Ryhdin Hanna Hietikko antoi sunnuntaina oivan esimerkin siitä, miten lentopallo-ottelun suunta voidaan muuttaa pieneltä tuntuvalla yksittäisellä panoksella.
Ryhti oli hävinnyt naisten ykkössarjaottelun ensimmäisen erän Mikkelin Passareille ja oli toistakin tappiolla 15–18, kun Hietikko pääsi syöttämään.
Kun hänen vuorosta päättyi, tilanne oli kääntynyt Ryhdin eduksi 22–18, ja sitten ottelua mentiinkin kotijoukkueen tahtiin.
Voitto lukemin 3–1 (25–27, 25–20, 25–20, 22–19) antoi Ryhdille vielä hyvät mahdollisuudet tapella kakkoslohkon kolmossijasta eli ylemmän jatkosarjan paikasta.
Eroa kolmantena majailevaan Vampulan Urheilijoihin on neljä pistettä, joten sunnuntain vierasottelusta Raision Urheilijoita vastaan kelpaa vain voitto sekä mieluiten kolme pistettä.
– Teimme taas ensimmäisessä erässä vastustajankin pisteet, kun virheitä tuli ihan liikaa, ja meinasin sitten kolmannenkin kääntää tappioksemme, Hietikko hymähti.
Hän on ottanut viime peleissä entistä isompaa roolia Ryhdin joukkueessa istuttuaan sitä ennen paljon penkillä. Kasvanut vastuu maistuu, ja onnistumisia tulee koko ajan enemmän.
– Olemme yrittäneet satsata siihen, että vaihtopenkki olisi enemmän hengessä mukana: seuraisi peliä ja pitäisi hauskaa, Hietikko kertoi.
– Joukkuehenkemme on tullut koko ajan paremmaksi. Peräkkäiset tappiotkin ovat näkyneet vain siinä, että harjoituksissa on keskitytty niihin asioihin, joissa on ollut eniten korjattavaa, hän mietti.
Öhmanin käsi kävi tehokkaasti
Passarit tuli Kaukajärvelle hyvin kapealla pelaajamateriaalilla, ja Ryhdiltä odotettiin varmaa voittoa, mutta toisin kävi.
Kirjanpito osoitti karusti Ryhdin tehneen ensimmäisessä eräsä 16 virhettä, joita tuli jokaisella osa-alueella, muun muassa syötöissä.
Ensimmäiseksi aloituksiaan terästi Marika Mäkinen, jonka johdolla toisessa erässä Ryhti nousi 14–14:ään. Sitten tuli Hietikon ja Daniela Öhmanin vuoro.
Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä paremmin passari Outi Munnukka löysi tehot 23/+16 mättäneen Öhmanin keskeltä. Öhman esitteli osaamistaan muillakin osa-alueilla niin, että voi lähteä vuodenvaihteessa luottavaisin mielin hankkimaan liigakokemusta muutamasta Kuortaneen urheiluopiston eli tyttöjen maajoukkueen pelistä.
Terävimmilleen Öhman nousi neljännessä erässä, jota Ryhti johti jo 23–19, kunnes päästi pelin taas turhan jännäksi takakentän seisoskeltua Passareiden passarin Sini Korhosen syöttöjä ihastellen.
Myös Ryhdin parhaana palkittu Munnukka taisteli jälleen kapteenin ominaisuudessa ansiokkaasti, vaikka päävalmentaja Heikki Kosonen odottaakin häneltä vielä pykälää parempaa:
– Outilla riittä edelleen kehittämistä passivalinnoissa niin, että hän käyttäisi kulloinkin kuumia lyöjiä.
Ylä-Viteli ja Vihantokin pirteitä
Oriveden Ponnistuksen liigaryhmästä viikko sitten tullut Eevi Ylä-Viteli pelasi myös ajoittain pirteästi. Yli 180-senttisestä varresta lähti hyviä lyöntejä ja syöttöjä, mutta vastapainoksi tuli vielä hasseja ja arviointivirheitä takakentällä.
– Eevin pelistä näkyy se, ettei hän päässyt OrPo:ssa kentälle, mutta on siinä paljon hyvääkin, Kosonen muistutti.
Eniten hän ihmetteli sitä, miksi koko joukkueen otteista puuttui pelin alkuvaiheissa rentous.
– Se löytyi toisessa erässä, ja hyvä kysymys on, miksi vasta sitten. Syystä tai toisesta pelaajamme eivät olleet valmiit, vaikka kaikki edellytykset hyvään peruuspelaamiseen kotikentällä olivat koossa.
– Toki Passarit antoi niin hyvän vastuksen kuin se noin kokemattomalla koostumuksella ykkössarjassa pystyy antamaan, Kosonen tunnusti.
Ei kokemattomuuskaan välttämättä onnistumista estä, sen osoitti Ryhdin keskipelaaja Paula Vihanto, joka on kehittynyt viime vuodesta pitkän askeleen niin torjujana kuin hyökkääjänäkin.
Vihanto selvisi huomattavasti vähemmillä virheillä kuin virkasiskonsa Minna Laukkanen, jonka ulottuvuus jäi vajaakäytölle.
