkisesti tämä tuntuu kaikkein eniten. Onhan omaishoito pitkä, kokopäiväinen työmaa, hän muotoilee.
Aivan yksin Erkki Riihikoski ei joudu rakkaimpansa eteen uurastamaan. Ammattitaitoiset hoitajat käyvät antamassa Annelille asianmukaisia hoitoja joka päivä.
Noin kerran vuodessa Annelin tilanne kuitenkin kärjistyy niin, että hänet on vietävä sairaalaan.
– Veri- ja happiarvot saattavat joskus heilahtaa niin, että Taysissa joutuu käymään, omaishoitaja huokaa.
– Mutta ei tälle mitään vaihtoehtoja ollut. Kumpikaan meistä ei halunnut, että Anneli olisi laitettu laitoshoitoon. Oma koti on aina oma koti, hän lisää.
”Kaupungin tuki surkealla tasolla”
Elämäntilanteestaan rauhallisesti juttelevan Riihikosken äänenpainot tiukkenevat, kun hän ottaa kantaa omaishoitajien asemaan Ylöjärvellä. Miehen mielestä puutarhakaupunki toimii säästöissään vastoin maamme hallituksen linjaa.
– Hallitusohjelmassa sanotaan, että suomalaisia halutaan pois laitoksista. Ylöjärvi tekee juuri päinvastoin ja ajaa ihmisiä laitoksiin, hän hermostuu.
Erityisesti Riihikoski kritisoi omaishoidon tukiin suunniteltuja muutoksia. Hän itse saa vaimonsa hoitamiseen keskimmäisen tukiluokan rahallista avustusta, ja se oli miehen omien sanojen mukaan työn ja tuskan takana.
– Ylimpään tukiluokkaan minua ei ole hyväksytty, koska Anneli pystyy istumaan ruokailun ja kahvittelun ajan. Nykyiset tuet ovat surkealla tasolla, ja jos niistä tosiaan aiotaan karsia, niin eihän se hyvältä kuulosta.
Tällä hetkellä Ylöjärvellä on käytössä kolmiportainen tukijärjestelmä, mutta sitä ollaan parhaillaan muuttamassa kaksiportaiseksi. Lisäksi tuen myöntämisperusteita aiotaan tarkastella uudelleen. Käytännössä se voi tarkoittaa, että nykyistä harvempi ensimmäisen portaan omaishoitaja saa jatkossa tukea.
Syynä kaavailluille muutoksille ovat rahalliset säästöt. Erkki Riihikoskea tämä peruste ei miellytä.
– Laitoshoito on monessa tapauksessa kalliimpaa kuin omaishoito. Eli säästöt ovat aika kyseenalaisia, hän jupisee.
– Tämä on ihan hölmöläisten touhua: leikataan peittoa alapäästä ja lisätään sitä samalla yläpäähän, mies vertaa.
Erkki Riihikoski saa omaishoidon tukea hieman alle 600 euroa kuukaudessa. Hän on laskenut, että vähennysten ja verojen jälkeen tuosta summasta jää käteen noin 280 euroa kuukaudessa.
Varoja raskaan arjen pyörittämiseen ei kovin paljon jää.
– Ajattelevatko Ylöjärven päättäjät, että tätä tehdään pelkästään rakkaudesta? Ja ettei millään muulla ole väliä? Riihikoski kysyy vakavana.
Ystävät ja vertaiset ovat henkireikä
Mutta – kuten sanottua – Riihikoskella ei ollut uudelle elämäntilanteelleen vaihtoehtoja. Omaishoitajan toimeen ei ryhdytä yleensä järki- vaan tunneperustein.
– Kyllä omaishoitajia minun mielestäni arvostetaan, ainakin täällä maalla. Päätöksentekijöistä en ole näiden viimeaikaisten puheiden perusteella ihan varma, Erkki Riihikoski miettii.
Riihikoski pystyy levähtämään aina, kun hoitajat käyvät antamassa Annelille tarpeellisia hoitoja. Lisäksi hän käyttää omaishoitajille suotuja vapaapäiviä joka kolmas viikko.
– Anneli on kaksi viikkoa kotona ja viikon hoitolaitoksessa. Sellaisella rytmillä me täällä elelemme, hän kertoo.
Kerran viikossa Erkki Riihikoski käy Kurun kappeliseurakunnan järjestämässä omaishoitajakerhossa. Miehen omien sanojen mukaan se on hänen jaksamiselleen erittäin tärkeää.
– Siellä saa jutella ongelmistaan, huolistaan ja murheistaan. Se on sellaista vertaistukea.
Myös ystävät ja läheiset antavat omaishoitajalle voimaa jaksaa eteenpäin. Pian koittavan ystävänpäivän varalle Riihikoskella ei kuitenkaan ole sen kummempia suunnitelmia.
Arki oman elämänkumppanin kanssa riittää.
– Pidemmän päälle oma puoliso on se paras ja pitkäaikaisin ystävä, joka kenelläkään voi olla.
+++++
Ystävänpäivää vietetään perjantaina 14. helmikuuta.
Kommentointi on suljettu.