Viime sunnuntainen iltapäivä Viljakkalan Seurojentalon mäellä muuttui synkästä ja koleasta kelistä huolimatta aurinkoiseksi koko perheen juhlaksi, kun lukuisat paikalliset yhdistykset puhalsivat yhteen hiilen ja saivat perinteikkään ajanviettopyhätön hehkumaan.
Tällä kertaa talolla järjestettiin lastentapahtuma, johon aikuiset pääsivät ilmaiseksi mutta jossa lasten sisäänpääsy kustansi kaksi euroa.
Seurojentalo-yhdistyksen sihteerin Leena Kuntun mukaan pääsymaksujärjestelyille on järkevä selitys.
– Tällä tavoin pyrimme saamaan isiä viettämään entistä enemmän aikaa lasten kanssa yhdessä puuhailun merkeissä. Jos perheen jokainen jäsen joutuisi pulittamaan sisäänpääsymaksun, kävisi niin, että vain toinen vanhemmista tai joku isovanhemmista tulisi pienokaisten kanssa paikalle. Nyt pyrimme takaamaan sen, että kaikilla kylän lapsilla olisi mahdollisuus osallistua. Isien saamisessa paikalle olemmekin mielestäni onnistuneet oivasti, Kunttu mainitsee.
Hän kertoo jo puoli vuosikymmentä viljakkalalaisia viihdyttäneen lastentapahtuman historiasta.
– Ennen kuin talo saatiin restauroitua nykyiseen asuunsa, kylällä oli ollut tapahtumien suhteen hyvin hiljaista. Pohdimme, että olisi tärkeää saada mahdollisimman paljon ihmisiä tutustumaan rakennukseen ja ymmärtämään, että tällainen kylätalo on olemassa. Toisaalta moni yhdistyksen tapahtuma on suunnattu aikuisille, joten oli merkittävää saada pikkuväellekin ohjelmaa, hän sanoo.
Hintapolitiikalla saadaan Kuntun mukaan aikaan nollatulos.
– Emme pyri tällä mihinkään suuriin voittoihin. Tarkoitus on saada kulut jotenkuten peitettyä – käteen ei jää käytännössä mitään. Moni onkin sanonut, että on mahtavaa, kun täällä kaikki on halpaa. Suurilla perheillä ottaa kukkarolle käydä tapahtumissa, joissa syöminenkin haukkaa aimo summan rahaa, Kunttu tähdentää.
Kyläaktiivi myöntää, että yhdistyksellä on tapahtuman suhteen oma lehmä ojassa.
– Totta kai pyrimme siihen, kun meillä on nyt näin hieno ja vastaremontoitu talo käytössä, että väki tottuisi hyödyntämään sitä ja tietäisi, mitä kaikkea täällä järjestetään tai on mahdollista puuhata, Kunttu selvittää.
Hänestä on mukava huomata, kuinka jo viisi vuotta sitten ensimmäisessä tapahtumassa vierailleet tulevat yhä uudelleen jonkun lapsenlapsensa kanssa.
– Tapahtumalle on selvästi tarvetta, sillä Viljakkalassa ei liiemmin häppeninkiä lapsille ja nuorille ole. Toki yrittäjät sekä vanhempainyhdistys järjestävät ohjelmaa nuorille, hän tunnustaa.
Viime sunnuntai Viljakkalassa oli kuin optimoitu lapsiperheille. Seurojentalon tapahtumassa arviolta parinsadan muun joukossa viihtynyt kappalainen Johannes Riuttala totesi, että lastentapahtuma sopii mikkelinpäivän ohjelmaan passelisti.
– Tämä pyhä on perheiden. Jumalanpalvelus höystettynä Oona Pätärin laululla sopi lapsiperheille kuin nakutettu. Messun jälkeen noin 70 henkeä jatkoi lounaalle seurakuntatalolle, josta oli luontevaa tulla Seurojentalolle, Riuttala valotti juhlapäivän kulkua.
Jotta ihmiset
tapaisivat
Leena Kunttu oli silminnähden tyytyväinen tapahtuman järjestelyihin. Hän arvioi kävijämäärän olleen suurimmillaan juuri ennen pääesiintyjää.
– Ne, jotka ovat aiempina vuosina maistaneet oikeaan maitoon tehtyjä lettuja täällä Seurojentalolla, tulevat hyvissä ajoin, jotta ennättäisivät haukata räiskäleitä ennen kuin stara astelee lavalle, Kunttu kuvailee.
Liki parinkymmenen talkoolaisen järjestämässä tapahtumassa on hänen mielestään omanlaisensa tunnelma.
– Tämä on sellainen kylämäinen tapahtuma. Ihmiset kohtaavat, ja lapset leikkivät keskenään – näitä tapahtumia on ollut kiva järjestää. Pääasiassa lasten vanhemmatkin ovat olleet tyytyväisiä. Joku tiedusteli, eikö täällä ole ollenkaan pomppulinnaa. Olemme kuitenkin varauksellisia vauhdikkaiden leikkien suhteen, hän toteaa.
Paine järjestää tapahtuma jälleen ensi vuonna suureni viime sunnuntaina entisestään.
– Positiivista palautetta on tullut paljon. Moni on sanonut tulevansa ensi vuonna uudestaan.
Runsaalle määrälle erilaisia harrastepisteitä piilee vaikutin.
– Tapahtumamme on suht pitkäkestoinen, joten leikin ja puuhastelun täytyy olla vapaata. Perinteiset leikit ja puuharastit toistuvat joka vuosi. Kovasti näytti askartelupisteellä valmistettuja taikasauvoja olevan liikkeellä. Lapsille ei voi sanoa, että nyt istutte alas ja odotatte Luttista. Pitää olla puuhaa, Kunttu naurahtaa.
Intoa tapahtuman kyhäämiseen yhä uudelleen totta vie liikenee.
– Haluamme järjestää näitä niin pitkään kuin kysyntää heltiää. Myös se, että saamme uusia yhteistyökumppaneita edellisten tilalle vuosi vuodelta yhä enemmän, lisää huvitusten organisointitahtoa. Toisaalta on tosi mukava tehdä yhdessä, kun tietää, ettei yksin joudu puurtamaan liikaa. Näin pienellä kylällä kenelläkään ei itsenäisesti ole niin suuria voimavaroja, että voisi tämän luokan tapahtuman fiksata, Kunttu järkeilee.
Yhdistysaktiivi pani merkille, että tosi moni saapui Seurojentalon mäelle jalkaisin.
– Tämä seikka erottaa lastentapahtuman muista aktiviteeteistamme. Moni tulee kylältä kävellen lastenrattaiden kanssa, mikä on uskomattoman hienoa, Kunttu ylistää.
Toki väkeä virtaa myös muualta Ylöjärveltä.
– Pääasiassa täällä käy viljakkalalaisia, mutta on paikalla ilmeisesti joitakuita kantaylöjärveläisiäkin, sillä ihan jokaista kasvoa en ole tunnistanut. Toisaalta paljon ihmisiä poikkeaa myös Hämeenkyröstä, koska se on niin lähellä ja he ovat tottuneet käymään Seurojentalon tapahtumissa. Onpa vieraita Lempäälästäkin asti. Tuntuu, että kanta-Ylöjärven väestö ei ole vielä jalkautunut näihin kyliin, Kunttu toteaa.
Hän itse kokee kyläkirpparisuunnistukset loistaviksi tavoiksi tutustua kaupungin eri osiin.
– Niitä on nyt ollut monena vuonna. Minä tutustuin tänä vuonna Vahantaan, ja viime vuonna kävin Kurussa. Se, että ihmiset vierailevat eri kolkissa, vie eteenpäin kotikontujen tuntemusta. Toisaalta seuraavalla kerralla on yhä helpompaa lähteä uuteen juttuun mukaan, kun tuntee paikat ja esimerkiksi Viljakkalan Seurojentalon sijainnin, Kunttu luonnehtii.
Syyskausi näyttää rauhalliselta Seurojentalo-yhdistyksen toimintakalenterissa.
– Syksyllä talolla ei ole varsinaisesti seuran omia aktiviteetteja. Toki muiden puuhaamia tapahtumia, kuten tansseja, pidetään loppusyksyn aikana Seurojentalolla. Omat juttumme painottuvat pääasiassa kesäajalle.
– Lokakuun talon näyttämöosasto on käytännössä pois käytöstä, kun maisemakulissin kunnostustyötä tehdään, hän summaa.
tapahtuman ajan.
