Another Brick in the Wall ja Wish You Were Here, ehkä myös Money ja Comfortably Numb. Satunnaiselle ylöjärveläiselle sanapari Pink Floyd voi tuoda mieleen edellä mainitut vanhat hitit.
Rotikolla asuvalle Jari Rämölle perinteikäs progeyhtye merkitsee kuitenkin hieman tavallista enemmän. Ict-alan töitä siviilissä tekevä mies on maailmanlaajuisesti tunnetun tribuuttibändin Pulsen kosketinsoittaja.
Ylöjärvellä jo parikymmentä vuotta asunutta Rämöä voi tietyllä tapaa verrata haavistolaiseen Juha ”Aron” Leppäseen. Miehistä molemmat yrittävät jäljitellä musiikillisen esikuvansa tekemisiä mahdollisimman tarkasti.
Leppäsellä tribuutin kohde on Elvis Presley, Rämöllä Pink Floydin Richard Wright. Kopioinnista tai coveroinnista ei kummankaan kohdalla voi kuitenkaan puhua.
– Coverbändi soittaa toisten tekemiä biisejä, mutta voi versioida niitä mielensä mukaan. Rokista saatetaan tehdä jatsia ja niin edespäin. Tribuutissa taas pyritään säilyttämään mahdollisimman hyvin esikuvan henki ja hegemonia, Rämö selvittää.
– Tribuuttiyhtyeen tarkoituksena on kuulostaa ja näyttää mahdollisimman paljon esikuvaltaan. Ihan kopiointia se ei silti ole, koska soittajat jättävät aina show’hun oman kädenjälkensä, hän painottaa.
Vuosina 1965–1996 maailmaa valloittanut Pink Floyd on Rämön mukaan poikkeuksellisen vaikea tributoinnin kohde. Äärimmäisen monimutkaisesta soitannasta ja spektaakkelimaisista lavaesiintymisistä tunnettua yhtyettä ei esimerkiksi voi tulkita aivan pienillä keikkapaikoilla. Yhden show’n valmistelu vie toteuttajiltaan jopa kaksi kuukautta.
– Yhteistyö valo- ja äänimiesten kanssa on aivan äärimmäisen tärkeää. Pink Floydhan toi eläviin esityksiin valot ja videot, jotka liittyvät olennaisesti yhtä aikaa soitettavaan musiikkiin. Yksi keikka myös kestää tavallisesti kahdesta kolmeen tuntia, Rämö listaa.
Erään kuuluisan sanonnan mukaan Pink Floyd on musiikkia muusikoille. Rämön mielestä se pitää varsin osuvasti paikkaansa.
– Biisit ovat täynnä pienenpieniä nyansseja, jotka on ensiarvoisen tärkeää saada kohdilleen. Jossakin kappaleessa voi esimerkiksi olla sekunti, jolloin vain yhden soittimen tulee soida. Vaativa yleisö huomaa, jos emme siinä onnistu.
Kaikki alkoi David Gilmourista
Rämön ja yhdeksän muun muusikon muodostama Pulse on esittänyt Pink Floydin musiikkia täysille saleille ja keikkapaikoille vuodesta 2005 alkaen. Kilpailua ei kotimaassa juurikaan ole.
– Orivedellä on yksi bändi, joka soittaa kyllä Pink Floydia, ja Oulussa samaten… Mutta ei niitä voi verrata Pulseen. Meidän tasollamme ei Suomessa tätä hommaa tee kukaan muu, Rämö miettii.
Kosketinsoittajan kommentissa ei ole mukana tippaakaan ylimielisyyttä. Jo pelkkä internetin hakukoneeseen syötetty sanayhdistelmä ”Pink Floyd tribute band” kertoo omaa kieltään Rämön yhtyeen asemasta alan kriittisissä piireissä.
Vakavasti otettavia Pink Floyd -tribuuttiyhtyeitä on maailmassa kymmenkunta, ja Pulse kuuluu tuohon harvalukuiseen kastiin. Keikka-arvioissa se lasketaan yleisesti samalle tasolle australialaisen AussieFloydin ja englantilaisen BritFloydin kanssa. Käytännössä se tarkoittaa maailman terävintä kärkeä.
Tunnustusta on sadellut jopa esikuvilta itseltäänkin.
– Laulajamme oli 1990-luvulla Pink Floyd -vokalisti David Gilmourin henkivartija. Niistä ajoista lähtien miehet ovat pitäneet keskenään yhteyttä, ja olemme lähettäneet joitakin soittamiamme biisejä Gilmourille arvioitaviksi. Hän on kehunut meitä kovasti, Rämö kertoo ylpeänä.
Eteenpäin vuosi kerrallaan
Viimeksi Pulsen taidoista häkellyttiin Suomenlahdella, jossa yhtye esiintyi Viking Grace -laivalla marraskuussa. Harvakseltaan keikkaileva yhtye on toteuttanut yhden kalenterivuoden aikana yleensä viidestä kuuteen Pink Floyd -show’ta. Niin myös viime vuonna.
– Nyt keskitymme jo maaliskuiseen esiintymiseemme Tampereen Pakkahuoneella. Teemme tätä hommaa vuosi kerrallaan muiden töiden ohessa, Rämö juttelee.
Vuosien varrella moni on ihmetellyt, miksei Pulse ole tohtinut yrittää läpimurtoa Suomen rajojen ulkopuolella. Rämön mukaan syy siihen on varsin yksinkertainen.
– Ulkomaille lähteminen vaatisi isoja uhrauksia. Toistaiseksi ajanpuute on rajoittanut keikkailun Suomeen. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, hän jatkaa mietteliäänä.
Vaikka Pink Floyd ei herätä suuria tunteita enää nykynuorisossa, on edesmenneellä progebändillä edelleen oma vankka fanikuntansa. Taiderokin pioneerista kertoo paljon se, että Pulsen kaltaiset tribuuttiyhtyeet pystyvät vielä tänäkin päivänä täyttämään suuria kansainvälisiä areenoita David Gilmourin ja Roger Watersin tekemillä kappaleilla.
Jari Rämön mielestä Pink Floydin musiikki on ajatonta, rajatonta, moniulotteista ja uraauurtavaa. Tavalliselle humppakansalle hän ei sitä suosittele.
– Mutta jos haluaa kokea massiivisesti toteutetun musiikillisen kokonaisuuden, Pink Floyd -tribuuttiyhtyeisiin kannattaa tutustua, Rämö hymyilee.
+++++
Katso video Jari Rämön ja Pulsen keikasta Tampereen Pakkahuoneelta alta.
