Näyttelijä Martti Suosalo, muusikko Iiro Rantala ja koreografi-näyttelijä Lotta Kuusisto vierailivat viime viikolla Tampere-talon Pienessä salissa musiikkikomediallaan Neljä Pientä Annosta. Esitys tarjosi hulvattomana jälkiruokana Nessun dorma -aarian.
Jälkiruuan maku jää parhaiten suuhun: ken on nähnyt ja kuullut Martti Suosalon hulvattoman Calaf-parodian Nessun dorma (Kukaan älköön nukkuko!) Puccinin Turandot-oopperasta, ei voi enää hymyilemättä katsoa mitään versiota kyseisestä aariasta. Tämän tulkinnan aikana taatusti valvotaan.
Toiset rakentavat kehoaan, Suosalon lihallistama saapasmaan itsetietoinen komistus rakentaa ääntään kiertoilmatekniikalla. Suosalon mustavalkoinen habitus on perfetto: italialaistyyppinen sankaritenori syöpyy verkkokalvolle iäksi. Tämä Neljä Pientä Annosta -esityksen jälkiruoka sulaa silmissä ja korvissa kuin marenki.
Illan aloittaa jäyhän Arvo Savelan (Suosalo), Sorsapuiston ystävien seuran nokkamiehen juhlapuhe, joka sotkee historiikit, laulunsanat, kakkureseptit ja sorsat.
Pianisti, säveltäjä, jazzvelho Iiro Rantala johdattelee yleisön riehakkaan seksistisellä opetustyylillä Iironin Pianokouluun, jossa käydään läpi intervallit ja flyygelin salat. Rantala paljastaa myös, miten oopperasuuruus Martti Talvela on muovannut soittimen muotoilua. Rantala kuultavasti tietää senkin, miten Maijan saa lähtemään Myrskyluodoltaan.
Sulavaliikkeinen nuotinkääntäjä
Uudenvuoden televisio-ohjelmistoon juurtunut 50-vuotias, saksalainen lyhytelokuva Illallinen yhdelle on kulttimaineessa Suomessakin. Sketsi kertoo 98 vuotta täyttävästä neiti Sophiesta (Lotta Kuusisto), joka kutsuu joka vuosi juhlaillallisille neljä vanhaa ystäväänsä. Herrat ovat kuitenkin jo manan majoilla, joten hovimestari James (Suosalo) joutuu matkimaan heitä tarjoilun ohessa.
Jokaisen ruokalajin kohdalla James tiedustelee emännältään, edetäänkö samalla proseduurilla, samalla menettelytavalla kuin aiempina vuosina. Näin tehdään, ja yhdessä kohotetaan aina uusi malja.
Illan edetessä James humaltuu, puhe paakkuuntuu, eikä tarjoileva käsi ole enää kovinkaan vakaa. Lattialla lojuva tiikerintalja asettaa sekin omat haasteensa.
Lopussa tanakasti juopunut James auttaa neiti Sophien maakuuhuoneeseen ja kysyy – niin lopun varmaan jo arvaattekin. Esityksen neljäs pieni annos nautitaan flyygelin äärellä, kun Minskistä maailmankiertueensa vuosikymmeniä sitten aloittanut Vladimir Ashkipäivässä (Rantala) saapuu konsertoimaan Suomeen perin notkeine nuotinkääntäjineen (Suosalo). Suosaloa kannattaa ihastella lähituntumassa: mainio mimiikka on puoli ruokaa.
