Vihannekset ja hedelmät ovat paljon muutakin kuin yksinkertaisesti hyviä tai pahoja. Mausta, hajusta ja muodosta löytää koko joukon piirteitä, kun vain jaksaa etsiä. Karhen koululla tutustuttiin kasvisten maailmaan kaikkien aistien voimalla. Kasvisinnon lisääminen tulee tarpeeseen, sillä tutkimuksen mukaan päivän pääaterioilla vain puolet suomalaisista ekaluokkalaisista lastaa lautaselleen kasviksia.
Nuuhkaisuja, silmäilyjä, tunnustelua sormenpäillä. Mmm, kasviksia, hedelmiä ja marjoja.
Joukko lapsia on kokoontunut Karhen koulun jumppasaliin kirpeänä syyskuun aamuna. Tällä kertaa ei pomputeta palloa tai kiivetä puolapuihin vaan tutustutaan kasviksiin ja sukelletaan niiden synnyttämiin elämyksiin. Tätä varten valjastetaan kaikki aistit.
Pistävä maku ja kuopikas pinta
Kasvistuokiossa vesselit heittäytyvät etsiviksi ja ratkovat aistiensa avulla ruokatehtäviä.
– Ensimmäisessä tehtäväpisteessä havainnoimme kasviksia näköä ja kuuloa käyttäen, tilaisuutta luotsaava Kirsti Järvensivu Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisista kertoo.
Lasten silmien eteen avautuukin tarkasteltavaksi värikäs kirjo tomaatteine, parsakaaleine, omenine ynnä muine makupaloineen.
Muutama napero pääsee punnitsemaan pöydän antimia. Vaa’alle tulee koota puolen kilon satsi, siis suositeltu yhden hengen päivittäinen kasvisannos.
Toisessa tehtävässä lasten on nuuhkittava tuoksupurnukoita ja pohdittava, minkä hajun ne kätkevät sisäänsä. Varsinaista vihannesta, hedelmää tai yrttiä ei tarvitse saada selville, vaan olennaista on kuvailla nenässä tuntuvaa tuoksua.
– Hmm, tämä on jotenkin pistävä, kuuluu pohdintaa salin yhdestä nurkasta.
Siellä nelihenkinen ryhmä tuoksuttelee hajuja ja aprikoi, mikä mahtaa olla tuoksujen lähde. Erään purkin kohdalla parin lapsen naama mutristuu mutta pikkuinen tyttö nuuhkii hymyillen. Ryhmä arvelee, että kyseessä on sipuli, valkosipuli tai ruohosipuli. Ja kas, valkosipulihan se onkin – monelle makoisa, toisille epämieluisa, mikä ilmenikin osuvasti pienokaisten kasvoilta.
– Ihmisen nenässä on 17 000 hajureseptoria, Järvensivu huikkaa lapsille.
– Oletteko huomanneet, että kun olette kipeitä ja nenä on tukossa, ette välttämättä oikein maistakaan, miltä ruoka maistuu? Tämä johtuu siitä, että haju vaikuttaa myös makutuntemukseen, luotsi selittää.
Etsivien arvoitukset jatkuvat tunto- ja makuaistin matkassa. Tuntotehtävässä lapset koskettelevat pusseihin piilotettuja kasviksia sormillaan ja yrittävät kuvata aistikokemustaan. Lopulta aarteet saa kaivaa esiin. Kyse ei siis ole herkkujen tunnistamisesta vaan sopivien sanojen löytämisestä.
Niin ikään maistelutehtävässä pikku etsivien on yritettävä kuvailla makua osuvasti. Ilmaisuvoimaltaan köyhät sanat hyvä ja paha on tällä erää unohdettava.
– Tarkoitus on tuottaa ruokapuhetta. Vaikeinta onkin tuottaa adjektiiveja, mutta niiden löytämiseen pyrimme, Järvensivu sanoo.
Nurkassa nuuhkiva Elina Viiala tuumaa, että purkkien tuoksuja olisi varsin hankala kuvata elävästi sellaiselle, joka ei ole nenäänsä astioihin työntänyt. Etsivän elkein hän silti kaivelee sanavarastostaan sopivia ilmauksia.
Lapset eivät epäonnistu tehtävässään. Ennalta arvattavien sanojen lisäksi suuhun herahtaa sellaisia ilmauksia kuin lohkeileva, vetelä, kuopikas ja jälkimaultaan pistelevä.
Aistiminen synnyttää muistijälkiä
Maa- ja kotitalousnaiset ovat järjestäneet koululaisille vihannestietoutta jakavia tilaisuuksia jo vuosien ajan.
Viime syksynä kattaukseen saatiin uutta potkua. Järjestettiin ensimmäiset hevietsivä ja kasvisaarteen arvoitus -tilaisuudet – ja hevi ei tällä kertaa suinkaan ollut raskasta metallimusaa vaan hedelmiä ja vihanneksia.
Tilaisuuksissa hyödynnetään lukuisissa maissa käytettyä Sapere-ruokakasvatusmenetelmää, jossa aistiminen, tutkiminen, ihmettely ja leikki ovat tie kasvisten tuntemukseen.
Järvensivun mielestä aisteihin ja toimintaan nojaava ruokaopetus toimii, koska se osallistaa lapset konkreettisesti opetustilanteeseen. Touhu ei jää vain puhuvan pään pulputukseksi.
– Kun joutuu tekemään ja havainnoimaan aktiivisesti itse, muistijälki on vahvempi, hän vertaa moneen muuhun opetustapaan.
– Tässä tulee paljon erilaisia tuoksuja. On käsittämätöntä, kuinka pitkältä aikaväliltä tuoksu voi herättää muistoja. Voipa olla, että nytkin joillekuille jäi näitä muistoja.
Nainen toteaa, että eri ihmisillä on kovin erilaisia tapoja oppia asioita. Aistimisopetuksen etu on, että se tarjoaa monenlaista tarttumapintaa aiheeseen.
Järvensivu tuumaa, että toki lisäaika ja mahdollisuus valmistaa raaka-aineista ruokaa tekisivät tuokioista entistä antoisampia.
Kannustusta muttei tyrkyttämistä
Usein todetaan, että ronkeloivan lapsen kanssa ruoasta ei pitäisi tehdä turhaa numeroa.
Aistimisopetuksen juju on kuitenkin herättää kiinnostus kasviksiin. Kyse ei ole tuputuksesta.
– Mielestäni lasten pitäisi antaa rauhassa totuttautua eri makuihin. Riittää, että annetaan mahdollisuus maistaa ja silloin tällöin kokeillaan uudestaan epämiellyttäviäkin makuja. On tärkeää, ettei maisteluun tule liian suurta kynnystä. Lasta kannattaa kannustaa, mutta jos tämä ei tykkää, niin sitten ei, Järvensivu toteaa.
Hän huomauttaa, että makuaisti kehittyy iän myötä.
– Vanhempien ei tarvitse lyödä hanskoja tiskiin, jos heidän pikku Villensä ei syö porkkanaa nyt. Hän voi syödä sitä vaikka jo puolen vuoden päästä.
Järvensivu rohkaisee esittelemään lapsille makuja jo pienestä pitäen. Tuolloin he tottuvat niihin hiljalleen.
Nainen vinkkaa, että hyvä tapa saatella lasta monipuolisten ruokatottumusten polulle on tehdä perheenjäsenten kesken yhdessä ruokaa. Pikkuisetkin viikarit sujahtavat helposti osaksi askareita.
Maa- ja kotitalousnaiset toteavat, että kasvisopetus tulee tarpeeseen. Järjestö nimittäin kertoo, että Lasten terveys -tutkimuksen mukaan vain noin puolet ekaluokkalaisista syö kasviksia lounaalla ja päivällisellä. Muilla aterioilla kasviksia on vain joka kymmenennen oppilaan lautasella.
Hevietsivätilaisuuksien pitäjät muistuttavat myös tasaisen ruokarytmin tärkeydestä.
– Kouluruoka on yksi tärkeä elementti päivän ruokailussa. Tulisi syödä kunnon ruokaa ja jättää välipaloja vähälle. Kotonakin olisi hyvä syödä yhdessä. Se on lapsille tärkeä asia, Järvensivu alleviivaa.
