Soppeenharjun koulussa hyökättiin kiusaamista vastaan 8-ottelun avulla

Yhdessä Ylöjärven viidestä yläluokkien opinahjosta, Soppeenharjun koulussa, on otettu käyttöön oppilaiden kannalta luontevat keinot kiusaamisen kitkemiseksi. Oppilaat itse ovat saaneet kehittää välituntikisoja, joilla kohennetaan yhteishenkeä.
Tukioppilastoimintaa ohjaavan uskonnon lehtorin Marita Viitasen mukaan moni taho patistaa kouluja lisäämään välituntiaktiviteettien määrää.
– Otimme toiveen vakavasti ja aloimme punnita, millaista liikkumaan innostavaa toimintaa koululla voitaisiin kehittää, Viitanen taustoittaa.

Soppeenharjun koulussa on käytössä ulkovälitunnit. Parin viikon aikana järjestetyissä 8-otteluissa jokainen kasiluokka keksii lajeja, joihin luokat haastavat toisiaan mukaan kisailemaan.
Kantava ajatus on, että opettajat eivät sanelisi, miten ja mitä mittelössä kuuluu tehdä. Oppilaat itse luovat säännöt.
– Kisailussa ryhmät voivat ottaa huomioon luokan vahvuuksia ja suunnitella ohjelman siten, että omat voittomahdollisuudet suurenevat. Tästä syystä 8-otteluissa on nähty monenkirjavia lajeja, Viitanen selvittää.
Hän toimii itse tukioppilasohjaajana ja on tehnyt turnausaikataulun, jonka mukaan koulussa otellaan. Mutta oppilaat itse vastaavat kilpailun järjestämisestä ja kisaajien paikallaolosta.
– On nähty myös luovutusvoittoja, sillä kisat kysyvät luokan omaa aktiivisuutta, vastuunottoa ja yhteistyökykyä, Marita Viitanen kuvaa koulussa pidettyjä kisoja.
– Me opettajat tiedämme, että välitunnit ovat jaksamisen kannalta tärkeitä, mutta ne ovat tällaisia myös meille itsellemme. Nuoret kaipaavat toimintaa, mutta meininkien järjestäminen on aina haaste. Edellytys kaikelle toiminnalle on nuorten oma innostus. Paras luokka palkitaan.
Viitasen mukaan voitto ei kuitenkaan ole yksin motiivi kilpailuun – ainoastaan parhaiten menestynyttä joukkuetta ei palkita.
– Myös jokaisesta reilussa hengessä tapahtuneesta osallistumisesta luokka saa tähden. Eniten tähtiä haalineiden luokkien kesken arvotaan palkinto, jonka paikallislehti Ylöjärven Uutiset on lahjoittanut.

Välkälle
tekemistä

Kello lyö Soppeenharjun koulussa, ja päivän ensimmäinen välitunti alkaa. Mieletön kuhina käytävillä starttaa.
Viime tiistaiaamuna monen huulilla leijaili kysymys: Mitkä lajit mahtavat olla käsillä välitunnilla käytävässä 8-ottelussa? Kaikesta aisti sen, että välituntipuuhasta on kehittynyt koulun oppilaille lyhyessä ajassa tärkeä tapa viettää aikaa oppituntien lomassa.
Nykyisistä kasiluokkalaisista koostuva soppeenharjulaisjoukko mielii ensi syksynä tukioppilaiksi. Tänä vuonna nämä oppilaat ovat jukareita eli junnutukareita. Porukan tehtävänä on vaikuttaa positiivisesti oman ikäluokkansa yhteishenkeen. Samalla se opettelee taitoja, joita tukioppilastehtävässä ensi vuonna tarvitsee.
Yksi tästä nelikosta on kahdeksasluokkalainen Kalle Haataja, jonka mukaan 8-ottelun tavoitteena on aktivoida nuoria.
– Ennen välitunneilla suuri osa porukasta vain seisoi paikoillaan tekemättä yhtään mitään. Halusimme saada vähän vipinää ulkovälitunneille, hän kuvailee.
Oppilaiden itsensä mielestä välituntien aktiivitempaukset onnistuivat suhteellisen hyvin.
– Kaikki eivät kuitenkaan tulleet paikalle kisailemaan, ja osa porukasta jättäytyi pois luovutuksen nimissä, Kalle Haataja sekä jukaritoveri Sasu Koivisto summaavat.
– Osaa oppilaista ei kiinnosta tippaakaan lähteä mukaan, mikä vaikeuttaa muiden luokkalaisten osallistumista. Tämä on vähän harmi, kun monella luokalla olisi innokkaita kisailijoita, Koivisto lisää.
Lajien keksimisessä on hänen mukaansa vain taivas rajana.
– Innovaatioita tulee runsaasti. Mietimme kaikkea hölmöä ja hassua. Viime kisassa oli köydenvetoa sekä poikien meikkaamista, hän kuvailee ja naurahtaa.

Yhteishenkeä
kohottamaan

Poikien ja Melisa Özdemirin sekä Sini Leppäsen mielestä yhteishengen kohentaminen koulussa on aiheellista.
– Kaikissa luokissa ei olla keskinäisessä kanssakäymisessä muuten kuin koulutehtävien merkeissä. Näillä tempauksilla ryhmät pyritään saattamaan yhteisen puuhastelun äärelle, he juttelevat.
He kokevat yhteisen tekemisen olevan avuksi siihen tavoitteeseen pyrkimisessä, ettei koulussa kiusattaisi.
– Kun tullaan seiskaluokalle, on olemassa ennakkoluuloja toisia oppilaita kohtaan. Suuri osa omista ennakkoluuloistani karisi, kun pelasimme yhdessä liikuntatunnilla. Yhteispelillä kevytmielisessä kisassa pärjääminen voi kehkeyttää samankaltaisia ennakkoluulojen hälvenemisiä, Koivisto antaa esimerkin.
Nuoret haluavat kehittää 8-ottelun kaltaista välituntipuuhaa, koska aktiviteetti suorastaan innosti monta soppeenharjulaista.
– Ehkä sitten ensi vuonna, kun olemme tukioppilaita, meillä on nykyistä paremmat mahdollisuudet järjestää kaikenlaisia tempauksia. Nyt meillä on ainakin järjestämiskokemusta, he miettivät.
– Toivottavasti 8-ottelut saisivat oppilaat tekemään omatoimisesti jotakin, esimerkiksi pelaamaan potkupalloa. Miksei kisasta saatavilla mahdollisilla palkinnoilla voitaisi järjestää esimerkiksi jalkapallo välituntikäyttöön. Nyt välituntipalloja kun ei ole, nelikko huomioi.
Kalle Haataja rohkaisee kaikkia Ylöjärven kouluja satsaamaan välituntiliikkumiseen.
– Ei saa pakottaa ketään pelaamaan tai osallistumaan, mutta tukemalla ja auttamalla voidaan edistää yhteishenkeä.
Melisa Özdemir ja Sini Leppänen liputtavat enemmän yhdessä tekemisen kuin yksilöpuuhastelun puolesta.
– 8-ottelussa kaikki puuhaavat asioita kaikkien kanssa, eikä kukaan joudu olemaan yksin, he painottavat.
– Kun voi yhdessä vähän pöljäillä, niin moni unohtaa roolin hakemisen. Ei aina tarvitse ajatella, onko tämä puuha tarpeellista, Koivisto kiteyttää.

Ei näkyvää
kiusaamista

8-ottelun yksi tavoite on vähentää tai ehkäistä kiusaamista. Nelikko katsoo, ettei Soppenharjun koululla kiusata – ainakaan näkyvästi.
– Kyllä aina joitakin yksittäisiä kiusaamistapauksia on. Mutta systemaattista kiusaamista en ole koulussa havainnut, Koivisto lisää.
Hänen mielestään poikien kohdalla kiusaaminen on yleensä aina näkyvää.
– Ero on selkeä, kun vertaa poikien ja tyttöjen keskinäistä nokittelua. Yhteistä on selän takana huutelu ja valehtelu.
He kokevat, ettei kiusaamistilanteessa pitäisi välttämättä mennä väliin.
– Tiedän tapauksia, joissa kiusaamistilanteeseen väliin mennyt henkilö on joutunut itse pulaan, Haataja sanoo.
Sasu Koivisto pohtii niin ikään, ettei aina pitäisi olla suuna päänä tilanteita ratkomassa.
– Tilanteet vaihtelevat paljon. Tietysti pyrin aina puolustamaan heikompia, mutta on tilanteita, joista en aina ole perillä tai joissa asia ei kuulu minulle pisaraakaan. Tällöin ei ole myöskään syytä puuttua asioihin, hän pohtii.
Soppeenharjun opettajat suhtautuvat kiusaamiseen vaihtelevasti.
– Usein opettajat takaavat välitunnin aikana, että asia selvitetään, mutta sitten lupaukset kuitenkin unohtuvat, he sanovat.
Koivisto miettii, ettei opettajan pitäisi muiden oppilaiden nähden alkaa selvittää tapauksia.
– Jos itse on ulkopuolisena mutta silminnäkijänä tällaisessa tilanteessa, tuntuu hölmöltä ruveta kantelemaan kaverista.
Özdemirin ja Leppäsen mielestä on erinomaisen tärkeää, että asiat selvitetään ja sovitaan perin pohjin.
– Tilanteet pitää aina käydä läpi, jottei mikään asia jäisi roikkumaan ja jotta kiusaamisen kierre katkaistaisiin tyystin, Melisa ja Sini painottavat.
– Opettajan pitää puuttua, mutta hän ei saa vatvoa samaa asiaa. Meidän pitäisi muuttaa nykyistä ajattelutapaa, jottei opettajan silmien alla vain paiskattaisi sovinnon kättä. Kiusaaminen tällaisissa tilanteissa poikkeuksetta jatkuu jo seuraavana päivänä, Haataja valaisee.
Ketkä tuumivat, että jo välituntien yhdessä tekemisestä kumpuava yhteisöllisyys on mainio lääke kiusaamisen ehkäisemiseksi.
– Välituntitempauksemme onnistuivat hyvin. Toivon, että ensi kerralla saisimme jollakin ilveellä hivenen paremmin kaikki oppilaat aktiivisesti mukaan tekemään, Koivisto toteaa.
Tukioppilaiksi tahtovat nuoret sanovat, että omia sanomisiaan pitää punnita aina tarkkaan. He eivät halua olla kiusaajia.
– Joskus ihan pienetkin sanat ja eleet voivat merkitä toiselle pahaa, vaikkei itse pahaa tarkoitakaan. Kiusaamiseksi nimitettyä pientä naljailua tuskin koskaan saadaan poistettua, Koivisto miettii.
– Pitää yrittää elää ja toimia koulussa sillä tavalla, ettei kiusaa edes vahingossa, Kalle Haataja tiivistää.