Viime syksynä se alkoi. Ylöjärveläinen taksiyrittäjä Sami Majuri näki Nokialla vauhdikkaan romurallikisan ja oli välittömästi myyty. Vauhdikas ja reikäpäinen laji lumosi ammattiautoilijan täysin.
– Uhosin kisan jälkeen muutamalle kaverille, että seuraavan kerran, kun kilpailu järjestetään näin lähellä, osallistun siihen itsekin, Majuri muistelee hymyillen.
Lupaus piti lunastaa yllättävän nopeasti. Romurallin SM-sarja palasi Nokialle toukokuussa, ja sillä kertaa lähtölistalla nähtiin myös Majurin nimi.
Ensimmäisestä kisasta saaliina oli voitto. Pari viikkoa sitten ylöjärveläinen juhli jo lajin SM-hopeaa.
Romurallissa on lyhyesti sanottuna kyse kilpakumppaneiden autojen rikkomisesta. Tahallisen törmäilyn lomassa oma menopelinsä pitää säilyttää niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista.
Lajiin vihkiytymätön maallikko voisi pitää moista rymistelyä järjettömänä. Harrastukseensa huumorilla suhtautuvan Sami Majurin mukaan se myös on sitä.
– Kai romurallin viehätys perustuu samaan kuin huvipuistojen törmäilyautojenkin: ei siinä mitään järkeä ole, mutta törmäily on helkkarin hauskaa! Majuri naurahtaa.
Yleisöä romuralli tuntuu kiinnostavan vuodesta toiseen. Lajin SM-sarja kiersi tänä vuonna neljällä paikkakunnalla Mikkelistä Nokialle, ja katsojia riitti hyvin jokaiseen osakilpailuun. Pienellä radalla holtittomasti toisiinsa törmäilevät menopelit irrottavat niin katsojat kuin kuskitkin tehokkaasti arjesta.
– Onhan tämä jotain sellaista, mitä normaalielämässä ei tule koskaan harrastettua. Kun taksilla ajaa päivät pitkät siististi ja rauhallisesti keskellä Ylöjärven ruuhkia, niin romuralli on sille hyvää vastapainoa, Majuri miettii.
Edellisen kerran taksiyrittäjä törmäili Suomen kahjoimpien luupäiden keskellä lokakuun lopulla Hämeenlinnassa. Ahveniston moottoriradalla ajetussa SM-sarjan päätöskilpailussa ratkesi vuoden 2013 Suomen mestaruus.
– Olin jaetussa pistejohdossa ennen viimeistä kisaa, mutta finaalissa kisani päättyi vaihdelaatikon rikkoutumiseen ja jäin toiseksi, Majuri kertaa.
– Ei minua harmita, koska tämä oli pelkkä treenikausi. Tyytyväinen pitää olla kakkossijaankin, hän jatkaa.
Turvallinen herrasmieslaji
Pohjois-Amerikasta aikoinaan Suomeen levittäytyneet romurallikisat ovat hurjaa seurattavaa. Pääasiassa peruutusvaihteella toisiaan päin rysäyttelevät kaarat eivät ole mitään teknologian riemuvoittoja vaan sangen askeettisia vanhoja kotteroita.
– Jokaisen kisan jälkeen auto menee romuttamolle. Nämä ovat sellaisia pelejä, jotka on yleensä jo valmiiksi poistettu liikenteestä, Majuri kertoo.
Lajin vakiintuneiden sääntöjen mukaan romuralliautoista tulee kisojen alla riisua kaikki hajoavat osat. Muovien ja verhoilun poistamisen lisäksi radalla rymisteleviin autoihin tehdään myös pari aivan erityistä muutosta, joissa hitsauslaite on tarpeen.
– Kuljettajan oven ulkopuolelle tulee kiinnittää kaksi paksua metallipalkkia, ja auton sisälle penkin taakse poikkipalkki. Tankki ja akku sijoitetaan akselistojen väliin, Majuri innostuu listaamaan.
Muitakin muokkaustoimenpiteitä autoille toki tehdään. Uudistukset kuulostavat rajuilta mutta tähtäävät tärkeään asiaan: turvallisuuden kohentamiseen. Ylöjärven ainoan romuralliässän mukaan lajissa kyllä sattuu ja tapahtuu, mutta ei ikinä pahasti.
– Tutustuin tarkasti romurallin historiaan ennen kuin osallistuin ensimmäiseen kisaani. Joitakin kylkiluita on kuskeilta joskus murtunut, mutta mitään sen vakavampaa ei ole sattunut. Merkittävä syy siihen on herrasmiessääntö, jonka mukaan kuskin oveen törmääminen tahallisesti on kiellettyä, Majuri tietää.
– Totta kai jokaisessa kisassa tulee kolareita, joihin ei ehdi millään varautua. Siksi niska on yleensä romurallin jäljiltä jumissa jopa kaksi päivää, mies naurahtaa.
Halpaa hupia
Kaikenlainen moottoriurheilu lasketaan Suomessa stereotyyppisesti samaan kastiin golfin ja taitoluistelun kanssa: köyhillä ei ole niihin varaa. Romurallin kohdalla yleistys ei kuitenkaan Majurin mielestä pidä ollenkaan paikkaansa.
– Enemmän tämä vaatii aikaa kuin rahaa. Kisoihin kelpaavat autot maksavat 100–300 euroa, ja romuraudasta saa hieman mallista riippuen kisan jälkeen noin satasen takaisin. SM-sarjassa ei myöskään ollut tällä kaudella lainkaan osallistumismaksuja, Majuri juttelee.
Katsojille romuralli maksaa jonkin verran. Vaikka SM-sarja ei ole kansallisen autoliiton AKK:n alainen, tietää eteläsuomalainen järjestäjätaho pellin vääntymisen kiinnostavan yleisöä. Siksi kuluja katetaan ennen kaikkea pääsylipputuloilla.
– Eihän tällä lajilla kukaan pääse Suomessa rikastumaan, mutta on mukavaa, että joku viitsii pitää kilpailuja. Itselleni tämä on sivuharrastus, jota aion jatkaa ensi vuonnakin, Majuri hymyilee.
+++++
Katso video romurallin SM-sarjan päätösosakilpailusta alta.
Kommentointi on suljettu.