Huippu-urheilussa on kyse ennen kaikkea kilpailemisesta. Se pitää yleisön mielenkiinnon yllä. Ilman todellista kilpailua ja mahdollisuutta tavoitella unelmaa huippu-urheilusta katoaa kaikki olennainen. Kun draama puuttuu, yleisö äänestää jaloillaan.
Suomen suurin urheilulaji jääkiekko on ajamassa itseään vaikeuksiin. Tai itse asiassa sen tekevät muutamat itsensä jalustalle nostaneet jääkiekkovaikuttajat, jotka pyörittävät Suomen mahtavinta urheilubisnestä turvaamalla omia etujaan.
Jääkiekon SM-liiga Oy ja Suomen Jääkiekkoliitto sopivat
19. joulukuuta sarjajärjestelmäuudistuksesta, joka on karmein sitten vuoden 2000, jolloin SM-liiga suljettiin.
Kaudella 2008–2009 johtajat tulivat hetkeksi järkiinsä ja liigakarsinnat palautettiin. Nyt tehty päätös sarjajärjestelmän uudistamisesta vesitti kuitenkin jälleen kehityskulun, jonka aikana jääkiekon Mestiksestäkin oli muodostumassa hieno huippu-urheilusarja.
Nyt tehdyn päätöksen mukaan Mestiksen voittaja voi toki nousta Liigaan, jos nousua haluava seura täyttää Liigan äärimmäisen vaativat ja kalliit lisenssiehdot.
Tosin uusien sääntöjen mukaan nousu ei tapahdu heti seuraavalle kaudella vaan nouseva seura pelaa mestaruutensa jälkeen vielä yhden kauden Mestistä.
Siirtymäaika antaa kuulemma nousijajoukkueelle mahdollisuuden valmistautua Liigassa pelaamisen edellytyksiin ja liigakriteerien täyttämiseen.
Oletetaan, että esimerkiksi Kouvolan KooKoo voittaa Mestiksen keväällä 2015, minkä jälkeen joukkueen liiga-anomus hyväksytään. KooKoon pitää kuitenkin pelata vielä kausi 2015–2016 Mestistä ja tulla Liigaan vasta kaudella 2016–2017.
Kuka kuvittelee, että KooKoo sijoittaisi enää euroakaan joukkueeseensa tuon pakollisen Mestis-kauden aikana, kun paikka Liigassa olisi jo varma? KooKoo höntsäilisi siis kauden B-junioreilla tyhjille katsomoille ja häviäisi kaikki pelit välittämättä siitä vähääkään.
Liigan tiedotteen mukaan uusi sarjajärjestelmä antaa mahdollisuuden kasvattaa Liiga 16 joukkueen sarjaksi.
Mitä sitten, kun Liigassa pelaa 16 joukkuetta eikä nousumahdollisuutta enää ole? Mitä jäljelle jääneet Mestis-seurat sitten tavoittelevat? Hopealautastako?
16 joukkueen Liiga on muutenkin aivan käsittämätön ajatus. Liigan urheilullinen taso laskisi suorastaan hävettävän alhaiseksi, jos pääsarjan joukkuemäärää kasvatettaisiin nykyisestä peräti kolmella joukkueella. Huippupelaajia ei riitä edes nyt kaikkiin liigajoukkueisiin.
Itse asiassa Liigan joukkuemäärää pitäisi vähentää nykyisestä kahdella, jolloin kilpailu kiristyisi ja pelin taso nousisi.
Liiga totesi päätöksessään myös sen, että jääkiekon pääsarjaa voidaan kasvattaa yhdellä joukkueella jo ensi kaudeksi. Tämä johtuu tietysti siitä, että Jokerit häipyy Venäjälle ja 13 joukkueen sarja ei täytä esimerkiksi Liigan nykyisiä televisiontisopimuksia.
Liiga kertoi päättävänsä auditoinnilla tammi–helmikuussa, mikä Mestis-joukkueista mahdollisesti nousee Liigaan jo ensi kaudeksi. Sallikaa minun nauraa…
Jokainen jääkiekkoa läheisesti seuraava tietää, että jo aikoja sitten on tehty päätös Vaasan Sportin nostamiseksi Liigaan ensi kaudeksi. On aivan se ja sama, minkälaisia hakemuksia muut Mestis-seurat lähettävät. Ne hakemukset menevät suoraan silppuriin.
Onkohan muuten kukaan liigaherroista miettinyt sitä, että helmikuussa kabinettipäätöksellä liigapaikan saava Sport ei mahdollisesti voitakaan keväällä Mestistä? Eikä sen tietysti tarvitsekaan voittaa, kun nousu on varmistunut jo muutenkin.
Olisi kuitenkin melko noloa, että Liigaan nostettaisiin esimerkiksi Mestiksen urheilullisesti vasta neljänneksi paras joukkue.
Sekin on melko hämmentävää, että Jokerien nykyinen päävalmentaja Tomek Valtonen luotsaa ensi kaudella Sportia. KHL-Jokerit tarvitsi Suomeen farmiseuran, ja sellainen löytyi kätevästi Vaasasta. Farmiseuran hinnaksi tuli näköjään se, että Sport saa paikan Liigasta.
Ja kuka uskoo, ettei Jääkiekkoliiton puheenjohtajalla Kalervo Kummolalla ole tässäkin asiassa näppinsä pelissä? Samainen Kummola muuten tyrmäsi Espoon Bluesin siirron KHL:ään, mutta Jokerien ollessa kyseessä tie itään tasoittui yllättävän sileäksi.
Joulukuisessa tiedotteessaan Liiga sanoo näin: ”Liiga ja Jääkiekkoliitto uskovat, että lisenssijärjestelmään siirtyminen on merkittävä askel Liigan, Mestiksen ja kaikkien niissä pelaavien seurojen kehitystyössä.”
Tuohon sanahelinään ei voi uskoa kukaan, eivät edes sarjajärjestelmän muuttamisesta päättäneen pamput.
Mestiksessä sarjakakkosena majailevan TuTon päävalmentaja Ismo Lehkonen nosti esiin melko mustia lukuja.
Hän muistutti, että liigajoukkueen pudotessa Mestikseen voidaan menettään tusinan verran työpaikkoja. Se on kuitenkin melko pieni määrä verrattuna niihin satoihin työpaikkoihin, jotka menetetään pienten seurojen toiminnan hiipuessa ja loppuessa. Kun seuroilla ei ole päämäärää, jota tavoitella, loppuu kehitystyö, minkä jälkeen loppuu kaikki muukin.
Ei tarvitsisi vilkaista kuin länsinaapuriin ja ottaa mallia. Ruotsissa joukkueiden vaihtuvuus pääsarja SHL:n ja kakkostason Allsvenskanin välillä on vilkasta. Kilpailu ja urheilullisuus ovat huipussaan, ja katso: yleisöä kiinnostaa, seurat voivat hyvin, pelaajat kehittyvät tähdiksi ja Tre Kronorin maajoukkue on mestarisuosikki jokaisen ikäluokan MM-kisoissa.
Liigan sarjajärjestelmäuudistus haisee kauas. Liigaa pyörittävien seurojen bisnesmiehet ajattelivat päätöstä tehdessään vain ja ainoastaan omaa napaansa. Oman pesän turvaaminen meni kaiken edelle.
Liiga ajelehtii nyt erittäin vaarallisille vesille. Se pelaa uhkapeliä katsojien kustannuksella. Kun urheilusta katoaa kilpailu, siitä katoaa kaikki – katsojatkin
