Nykyajan sääilmiöt ovat mielestäni vahvasti ylimarkkinoituja. Odotin esimerkiksi itsenäisyyspäivän hurjaa talvimyrskyä. Ajattelin talvisotahengessä, että kyllä Kollaa, tai siis Karhe, kestää. Aikataulutin päiväni niin, ettei minun ole pakko mennä enää ulos sitten, kun siellä ei ole enää turvallista liikkua. Lämmitin takat ajoissa, koska oletin, että myrskytuuli imee halotkin piipusta pihalle, kun se iskee. Olisi vienyt vaikka tuhkatkin pesästä, vaan eipä vienyt. En huomannut mitään myrskyä.
Sitten piti tulla ihan mahdoton pakkanen. Tähänkin varauduin. Puin aamulla niin paljon päälle, että hyvä kun mahduin ovesta ulos. Hytisten kävelin parisataa metriä, kunnes huomasin, että poskipäitä ei nipistellytkään. Pakkasta oli alle kymmenen astetta. Pilkkihaalarissa tuli aamutallia tehdessä melko lämmin.
Onkohan meteorologien kristallipalloista patterit lopussa, vai onko medialla vain vähänlaisesti uutisoitavaa? Ainakin tiedotusvälineet kyseenalaistavat ihmisten maalaisjärjen nykyään. Milloin meitä on alettu isoin otsikoin varoitella jokaisesta helleaallosta ja pakkasjaksosta?
Joka vuosi samat teemat toistuvat. Nyt on kylmä. Varokaa, nyt on ihan tosissaan kylmä, ja tälle pakkaselle ei näy loppua. Pistäkää tarpeeksi päälle. Kerrospukeutuminen kannattaa, ja naamaan kannattaa laittaa pakkasvoidetta, sellaista, jossa ei ole vettä, muuten naama jäätyy. Äiti kertoi tämän minulle jo lapsena. Kertokaa tekin omillenne, ettei niiden ole pakko lukea näitä juttuja lehdestä joka vuosi.
Ja sitten tulee kesä ja helle, paahtava helle, intiaanikesä, lämpöaalto. Juokaa vettä. Laittakaa aurinkovoidetta ja muistakaa, että alle kahdenkymmenen suojakertoimella ei tee mitään. Pysykää poissa auringosta päivän kuumimpana aikana. Ostakaa tuuletin. Ilmalämpöpumpulla ei kannata viilentää taloa, koska se maksaa tosi paljon. Niinkö?
Lapseni halusi toistuvasti syksyllä lähteä kouluun liian vähissä vaatteissa. Yritin kertoa, että siellä on kylmä ja että kerrospukeutuminen kannattaa. Ei uskonut. Lopulta annoin hänen mennä. Tuli kylmä, eikä asiasta tarvinnut enää keskustella. Näin kasvaa maalaisjärki. Jos on kylmä, lisätään vaatetta. Jos on kuuma, riisutaan. Anteeksi nyt vain, iltapäivälehdet, mutta kirjoittakaa jostain muusta kuin säästä.
Vaikka siitähän me suomalaiset rakastamme puhua. Pahaa, enimmäkseen. Minustakin on ihan kelvollinen keskustelunavaus päivitellä sitä, miten on jaksanut sataa kohta viikon. Mutta jos samaa jauhetaan vielä tunnin päästäkin, niin se alkaa kyllästyttää.
Sää on siitä ikävä valittamisen aihe, että sille ei kuitenkaan mahda mitään. Minusta asioita ja epäkohtia kannattaa puida perin juurin ja pohjia myöten silloin, kun niihin voidaan keksiä jokin ratkaisu. Vaan se sadepa ei lakkaa, vaikka sitä miten vastustettaisiin. Korkeintaan tuo valittaminen keskittää kaiken huomiomme siihen, miten kertakaikkisen huono ilma onkaan.
Me hevosihmiset inhoamme syksyn kurakelejä, koska hevoset ovat märkiä ja likaisia ja niiden jalat menevät ruvelle kuraisessa tarhassa seisomisessa. Sitten inhoamme nollakeliä, koska kavionpohjiin tulee lumipaakut, tilsat, ja hevoset liukastelevat ja nyrjäyttelevät niveliään. Kovat pakkaset ovat myös hirveitä, koska silloin ei voi ajaa eikä ratsastaa, pakkasilma tuhoaa hevosen keuhkot ja sormet jäätyy siinä sivussa.
Kesä olisi muuten ihan kivaa aikaa, mutta kostealla ilmalla on ihan kauheasti hyttysiä, ja kun tulee kuuma, on paarmoja. Kovimmilla helteilläkään ei voi ajaa eikä ratsastaa, ja hevoset nääntyvät tarhoihinsa, jos niillä ei ole katosta tai muuta varjoa.
Tästä voi äkkiä laskea, montako sellaista päivää on vuodessa, ettei joku hevosihminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vingu sitä, miten on kurja ilma. Ei kovin monta.
Mitään myötätuntoahan tällä vinkumisella ei saa, koska sää on jotakuinkin kaikille sama. Korkeintaan voi saada vertaistukea. Muitakin harmittaa se, miten lumitilsoja lentää naamaan hevosta ajaessa. Voi meitä poloisia.
Myötätuntoa saa ehkä korkeintaan se Ivalon serkku, jolla on 32 pakkasastetta mittarissa, kun ylöjärveläisillä on vielä vesiputket ja sormenpäät sulina. Toisaalta, Ivalon serkku, jos ne pakkaset jaksavat joka talvi ahdistaa niin paljon, niin lakkaa valittamasta ja muuta tänne etelään. Pääset sitten harmittelemaan tammikuussa sitä, miten räntäsade pilasi taas päiväsi.
Minä olen ajatellut suhtautua säähän osana ympäröivää maailmaa ja hyväksyä sen, koska minulla on niin paljon muitakin asioita, joista valittaa. Esimerkiksi ihmiset, jotka valittavat.
Veera Nieminen
