Ylöjärveläisten kaksosten Lassi ja Leevi Niemenmaan toistakymmentä vuotta sitten alkanut jääkiekkoilijan ura etenee edelleen erinomaisesti.
Niemenmaat kuuluvat Tampereen Tapparan A-junioreiden runkopelaajiin, eikä olisi iso ihme, vaikka molemmat nähtäisiin aikanaan myös kirvesrintojen liigamiehistössä.
Viime keväänä Tapparan nuorten tie katkesi SM-puolivälieriin, mutta tämä kausi on alkanut vähintään lupauksia herättävästi. Viimeksi pyhänseutuna Kimmo Vähä-Ruoholan päävalmentama joukkue raapi vierasvoitot niin Kärpistä kuin Sportistakin.
– Meillä on kaikki mahdollisuudet vaikka kuinka korkealle. Voitimme esimerkiksi TPS:n vieraissa 1–4, vaikka sillä oli kaikki ikäluokan parhaat pelaajansa kaukalossa, Lassi Niemenmaa kertoo.
– Joukkueessamme riittää taitoa, ja kaikki ovat erittäin sitoutuneita tekemään hommat mahdollisimman hyvin. Ei kannata asetella rajoja menestymiselle, Leevi Niemenmaa vahvistaa.
– Kausi on todellakin alkanut hyvin, ja pelit tuntuvat paranevan koko ajan. Olemme joukkueemme vanhinta vuosikertaa, joten kyllä meidän pitääkin pystyä auttamaan sitä, Leevi painottaa.
Kaksosten ura alkoi esikouluiässä Ylöjärven Tapparan luistelukoulusta ja jatkui siitä junnujoukkueissa. Heidän keskinäinen roolinsa vakiintui nopeasti nykyiselleen.
– Vissiin alusta pitäen Leevi on puolustanut ja minä olen hyökännyt. Se vain lähti menemään niin, Lassi muistelee.
– Siitä on ollut varmaan meille molemmille hyötyä, koska olemme pystyneet puhumaan pelillisistä asioista eri pelipaikkojen näkökulmista katsoen. Olemme myös kriittisiä toisillemme, Leevi arvioi.
Eri pelipaikoista huolimatta Niemenmaiden pelityyliä yhdistää joukko asioita, joista valmius raakaan työntekoon ja tilanteiden loppuun asti yrittämiseen ovat silmiinpistävimpiä.
Lassi onnistui maajoukkueessa
Lassi harjoitteli alkukesän Tapparan liigamiehistön mukana ja piti sitä raskaana mutta tulevaisuutta ajatellen varmasti hyödyllisenä kokemuksena:
– Näin tarkasti, missä mennään, ja missä asioissa minulla on eniten petrattavaa. Luistelutaitoni ja -nopeuteni tuntui riittävän aika hyvin, mutta minun pitää saada lisää voimaa ja lihasmassaa sekä huolehtia samalla liikkuvuudesta.
– Liigaryhmä harjoitteli koko ajan kovaa, ja alussa kesti aikansa, ennen kuin siihen tottui. Lihakset menivät hieman tukkoisiksi, mutta isoilta ongelmilta kuitenkin vältyin, Lassi muistelee.
Yhtä tärkeä missä mennään -luonteinen testi hänelle tuli elokuussa alle 20-vuotiaiden maajoukkueen leirillä ja harjoitusturnauksessa Rovaniemellä. Se meni Lassilta sekä valmennusjohdon että hänen itsensä mielestä hyvin.
– Yllättävänkin hyvin onnistuin. Pelit sujuivat nousujohteisesti, ja tein tehot 1+2.
Kaksikymppisethän pelaavat vuodenvaihteessa MM-kilpailut Malmössä, ja Lassin nimi lienee edelleen valmennusjohdon ehdokaslistalla. Itse hän suhtautuu mahdollisuuksiinsa varautuneesti:
– Ihmeitä pitää tapahtua, jotta pääsisin MM-joukkueeseen – niin kovia jätkiä siihen on ehdolla. Kaksi harjoitusturnausta on vielä ohjelmassa ennen valintoja, ja jos toisessa niistä saisin pelata, hyvä olisi.
Liigassa Lassi pelaa samassa ketjussa niin ikään ylöjärveläisen Otto Rauhalan kanssa. Tutkapari syntyi viime kaudella ja teki tuhoisaa jälkeä varsinkin runkosarjassa, jossa Lassi takoi 48 pelissä tehopisteet 13+17.
– Olemme Oton kanssa hyvin samantyylisiä pelaajia, ja ehkä juuri siksi yhteistyömme sujuu. Toinen osaa ajatella, mihin itse toisen asemassa menisi minkäkinlaisessa tilanteessa, Lassi arvelee.
Leevin runkosarjapisteet olivat 2+4 ja pudotuspelien 2+0. Merkille pantavaa oli runkosarjan plus-miinuslukema +13, joka oli paljon pelaavalle pakille erinomainen.
Jouluksi kotiin armeijasta
Kaksoset menivät heinäkuun alussa armeijaan mutteivät samaan varuskuntaan, vaan Lassi Pirkkalaan ja Leevi Parolaan. Reservi kutsuu kumpaakin sopivasti joulun alla.
– Se oli ihan tietoinen ratkaisu, että mieluummin menemme eri paikkoihin. Olisi käynyt muillekin aika raskaaksi, jos meitä olisi kaksin kappalein samalla kasarmilla pyörinyt, Lassi virnistää.
Lassi on päässyt kulkemaan Satakunnan lennostosta Tapparan iltapäivä- ja iltaharjoituksiin käytännössä aina, mutta kolme kertaa viikossa A-junioreilla oleville aamujäille ei hänelläkään ole ollut asiaa.
– Pääsen lähtemään Pirkkalasta puolitoista tuntia ennen treenien alkua, ja niiden jälkeen ehdin yleensä käydä myös kotona syömässä, sillä takaisin pitää olla vasta kello 21.30.
Leevillä on selvästi Lassia pidempi matka Parolasta Tampereelle, mutta hyvin ovat hänenkin harjoitus- ja pelimatkansa pyörineet, lukuun ottamatta leirejä, joita puoleen vuoteen riittää aika paljon. Viime viikkoonkin osui yksi tavallista pidempi metsäkeikka, ja saimme Leevin puhelimeen vasta viikonlopun tuplapelireissulta Ouluun ja Vaasaan.
– Kaksi viiden päivän leiriä on nyt takana ja kolme vielä edessä. Niillä pitää olla, mutta muuten pääsen iltaharjoituksiin ihan kiitettävästi, ja hommat toimivat ”kassullakin”, Leevi kiitteli.
Lassia ei harmita intin päivällisherkkujen väliin jääminen, vaikka armeijassa saakin vatsansa täyteen.
– Intin ruoan määrässä ei ole valittamista, mutta kovin hiilihydraattipainotteistahan se tahtoo olla. Proteiinia ei niistä sapuskoista kilpaurheilija välttämättä saa riittävästi.
– Parolassakin saa ruokaa tarpeeksi muuten, mutta metsässä ei saa aina vatsaansa täyteen, Leevi säestää.
Joukkuelajien urheilijat ovat tottuneet kuriin pienestä pitäen, joten se ei Niemenmaita ole armeijassa häirinnyt. Lassi tosin tuo esiin useimpia siellä kismittävän asian:
– Ei siellä urheilijalle liian raskasta ole, mutta toisarvoisten pikkuasioiden kanssa nipottaminen ottaa joskus päähän.
Opiskelusuunnitelmia kevään ohjelmassa
Entä mitä tapahtuu intin jälkeen sen lisäksi, että veljekset yrittävät otteillaan nostaa nuoret kirvesrinnat SM-mitalikantaan?
– Pitää ajatella opiskeluakin, sillä ei tulevaisuutta voi suunnitella pelkän kiekkoilun varaan. Ehkä pyrin Tampereen ammattikorkeakouluun maanrakennusalalle, koska kävin ammattikoulussakin sen linjan, Lassi miettii.
Leevillä ei vielä ole noinkaan tarkkaa suunnitelmaa:
– Ensin pitää käydä armeija kunnialla loppuun ja sen jälkeen keskittyä täysillä jäljellä oleviin peleihin, joita voi olla kolmisen kuukautta, jos hyvin sujuu.
– Totta kai on ruvettava lukemaan ajoissa mahdollisiin pääsykokeisiin, mutta niitä ajattelen sitten joulun jälkeen, Leevi sanoo.
Kommentointi on suljettu.