Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen valisti kansalaisia hiljan: ”Suomalaisten pitää ymmärtää, että aika mennyt ei koskaan enää palaa.”
Suomen valtion kirstun pohja näkyy; euroja ei kerta kaikkiaan ole. Rahaa ei löydy tukuttain ainakaan kotimaan ja sen väestön tarpeisiin.
Ylöjärven kaupungin virkamiesten laulu noudattaa ministerin tahdittamaa linjaa. Ylöjärven kaupungillakaan ei ole tuohta kaikkeen hyvään, jota palvelutarjottimelta on suotu avokätisesti viime vuosien aikana.
Pian valtion ja kuntien vastuunkantajat siirtyvät Nälkämaan lauluun. Kansakunnan historian menneisyydestä tuttu niukkuus on totta. Tuloveroprosentti nousee, ja verot sekä maksut kohoavat. Kunta on aikaisempaa aggressiivisempana asukkaidensa kukkarolla.
Niin valtakunnallisen kuin paikallisen talouden kuvan maalaamisessa on yksi yhteinen piirre. Huono, kriisiytynyt aika tupsahti suurena yllätyksenä kuin salama taivaalta. Taloudellisten voimavarojen olemattomuus seisautti kuin ensimmäinen lumisade autoilijat syksyllä.
Ylöjärven kaupunki on seurannut aktiivisesti taloutensa tilaa, kuten tuloverojen kertymistä ja hallintokuntien rahan käyttöä. Päivänselvää on, että kaupungintalossa on ollut jo vuoden ensimmäisen neljänneksen jälkeen tarkka käsitys siitä, että kaupungin massiin virtaavien eurojen määrä on merkittävästi pienentynyt.
Silti ohi minkään talousarvion Ylöjärven kaupunki hujautti esimerkiksi tänä kesänä kaksi miljoonaa euroa Soppeensydämeen Lemminkäiselle.
