Vaikka ylöjärveläisen herrastuomari Kalle Salorinteen kuolemasta tulee kuluneeksi ensi helmikuussa jo 32 vuotta, näkyy hänen kädenjälkensä yhä tänä päivänä suomalaisessa maataloudessa. Viime perjantaina Kalle Salorinteen nimeä kantava säätiö myönsi peräti 40 000 euron apurahan kolmen tutkijan ryhmälle.
Lokakuussa vuonna 1887 syntynyt Kalle Salorinne viljeli Ylöjärven Siivikkalassa Koskelan tilaa yhdessä veljensä Kustaan kanssa. Peräti 95-vuotiaaksi elänyt Salorinne oli kiinnostunut oman tilansa hoitamisen ohella maatalouden kehittämisestä.
Salorinteellä ei ollut jälkeläisiä, ja hänen Kustaa-veljensä kuoli niin ikään lapsettomana traktorionnettomuudessa vuonna 1967.
– Kalle Salorinteen tahto kehittää maataloutta oli niin vahva, että hän halusi jättää maatilansa ja muun omaisuutensa tulevien viljelijöiden hyödyksi ja avuksi. Niinpä Salorinne laati omaisuudestaan testamentin, jonka perusteella muodostettiin hänen nimeään kantava säätiö vuonna 1983. Säätiön tarkoituksena on tukea maatalouskoulutusta ja -tutkimusta, Kalle Salorinteen säätiön hallituksen puheenjohtaja Esa Teivaala kertoo.
Säätiö on myöntänyt 1 000 euron arvoisia stipendejä vuodesta 1985 lähtien. Niitä on myönnetty sekä yliopistossa että ammatillisessa koulutuksessa oleville luonnonvara-alan opiskelijoille.
Säätiö voi myöntää varoja myös maaseudun yhteisöjen sekä yksityisten maatilojen tutkimushankkeisiin tai maatilatalouden edellytyksiä parantaviin kehittämishankkeisiin.
Stipendin saajia on etsitty yhteistyössä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton Pirkanmaan yksikön kanssa.
Tänä vuonna seitsemän opiskelijaa on saanut 1 000 euron stipendin.
Esa Teivaalan mukaan Salorinteen säätiö on myöntänyt tähän mennessä stipendejä ja apurahoja yhteensä lähes
300 000 euron edestä.
Iso apuraha kolmen käyttöön
30-vuotisjuhlan kunniaksi säätiö päätti tänä vuonna myöntää
40 000 euron apurahan maatalouden tutkimustyöhön.
Apuraha annettiin maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Jarkko Hovin tutkijaryhmälle, joka tutkii lanta- ja lietepohjaisten pyrolyysituotteiden sekä maanparannusaineiden vaikutusta maan eroosioherkkyyteen ja fosforin reaktioihin.
Tutkimusryhmään kuuluvat Hovin ohella maa- ja metsätaloustieteiden tohtorit Kimmo Rasa ja Helena Soinne.
Hovi on tehnyt pro gradu -tutkielman biohiilen vaikutuksesta maan fosforinpidätyskykyyn sekä eroosioherkkyyteen.
Rasa on tutkinut väitöskirjassaan suomalaisen savimaan fysikaalisia ominaisuuksia ja kehittänyt Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa pyrolyysimenetelmän ja sen hiilipitoisten lopputuotteiden tutkimusta.
Soinne on puolestaan tutkinut väitöskirjassaan maan fosforin reaktioita. Lisäksi hän on tutkinut Helsingin yliopiston Globaali ilmastonmuutos -tutkimusohjelmassa savimaiden eroosioherkkyyttä ja orgaanisen aineksen merkitystä maan rakenteelle.
Muistoihin jäänyt kohtaaminen
Kalle Salorinne oli erittäin tunnettu henkilö Ylöjärvellä ja muuallakin Pirkanmaalla. Esa Teivaalan mukaan Salorinne oli isäntämies, jota pikkupojat karttoivat.
– Tosin turhaan, sillä Salorinteellä riitti ymmärrystä myös nuorille, Teivaala toteaa.
Teivaalalla on omakohtaisia muistoja Salorinteen kohtaamisesta.
– Kerran oikaisin kouluun Salorinteen pihan kautta. Kalle seisoi tiellä kädet levällään ja tiukkasi, mikä on kulkemiseni syy. Selitin, että minun piti oikaista, kun on kiire kouluun.
– Siihen Kalle totesi, että kyllä sinä vähemmälläkin kiireellä lukemaan opit, Teivaala muistelee hymyssä suin.
Suuri sosiaalinen persoona
Kalle Salorinteestä henkilökuvan säätiön 30-vuotisjuhlassa sanoillaan piirtänyt emeritusrehtori Juhani Vahtokari muistuttaa, että Salorinteen nimi on säilynyt Ylöjärvellä monin tavoin.
Siivikkalassa, lähellä Koskelan tilaa, on Salorinteen asuinalue. Se on aikoinaan lohkaistu Koskelan tilan maista. Lisäksi lähistöllä kulkee Salorinteen tie ja seisoo Salorinteen päiväkoti.
Kalle Salorinne oli omana aikanaan varsin edistyksellinen maanviljelijä. Hän salaojitti peltonsa ensimmäisenä Ylöjärvellä. Lisäksi Koskelan tilalla nähtiin puutarhapaikkakunnan ensimmäinen hautomakone.
Juhani Vahtokari kertoo, että Salorinne oli oman aikansa ehdoton renessanssipersoona. Salorinteen sosiaaliset taidot saattelivat hänet yhteiskunnallisiin tehtäviin.
– Hän istui lautamiehenä käräjillä hyvän ystävänsä Kustaa Pietilän kanssa. Pitkä lautamiesura toi Salorinteelle lopulta herrastuomarin arvon, Vahtokari kertoo.
Salorinne toimi myös Harjuntaustan vaalilautakunnassa sekä työvelvollisuuslautakunnassa.
– Lisäksi hänet nähtiin kutsunnoissa kuntalaisten edustajana, Vahtokari toteaa.
Emeritusrehtorin mukaan Salorinteen sosiaalisuudesta kertoo se, että ihmisiä tavatakseen Salorinne toimi sekä vakuutusyhtiön että Aamulehden asiamiehenä. Lisäksi hän oli innokas harrastelijanäyttelijä.
Viimeisinä elinvuosinaan Kalle Salorinne oli jo melko huonossa kunnossa ja istui pyörätuolissa. Salorinteen asenteesta kertoo kuitenkin jotain hänen eleensä Kustaa Pietilän hautajaisissa.
– Kun Pietilän arkulle laskettiin seppele, Kalle Salorinne kokosi kaikki voimansa ja nousi pyörätuolistaan vielä kerran seisomaan kunnioittaakseen hyvän ystävänsä muistoa, Juhani Vahtokari kertoo.
