Hirviöt, keijut ja kauhuprinsessat hummasivat Karhen koulun perinteisessä halloweendiskossa viime keskiviikkona. Riemukas naamiaistunnelma keräsi opettajilta kiitosta, mutta halloween poiki myös aavistuksen kriittisiä äänenpainoja.
Karhen koulun pihassa on pimeää ja hiljaista.
Sisällä sen sijaan on vilskettä ja hulinaa, mutta pimeää sielläkin piisaa. On päästy vauhtiin perinteisessä halloweendiskossa.
Jumppasali on pimeä. Vain valokone heittää väriläiskiä seinille, kattoon ja lattiaan. Kummitukset ja kurpitsat koristavat tilaa.
Musiikki pauhaa ja lapsilaumat hypähtelevät ja tanssivat sen tahdissa. Väki suhaa salin ja eteisen väliä – onhan ulko-oven ääressä buffetti, ja tuttuja tulee suunnasta jos toisesta.
Yhteisvoimin tulee valmista
Vaikka juhla on vain parin tunnin mittainen, se on vaatinut aimo satsin työtä.
Hihansa ovat käärineet niin oppilaskunta, vanhempainyhdistys kuin koulun opettajatkin.
4H-yhdistykseltä saatiin apua koristeluun. Kyrönlahtelaisten yrittäjien lahjoittamien palkintojen ansiosta tänä vuonna voidaan antaa tunnustus koko joukolle pukuja aiempien vuosien yhden puvun sijaan. Listalla komeilee muiden muassa mielikuvituksellisimman, kammottavimman, hupsuimman ja söpöimmän puvun titteli. Lisäksi kaikki pukeutuneet palkitaan.
– Täällä on aika pienet piirit. Tällaiselle kylälle on perinteinen malli, että ollaan porukalla, oppilaskuntaa ohjaava opettaja Minna Sarvijärvi perustelee yhteistyön luontevuutta.
Voimien yhdistäminen toki myös keventää kunkin tehtävälastia: hommat jaetaan.
– Onneksi työnjako on selkeä, Sarvijärvi sanoo.
Juhlan valmistelu alkoi jo syksyllä kouluvuoden ensi metreillä. Piti ruksia päivä kalenteriin, miettiä ja suunnitella.
– Tunneilla pidimme kokouksia, ja kotonakin olen miettinyt paljon, oppilaskunnan puheenjohtaja Elina Viiala kertaa.
Juhlan kynnyksellä on täytynyt panna paikat kuntoon ja pyöritellä kunnon keko nisuja buffettiin.
Oppia ja yhdessäoloa
Monivaiheinen järjesteleminen kylvää paljon opin siemeniä koululaisille. On hoksattava, että juhla vaatii ison määrän esivalmisteluja ja jälkipyykkiä.
– On tehtävä esimerkiksi loppusiivous, Sarvijärvi sanoo.
Myös juhlan rakenne tulee oppilaille tutuksi. Ohjelmanumerot on kellotettava. Oppilaskunnan puheenjohtaja on valmistellut puheen – kyllähän sellainen kuuluu kunnon juhlaan.
– Kun juhla on järjestelty hyvin, vieraalle tulee olo, että häntä on ajateltu. Toisaalta myös juhlaan osallistuminen vieraana on yksi aktiivisuuden muoto.
Toki tavoitteiden kärjessä on yhdessäolo.
Lasten lisäksi myös vanhemmat tapaavat toisiaan. Diskon aikana opettajat pitävät isille ja äideille vanhempainvartteja. Myös seuraavaan leirikouluun osallistuvien oppilaiden vanhemmat istahtavat alas suunnittelemaan tulevaa.
Sarvijärven mukaan juhlalla ei tavoitella kylän elävöittämistä, sillä kylän rattaat pyörivät jo.
– Pikemmin tämä on elinvoimaisen kylän ylläpitämistä.
Toisaalta koulu on joutunut kohtaamaan myös uhkaavan varjon, sen tulevaisuus kun oli taannoin vaakalaudalla.
Varsinaisesti diskolla ei pyritä todistelemaan koulun elinvoimaisuutta.
– Mutta kyllähän tällainen tapahtuma varmaankin tuo positiivista pörinää. Se osoittaa, että valoja on muuallakin kuin maalikylällä.
Koulun opettajat tahtovat uskoa opinahjon tulevaisuuteen. Siihen on satsattu esimerkiksi kunnostamalla paikkoja. Sitä paitsi koulutilatarkastus paljasti, että Karhen koululla on valtteja: se on Ylöjärven opinahjoista parhaiten akustoitu.
– Mutta eihän mikään ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, Sarvijärvi hymähtää.
Hyvä vai paha halloween?
Moni suomalainen tuomitsee halloweenin. Sitä pidetään amerikkalaisena hapatuksena ja kaupallisena kulutusjuhlana, vaikka todellisuudessa sen juuret ovat Euroopassa.
Karhen koulun opettajatkin kallistuvat varovaisesti pakkasen puolelle näkemyksissään kurpitsajuhlasta.
– En kyllä hirveästi lämpene halloweenille. Pukeudun mieluummin nätisti kuin rumasti. Lasten elämässä on jo riittävästi surua ja murhetta, joten mieluummin juhlisin iloisesti kuin pelottavasti, Sarvijärvi järkeilee.
Hän näkee juhlassa myös markkinamiesten silmien kiilun.
– Ehkä halloween on vähän mennyt siihen suuntaan, että on otettu amerikkalaisia vaikutteita, mikä ei välttämättä ole aina tarpeen, koska hämärtyy, miksi pyhäinpäivää vietetään, opettaja Mikko Petäjämäki miettii.
Opettaja Mia Tyrväisen mukaan koululla on mietitty, josko syksyn diskon luonnetta muutettaisiin, sillä aivan kaikki perheet eivät ole innostuneet teemasta.
Toisaalta iloinen naamiaismeininki painaa opettajien positiivista vaakakuppia alaspäin. Kurpitsadiskoaan he pitävät ihan hyvänä juttuna.
– Naamiaisjuhla on loistoperinne. On kiva nähdä, että oppilaat lähtevät innokkaasti mukaan, Petäjämäki nyökyttelee.
– Pukeutuminen on kaiken a ja o, oppilaskunnan puheenjohtaja Viialakin korostaa.
Teemassa on pysyttäydytty, koska se on ollut koululla perinne jo vuosikaudet.
Sarvijärvi tuumii halloweenin tarjoavan myös hyvän rajapyykin pitkään syksyyn. Viialan mielestä teema sopii ajankohtaan, koska pimeä aika voi olla hiukan pelottava.
Opettajat myöntävät, että halloweeniin kurkistaminen avartaa mieltä ja kartuttaa yleissivistystä.
– Eri kulttuureista oppiminen on aina hyvästä, Petäjämäki sanoo.
– Kyllähän halloweenia juhlitaan Suomessa jo monesti, kuten ystävänpäivääkin, Tyrväinen näkee.
