Vuosikymmenet nuorten maailmaa kyntänyt konkari sai arvokasta postia: kutsun Linnan juhliin. Nuorisopalvelujen esimies iloitsee, että kekkerit vietetään vaihteeksi Tampereella.
– Juhlia voisi jatkossakin siirtää paikasta toiseen. Siten saataisiin mukaan aiempaa enemmän maakuntienkin ihmisiä.
Muutama viikko sitten Eila Uusi-Kouvon kännykkä piippasi.
Luuriin saapunut tekstiviesti kertoi, että nainen on kutsuttu Linnan juhliin.
– Olin ajamassa juuri töihin. Kun luin viestin, ajattelin, että tämä on varmaan jokin vitsi, Uusi-Kouvo nauraa.
Pirautus takaisinpäin kuitenkin vahvisti, että juttu oli tosi. Tieto tuli kännykkään, koska viestissä tiedusteltiin mahdollisen puolison osoitetta. Posti toi virallisen kutsun vasta jokunen viikko viestin jälkeen.
Pitkän uran nuorisotyön parissa tehneen Uusi-Kouvon mieleen ei ollut juolahtanutkaan, että hän voisi joskus olla kutsuttujen listalla.
– Ei kai tällainen tavallinen kentän työntekijä voi sellaista odottaa.
Mutta heti viestin saavuttua Uusi-Kouvo päätteli, että juuri hänen työnsä täytyy olla syy kutsun saamiseen.
– Onhan nuorisotyö ollut Niinistöllä teemanakin hänen presidenttikaudellaan.
Iloinen yllätys hämmensi Uusi-Kouvoa muttei sentään kääntänyt hänen elämäänsä tai edes työpäivää ylösalaisin.
Itse asiassa nainen jopa mietti, lähteekö juhlaan lainkaan. Hän nimittäin hiukan vierastaa tilaisuuksia, joissa pönötetään selkä suorassa.
– Kun huomasin, ettei juhlassa tarvitse olla yllä pitkää iltapukua, ajattelin, että mennään – onhan kyseessä niin arvokas kutsu. Juhlat ovat Tampereella rennot, joten ehkä sovin sinne yhtenä mukaan.
Paitsi että kutsu hämmensi iloisesti, se myös nosti herkistyksen pintaan.
– Isäni ja äitini uhrasivat nuoruutensa sotavuosille. Mietin tätä myös työni kannalta: Mitä nuoret joutuivatkaan kokemaan! Silloin ei ollut mitään heidän tuekseen, kun taas nyt nuorille on kaikenlaista tuutin täydeltä.
Työhön mahtuu iloa ja surua
Kutsun saanut ei tosiaankaan ole alallaan mikään eilisen teeren poika.
Hän valmistui 1970-luvun puolivälissä nuorisotyöntekijäksi. Töitä poiki pian.
– Silloin tuli voimaan yksi nuorisolaki, jonka mukaan kunnissa täytyy olla nuorisotyötä. Niinpä työpaikkailmoituksia oli paljon.
Uraan on mahtunut niin nuorisoalan sihteerihommia, ruohonjuuritason kenttätyötä kuin nyttemmin aherrusta hallinnon puolella.
Uusi-Kouvo teki myös historiaa: hän aloitti vuonna 1986 Ylöjärven ihka ensimmäisessä nuoriso-ohjaajan pestissä.
Nyt nuorisopalvelujen esimiehenä työskentelevä konkari haaveili aikanaan toimittajan ammatista. Toimittajakoulutuksen hakukiemurat kuitenkin kuoppasivat ajatukset.
Taustalla muhi kiinnostus nuorisotyötä kohtaan, joten neito suuntasi alalle.
– Halusin auttaa lapsia ja nuoria – vaikken edes ollut missään nuorisojärjestöissä.
Sekä ruohonjuurityö että hallinnon kuviot ovat kiinnostaneet nuorten luotsia koko tämän uran ajan.
– Kentällä työskennellessäni sain tehdä muutakin kuin käytännön asioita. Kävin esimerkiksi puhumassa päättäjille.
Konkarista on ihanaa tuntea kenttätyön arki, mutta vuosien hallintotyön jälkeen paluu käytännön ytimeen voisi olla kova paukku.
– Ketkään muut kuin nuorisotyön tekijät eivät tiedä, kuinka raskasta tuo työ on.
Kiperintä Uusi-Kouvon työssä onkin ollut nuorten pahoinvoinnin näkeminen. Vuosien takaiset huumepulmat ja murheelliset kuolemantapaukset kihoavat yhä elävinä mieleen.
Hallintohommissa puolestaan on tukalaa taistella pienistä euroista.
– Pakko on luopua jostain, vaikka sydämessään ajatteleekin, että hitsi vieköön.
Mutta työ on toki poikinut aimo läjän auvoisiakin muistoja.
– Parasta on lapselta ja nuorelta tuleva tosi nopea palaute, nainen kuvailee nuorten välittömiä ja aitoja reaktioita.
Mieltä lämmittää, kun nyt jo nelikymppisiksi varttuneet entiset nuoret käyvät koputtamassa olalle tervehtiäkseen.
– Voi vitsi, he muistavat minut!
Iloa tuo myös usko siihen, että päättäjät arvostavat nuorisotyötä – vaikka välillä kaiken maailman leikkurit saavatkin tulisieluisen naisen kiehahtamaan.
Nuorten perusolemus on ja pysyy
Vuosikymmenten mittaisen työpolkunsa aikana Uusi-Kouvo on saanut seurata läheltä nuorisoalan kehitystä.
– Onhan ala muuttunut. Nykyhetki ja takavuodet ovat kuin yö ja päivä, nainen muotoilee.
Hänen mukaansa työ oli aikanaan hyvin kerho- ja harrastuspainotteista.
– Nyt puhutaan, että me olemme kasvattajia.
Ajan mittaan koulutuksesta on tullut yhä tasokkaampaa ja työ on askeltanut entistä ammatillisempaan suuntaan.
Kun maailma muuttuu, nuorisotyön on muututtava sen mukana. Esimerkiksi nettimaailma ja mediakasvatus ovat tulleet kuvioihin myös nuorten kasvattajien arkeen. Ylöjärvellä bittimaailma on tosin vielä lapsen kengissä: nettiin sijoittuvaa nuoriso-ohjausta ei vielä ole, ja kunnolliset nuorten verkkosivut uupuvat.
– Toivon, että pian saamme nuorisosivut, vähän sellaiset kuin Tampereen kaupungilla on.
Ylöjärvellä nuorisopalvelut ovat levittäneet entistä laveampia verkkoja. On saatu lisää tiloja ja työntekijöitä. Nuoriso-ohjaajat ovat jalkautuneet kouluihin. Seutukunnallinen ote on levittänyt siipiään.
Erityisen ylpeä Uusi-Kouvo on siitä, että nuorten asiat ovat saaneet Ylöjärvellä kunnon jalansijan päätöksentekoportaalta.
– Täällä on muistaakseni Suomen toiseksi vanhin nuorten vaikuttajaryhmä, nuorisoedustajisto.
Alan muutokset ovat vaatineet työntekijöitä pitämään kiinni ajan syrjästä. On tarvittu lisäkoulutusta sekä sukeltamista yhä rikkaammaksi rönsyävään nuorten kulttuuriin ja maailmaan ylipäätään.
Pääosin Uusi-Kouvo pitää edistysaskelia hyvänä juttuna. Muutos muutoksen vuoksi ei kuitenkaan uppoa häneen.
– En tiedä, tuoko kaikki uusi puuhastelu nuorille jotain. Ovatko esimerkiksi kaikki nettijutut tarpeellisia? Toivon, että nuorten suora kohtaaminen ei häviäisi. Ei ole hyvä, jos ohjaajat vain istuvat tietokoneruudun ääressä.
Muutoksista huolimatta paljon on pysynyt entisellään. Nuorten perusolemus ei katoa.
– Jos lähden käymään nuorisotilalla, putoan ihan samaan maailmaan kuin aikoinaankin. Nuoret tulevat hakemaan aikuista, ja heillä on samat riidat, torat ja touhut kuin ennenkin.
Rohkein askelin juhlaan
Rohkeutta. Sitä Uusi-Kouvo toivoo löytävänsä Linnan juhlissa, joihin hän astelee yksin. Yhden tuttavan hän on tosin bongannut kutsuttujen joukosta.
– Uskon, että löydän rohkeuden mennä juttelemaan ihmisille, vaikka Tarja Haloselle, jos tilaisuus tulee.
Nainen iloitsee, että Tampere-taloon kaavaillaan rentoa tunnelmaa.
– Suomessa on aina vakaata ja vakavaa. Se ahdistaa minua, sillä en ole itse vakava. Turhan synkkyyden sijaan pitäisi olla riemua. Ei sitä liikaa ole tässä maailmassa.
Uusi-Kouvo odottaa hymy huulillaan myös kaksien kekkereiden kontrastia:
– Kaupungintalolla vietetään nuorten itsenäisyyspäivän juhla, johon tulee sata vierasta. Seuraavana päivänä Linnan juhlissa on 1 700 henkeä.
