Aamiainen vuoteeseen, askarreltu kortti ja maittavia herkkuja. Ensi sunnuntaina isiä hemmotellaan. Joukko 4H-yhdistyksen kokkikerholaisia sai esimakua juhlasta, kun tehtävänä oli valmistaa isänpäiväkakku.
Kokkikerholaiset kaivelevat kaappeja ja laatikoita. On etsittävä kulhoja, vatkaimia ja peltejä. Yksi noutaa jauhoja, toinen sokeria. Leivinjauhettakin tarvitaan.
Pienet sormet rikkovat munan kuoren varovasti kulhon reunaan. Ainekset on mitattava tarkasti. Aluksi taikinaa täytyy vatkata oikein kunnolla, mutta jauhojen lisäämisen jälkeen massaa on käänneltävä vain varovasti. Välillä onkin kysyttävä neuvoa kaverilta tai kerhon ohjaajilta.
Vaikka puuha on tarkkaa, meno on touhukasta. Iloiset hihkaisut kaikuvat hellojen kupeesta. Hulinasta huolimatta nämä kokit hoitavat homman kotiin; pian pöydillä komeilee koko joukko värikkäitä herkkuja.
Helppo ja herkullinen taikina
Kakkutehtävä on illan ohjelmassa toimittajan pyynnöstä. Yleensä kerhon vetäjät eivät kuitenkaan suunnittele tuokioitaan vuotuisjuhlien mukaan.
Ideana on leipoa ja kokkailla milloin mitäkin, ja kerhon vetäjät kuuntelevat myös lasten toiveita.
Ohjaajat Salla-Mari Vankka ja Hanna Niemi ovat tosin olleet kokkiryhmän puikoissa vasta tästä syksystä lähtien, joten vuotuisjuhlia ei ole vielä ehtinyt paljoa miettiä. Viime vuonna vetämässään kokkailu-puuhailukerhossakaan he eivät juuri teettäneet vuodenkiertoon liittyviä herkkuja. Kokkailu jäi nimittäin ylipäätään vähälle, koska sitä olisi ollut hankalaa järjestää isossa ryhmässä.
Vankka arvelee, että joulun alla vuodenaika tulee huomioiduksi: varmaankin leivotaan pipareita. Hän innostuu visioimaan, että myös halloweenkuppikakkuja olisi hauskaa tehdä.
– Ne tosin tulisivat aika kalliiksi, hän räknää epäröiden.
Isänpäiväkakun reseptiksi ohjaajat valitsivat kääretortun ohjeen. Kerholaiset ovat tehneet tuon taikinan jo kerran aiemminkin.
– Se on helppo ja hyvän makuinen, Vankka perustelee.
Hänen mukaansa kerhoon sopivatkin helpot ja yksinkertaiset reseptit. Ohjeet nimittäin kirjataan lyhyesti taululle, joten mutkikkaan reseptin noudattaminen vaihe vaiheelta voisi iskeä turhaan kapuloita rattaisiin.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteivät ohjaajat uskoisi lasten taitoihin.
– Kyllä joillakuilla pienillä voi teettää vaikeitakin juttuja. Homma riippuu ihmisestä, Vankka sanoo.
Hän on huomannut, että esimerkiksi perunan kuoriminen tai porkkanan paloittelu onnistuu joiltakuilta mutta toisten pikku kätöset eivät näihin tehtäviin ihan taivu.
Aamiainen päivänsankarille
Osa kerholaisista aikoo tarttua kauhaan ja kattilaan isänpäivänä.
Heistä aika moni kiikuttaa perinteisesti isälle aamiaisen vuoteeseen.
– Vien ainakin leivän sekä kahvia ja mehua, Lotta Laakkonen kaavailee.
Jotkut tuumivat, että saattavat leipoa tai kokata muutakin kuin aamiaista. Tarkkoja suunnitelmia kukaan ei osaa kertoa vielä, miltei pari viikkoa ennen juhlaa.
Kaikkien isänpäivään keittiöpuuhat eivät kuitenkaan kuulu.
– Isä herää ennen minua, joten en vie hänelle aamiaista. En myöskään usko, että leivon, Nea Järvinen miettii.
Vankka ei epäröi hetkeäkään; isä saa aamiaisensa.
– Isä on tykännyt myös siitä, että hänelle lauletaan onnittelulaulu, ohjaaja hymyilee.
Hänen suunnitelmissaan on myös suolaisen piirakan leipominen isän iloksi.
Monen kerholaisen jokavuotisiin isänpäiväperinteisiin kuuluu lähinnä aamiainen, mutta muuten päivää vietetään milloin mitenkin.
Osa lekottelee perheen kanssa kotona, osa keksii ohjelmaa. Perheen kanssa saatetaan käydä esimerkiksi elokuvissa tai ravintolassa.
Keittiö kokoaa perheenjäsenet
Perhejuhlat tuppaavat kokoamaan perheenjäsenet keittiöön, mutta Moision kokkikerholaiset tarttuvat mieluusti pannuun ja kaulimeen muulloinkin.
– Korvapuusteja, kakkua, makaronilaatikkoa, spagettia, lapset listaavat repertuaariaan.
Moni sanoo häärivänsä hellan ääressä lähinnä äitinsä kanssa. Kuitenkin esimerkiksi Laura Hietasen kotona keittiöpuuhat on usein koko perheen juttu.
– Joskus olen kokkaillut kylässäkin, esimerkiksi mummulassa, Hietanen hymyilee.
Vankka pääsi touhuamaan keittiöön jo pienenä.
– Äiti otti mukaan kokkailuun. Sain sekoitella jauhoja ja niin edelleen, luotsi kertoo.
Hän ihastui ruoanlaittoon niin kovin, että oli vähällä hakeutua kokki-leipurikouluun. Tie vei kuitenkin lukioon.
Yläkouluajoista saakka Vankka on laittanut perheensä ruoan useaan kertaan viikossa. Vanhemmat nimittäin tarvitsevat apua kiireisen arjen keskellä. Mutta kyllä häntä vetää kauhanvarteen syvä palokin.
– Jos minulla on paha mieli, leivon, ohjaaja sanoo.
Ruoka yhdistää ihmisiä, oli sitten kyse sen valmistamisesta tai syömisestä. Tämä on vanha virsi mutta selvästi tosi, sillä ajatus saa hyväksyviä nyökkäyksiä kokkikerhossakin.
Susanna Näränen tuumaa, että kotona kokkailu antaa tärkeitä eväitä elämään:
– Osaa sitten kokata isonakin.
Kommentointi on suljettu.