Stetoskooppi väistää kitaraa

Euralaislähtöinen muusikko Iiro Saarinen rikkoo stereotypioita. Ihan joka päivä ei tule vastaan lääkäriä, joka on pyhittänyt vapaa-aikansa raskaahkolle metallimusiikille.
Useissa eri kokoonpanoissa muusikkouransa aikana kitaraa soittanut ja laulanut Saarinen luotsaa tällä hetkellä Ode In Black -bändiänsä kohti kuuluisuutta.
Ode In Blackin keulahahmo Iiro Saarisen pitää ennen kaikkea keikkailusta. – Eniten nautin siitä, kun saan esittää omia kappaleitani yleisölle, Saarinen sanoo. (Kuva: Pekko Parviainen)
Ode In Blackin keulahahmo Iiro Saarisen pitää ennen kaikkea keikkailusta. – Eniten nautin siitä, kun saan esittää omia kappaleitani yleisölle, Saarinen sanoo. (Kuva: Pekko Parviainen)

Musiikki on ollut Iiro Saarisen elämässä läsnä aina, vaikka hän ei sille itse ihan ensimmäisinä lapsuus- ja nuoruusvuosinaan syttynytkään.
– Käytännössä kaikki sukumme miehet ovat soittaneet kitaraa, ja minullekin sitä tyrkytettiin varmaan heti syntymäni jälkeen. Vasta ollessani yläkoulussa suostuin kokeilemaan soittamista ja sillä tiellä olen edelleen, Saarinen muistelee.
Eurassa asuessaan Saarinen liittyi Teräsbetonista tutun Viljo Rantasen perustamaan Burning Winter -yhtyeeseen kitaristiksi ja laulajaksi.
Tämä yhteiselo kuitenkin päättyi pian sen jälkeen, kun Saarinen muutti Kuopioon opiskelemaan lääketiedettä.

Kuopiossa uudet kuviot

Vielä lukiossa ollessaan Saarista ei koulunkäynti juurikaan innostanut, ja tulevaisuuden suunnitelmat pysyivät pitkään avoimina.
– En lukenut lukiossa kemiaa, fysiikkaa enkä biologiaa, mikä tuntuu näin jälkeenpäin melko humoristiselta. Lukion viimeisellä luokalla aloin kuitenkin miettiä, mitä minun pitäisi tehdä isona. Lopulta kiinnostuin lääketieteestä ja pääsin myös opiskelemaan sitä, Saarinen kertoo.
Savon sydämessä Saarinen pääsi nopeasti sisään seudun musiikkipiireihin. Hän liittyi Chevy Eye -yhtyeeseen, jonka kanssa opiskelijanuorukainen soitti reilut 50 keikkaa.
Lopulta Chevy Eye hajosi klassiseen tapaan musiikillisiin ristiriitoihin.
Myöhemmin Saarinen soitti myös elektrometallia esittävässä Black Light Discipline -orkesterissa, joka kiersi keikkailemassa muun muassa Saksassa ja Venäjällä.
– BLD:ssä ajauduin häpeällisesti basistiksi, Saarinen kertoo nauraen.
Ennen lääkäriksi valmistumistaan Saarinen kokosi Chevy Eyen tuhkista uuden yhtyeen, Ode In Blackin.
Vaikka bändin kotipaikka onkin Kuopio, päätti Saarinen muuttaa Savosta lähemmäksi kotiseutuaan. Lopulta hän päätyi Ylöjärvelle Soppeenmäkeen.
– Täällä on aika paljon lyhyemmät työmatkat kuin Kuopiossa, jossa ajoin töihin 160 kilometriä suuntaansa. Olen viihtynyt Ylöjärvellä erinomaisesti, Saarinen toteaa.

Säveltäjä ja sanoittaja

Nykyään Ode In Blackin kitaristina ja taustalaulajana toimiva Saarinen kertoo seuranneensa nuorempana etenkin raumalaisen lauluntekijäsetänsä TJ Saarisen kitarointia.
Vaikutteita Saarinen on ottanut myös Sentenced-yhtyeen kitaristitaiturilta Miika Tenkulalta.
– Toisaalta kuuntelen ihan kaikenlaista musiikkia. Levyhyllystä löytyy niin Britney Spearsia kuin Dimmu Borgiriakin. Ehkä eniten kuuntelen kuitenkin 1980-luvun tukkarokkia sekä 1990-luvun suomalaista metallimusiikkia.
Ode In Blackia on kuvailtu Sentencedin ja HIM-yhtyeen välimuodoksi.
Iiro Saarisen mukaan Ode In Black soittaa tarttuvaa, melodista ja kitaravetoista raskasta rokkia.
Saarinen on ainakin toistaiseksi vastannut yhtyeen biisien teosta. Hän nauhoittaa ensin demon, minkä jälkeen jokainen bändin jäsen opettelee demolta omat osuutensa.
Samalla muut soittajat tuovat kappaleeseen oman kädenjälkensä.
– Joskus saan biisin valmiiksi yhdessä päivässä, kun taas jotakin kappaletta voi joutua hiomaan vuoden.
Saarisen mukaan hänen tekemiensä sanoitusten sisältö vaihtelee melkoisesti.
– Ammennan sanoihin asioita omasta elämästäni ja siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Haen sanoihin symboliikkaa, eikä biisissä välttämättä puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. Sanoitukseni eivät ole mitään rakettitiedettä. Sen huomaa jokainen, joka kuuntelee meidän kappaleitamme.

Keikkojen avulla lisää faneja

Ode In Blackin kokoonpanoon kuuluvat Juhani Saarinen (vas.), Ukko Happonen, Pasi Mäenpää, Iiro Saarinen sekä Taisto Ristivirta. (Kuva: Sampo Pitkänen)
Ode In Blackin kokoonpanoon kuuluvat Juhani Saarinen (vas.), Ukko Happonen, Pasi Mäenpää, Iiro Saarinen sekä Taisto Ristivirta. (Kuva: Sampo Pitkänen)

Ode In Black julkaisi viime viikolla ensimmäisen levynsä. Neljä kappaletta sisältävää EP:tä kasattiin puolentoista vuoden ajan.
– Levyn teko kesti yllättävän pitkään, kun kitaristi vaihtui ja teimme aivan kaiken itse. Levyn masteroi Tarot-yhtyeen kosketinsoittaja Janne Tolsa, Iiro Saarinen kertoo.
Ode In Black soittaa tuoreen EP:nsä julkaisukeikan tänään keskiviikkona Tampereella ravintola Jack the Roosterissa.
– Odotukset ovat tietysti kovat. Emme ole aiemmin soittaneet Tampereella, joten toivottavasti saamme reilusti yleisöä paikalle. Emme tietysti odota heti kuuta taivaalta, mutta uskoa luo se, että ihmiset ovat tykänneet biiseistämme. Kuopiossa saimme keikoilla erinomaisen vastaanoton, Saarinen selvittää.
Ode In Black on siis vasta uransa alussa, vaikka yhtyeen viidestä jäsenestä usealla on jo runsaasti soittokokemusta.
Yhtye aikoo julkaista jo tänä vuonna pitkäsoiton, johon on jo nyt äänitetty kymmenen kappaleen rumpuraidat.
– Julkaisimme nyt EP:n sen vuoksi, että se auttaa keikkamyynnissä ja fanipohjan rakentamisessa. Alkutekijöissä tässä kuitenkin vielä ollaan, Saarinen miettii.

Kaksi toisistaan poikkeavaa roolia

Kun bändin jäsenistä kolme asuu Kuopiossa ja kaksi Ylöjärvellä, jäävät soittotreenit väkisin melko vähiin.
– Yritämme toisen kitaristin, pikkuveljeni Juhanin kanssa ajaa Ylöjärveltä Kuopioon vähintään kerran kuukaudessa harjoittelemaan. Vietämme sitten yleensä usean päivän treenikämpällä, Saarinen kertoo.
Kaikista eniten Iiro Saarinen ja koko Ode In Blackin miehistö haluaa keikkailla.
– On upea kiertää soittamassa omaa musiikkia joka puolella Suomea, enkä edes ajattele siitä mahdollisesti tulevaa rahallista korvausta. Emme tee tätä rahan takia vaan pääasiassa pidämme hauskaa, ylöjärveläiskitaristi sanoo.
Lääkäri Saarinen on siis huippuiskussa, vaikka kertookin joskus tuntevansa olonsa hieman ulkopuoliseksi sekä töissä että bänditouhuissa.
– Työelämässä olen outo pitkätukkainen hippi ja rockpiireissä outo akateeminen lekuri. Tosin pidän kitaraa itselleni tärkeämpänä työkaluna kuin stetoskooppia. Toisaalta työstä saamallani korvauksella voin ostaa aika monta kitaraa.