Ville Kurjen käsikirjoittama ja ohjaama Valtava yksiö syntyi erorituaalin tarpeesta. Kulttuuriravintola Kiven näyttämöllä viime viikolla kantaesityksensä saanut ihmissuhdetarina tekee omaperäisen matkan erään parisuhteen ytimeen eron hetkellä.
Ja eräänä päivänä huuma vaihtuu hämmennykseksi: tässäkö tämä sitten oli.
Rakastuminen, rakastaminen, tottumus ja tapa, lopuksi raastava ero. Sitä ennen kriisivaihe, erorituaali, josta Ville Kurjen kirjoittama Valtava yksiö kertoo.
Mies ja nainen, Kalle Suominen ja Janna Haavisto, istuvat sanattomina Kulttuuriravintola Kiven pöydässä, yleisön joukossa. Ympärillä lörpöttelevät katsojat odottavat esityksen virallista alkua, useat eivät edes noteeraa pariskuntaa. Olemme kovin tottuneita keskuudessamme aviopareihin, joiden sielunmaisemat ovat aikaa sitten ajautuneet ulos yhteisistä raameistaan. Perin tavanomainen aihe, ehkä, mutta käsittelytapa on herkullinen.
Ville Kurki on monipuolinen teatterintekijä, joka muistetaan hyvin muun muassa Hugo Simbergin siivet -näytelmästä.
Tässä Grus Grus Teatterin ja Tampereen Teatterin yhteistuotannossa Kurki ei ole jättänyt dialogia pelkästään puheen tasolle, vaan keskiössä on vahva, fyysinen ilmaisu.
Kurki perkaa parisuhdetta omaperäisellä tavalla. Valtava yksiö on pitkälti tanssia, slapstickia ja sirkusta, äkkivääryyttä ja suoranuottisuutta, vähän pirullista ja vinoa hymyä unohtamatta.
Keho kielii
Sirkustaiteilija Janna Haavisto ja tanssija Kalle Suominen ovat Ville Kurjen erorituaalin mainioita tulkkeja. Kaikissa parisuhteissa puhutaan ajoittain yhtä, mutta tarkoitetaan toista. Meillä menee tosi hyvin! -vakuutteluissa näyttelijöiden kehot kielivät totuuden. Paras ilmaisun instrumentti on kehonkieli, ja Haavisto sekä Suominen osaavat, toden totta, soittaa tätä instrumenttiaan.
Luovuttaminen alkaa, kun puolison ääni kuulostaa Aku Ankan kitinältä, ja kun kohtaamisen sijaan on helpompi iskeä kuulokkeet korville ja sulkea toinen ulkopuolelle.
Tasapainoilevaa parisuhdetta kuvataan hersyvällä symboliikalla, ”keppijumpalla”, jossa pienikin vastoinkäyminen saa kielenkannat laulamaan.
Jotkut kohtaukset tuntuivat minusta hieman irrallisilta, mutta esitys on juuri sellainen, joka löytää jokaisen katsojan silmissä omanlaisensa merkityksen.
En haluaisi olla housuissasi, tavataan sanoa, mutta tragikoominen on se hetki, kun pari ahtautuu yhdessä samoihin lahkeisiin, ehkä löytääkseen kadottamansa läheisyyden, ehkä vain kokeillakseen, repeävätkö liiton saumat lopullisesti.
Ville Kurjen erorituaali peilaa varmasti monen katsojan omia kokemuksia ja tunteita.
Jo nimi Valtava yksiö porautuu parisuhteen kipuilevaan ytimeen: pienessäkin yksiössä voimme olla kilometrien päässä toisistamme.
