Kesän uutistarjonnassa iski silmään eteläkorealaisen päivälehden brittimediassa ja Helsingin Sanomissa lainattu uutinen älypuhelinten, tablettien ja muiden sähköisten vimpaimien koukkuun jääneistä nuorista: nettiriippuvaisista.
Aasialaisen teknologiaihmemaan lääkärit ovat huomanneet, että nuoriso oirehtii jo. Heillä on ”digitaalisen dementian”, älyllisen ja emotionaalisen pysähtyneisyyden merkkejä: ei muisteta edes omia puhelinnumeroita eikä kodin ovikoodia.
+++++
Kyllähän nuorten ja yhtä hyvin aikuisten tietokone- ja verkkoriippuvaisuudesta on jauhettu jo 1990-luvulta lähtien, mutta nyt alkavat pahimmat epäkohdat nousta pintaan.
Nettiriippuvuuteen perehtyneet lääketieteen ammattilaiset vertaavat ilmiötä fyysisten aivovammojen ja psykiatristen sairauksien aiheuttamiin ongelmiin ihmisen päänupissa.
Soulin aivoklinikan tohtori Byun Gi-won sanoi korealaislehdelle, että älypuhelinten ja pelikonsolien liiallinen käyttö haittaa aivojen tasapainoista kehittymistä. ”Kovien käyttäjien vasen aivopuolisko kehittyy oikean lohkon kustannuksella.”
+++++
Saksalainen tutkija Manfred Spitzer varoitti jo viime vuonna Digitale Demenz -teoksessaan, ettei nuorille aivoille itse aiheutettuja vahinkoja voida korjata myöhemmin.
Spitzer menee niin pitkälle päätelmissään, että hän haluaisi kieltää sähköisen median käytön koululuokissa kokonaan.
Aivotutkijat tietävät, että ihmisen pitkäjänteisen keskittymisen ja tunne-elämän tärkeät avaimet kehittyvät oikeassa aivopuoliskossa – juuri siellä, mikä jää digitaalisen dementian vuoksi heikoille.
Helsingin yliopiston professori Minna Huotilainen arvioi, että tekniikan ja erityisesti tietotekniikan kehitys on ”ulkoistanut” ihmisen muistia paljon huimemmin kuin konsanaan kirjoitustaito.
Maailman tiheimmän älypuhelinmaan Etelä-Korean varoitusmerkit tulevat aiheesta; kaksi kolmasosaa asukkaista räplää jo tätä vempainta. Yli seitsemän tuntia päivässä älypuhelinta käyttäviä 10–19-vuotiaita nuoria on maassa jo liki parikymmentä prosenttia.
+++++
Syyskuun lopulla lueskelin sateisena iltana takkatulen loimussa Tampereen yliopistosta juuri eläköityneen professori Risto Harisalon ystävien kirjoittamaa kirjaa Kymmenen näkemystä tulevaisuuteen.
Emeritusrehtori Seppo Ilmari Lehtinen pohtii ihmisen osaa luonnon osana:
– Jos eri eläinlajit voidaan jakaa kolmeen eri tavoin elävään ja toimivaan ryhmään: petoihin, saaliisiin sekä kolmanteen ryhmittymään kuten yksinkulkijat, loiset tai rakentajat, niin ihminen sen perusteella kuuluisi pääosin petoihin niin ruokavalionsa, hyökkäävän ongelmanratkaisunsa kuin toista ihmistä hallitsevan mielenlaatunsa takia.
– Lisäksi ihminen pystyy laajamittaisesti tuhoamaan omaa lajiaan kuten kanalinnut. Merkitsevä ero muihin eläimiin nähden on merkittävä isojen aivojen käyttövalmius, minkä avulla hän on pystynyt paikkansa luonnon ketjussa saavuttamaan. Tosin bakteeri- ja virusmaailma asettuvat ketjussa määräävämpään asemaan.
– Tällaiselta elämänketju näyttää nykyisten tutkimusten valossa. Luonnon karsinnan takia suuret eläinmassat elättävät bakteereja ja kun bakteerit tuhotaan, tilalle tulevat virukset.
+++++
Tästä Lehtisen analyysista voi vetää linjan nettiriippuvuuteen. Isojen aivojen käyttövalmius siirtyy vähitellen tekoälyn kylmään bittimaailmaan. Ja me teemme sen aivan itse.
+++++
Ei liene sattumaa, että juuri nyt Suomen mielenterveysseura on lanseerannut ”Pelipaussilla hyvää mieltä arkeen” -kampanjan.
Mediankäytön rajoista riidellään lapsiperheissä, joissa liiallista viriketulvaa yritetään padota – eikä aina edes yritetä. Ikärajat ovat taipuvaa tavaraa, kun suurin osa 10–12-vuotiaista pojista nimeää suosituimmaksi pelikseen K-18-sotapelin Call of Dutyn.
Kampanjassa perheet, vanhempainyhdistykset ja koulu tekevät yhdessä päätöksiä pelipaussista. Vielä ei ole myöhäistä.
+++++
Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkäri, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi Sydän-Hämeen Lehden haastattelussa olevansa hyvin tietoinen, ettei käpylehmien aikaan ole paluuta. Mutta…
Sinkkosen mielestä on karmaisevaa ja oksettavaa, että alakouluikäiset pelaavat pelejä, joissa mafioso tapaa poliiseja, ajaa autolla jalankulkijoiden päälle, ostaa prostituoidulta palveluja ja tämän jälkeen tuikkaa puukolla naista kylkeen.
Digimaailmassa muna on usein kanaa nokkelampi. Lapset päräyttävät päälle netin incognito-tilan, jolloin jälkikäteen vanhemmat eivät voi seurata jälkikasvun sivu- ja lataushistorioita.
Jatkuvasti yleistyvät älypuhelimet eksyttävät lapset helposti myös pornosivustoille.
Sinkkonen muistuttaa aivotutkijoiden tavoin lapsen otsalohkon kehityksen peruuttamattomasta vaikutuksesta – jääkö käteen elämän valttikortti vai musta Pekka?
Jorma Marttala
