Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä sai viime viikon torstaina ensi-iltansa trilleri Kylmä murha. Brittiläisen Edward Taylorin kirjoittama jännäri käyttää hyisellä tavalla hyväkseen mielen sokkeloita. Mikko Viherjuuren ohjaus ja Marjatta Kuivaston lavastus ruokkivat oivallisella tavalla laukkaan karkaavaa mielikuvitusta.
Kirjailijapari Harold Kent ja Paul Riggs murhaa ihmisiä tv-katsojien iloksi.
Boheemi, Johnny Walkerilla itseään marinoiva Riggs punoo tarinoiden juonia, ja hulppeasti asuva Harold kirjaa veriset ideat paperille.
Saumattomasti tikkaavaan ideatehtailuun syntyy ryppyjä, kun Harold haluaa lopettaa yhteistyön ja heittäytyä soolouralle.
Palkittu duo on haalinut roppakaupalla menestystä ja mammonaa, eikä Paulilla ole minkäänlaista tarvetta muuttaa miellyttäviä kuvioita ja luopua lypsylehmästä.
Hänellä on myös keinonsa estää Haroldin aikeet. Tunnelma Haroldin ja tämän vaimon modernissa, korkean teknologian merenrantahuvilassa laskee pian pakkaslukemiin.
Tämä juonesta, yllätyksellisyys on näytelmän selkäranka.
Säätimellä surffailua
Brittiläisen käsikirjoittaja Edward Taylorin trilleri Kylmä murha (Murder by Misadventure) päätyi hätkähdyttämään yleisöä ympäri maailmaa Lontoon kantaesityksen jälkeen vuonna 1992.
Moni meistä muistaa Taylorin tuotannosta hupaisan radiokuunnelman Knalli ja sateenvarjo, joka saavutti Suomessa ennennäkemättömän suosion. Mikko Viherjuuren ohjaaman näytelmän jännitys syntyy alati muuttuvista asetelmista, jotka ruokkivat mielikuvitusta. Marjatta Kuivaston erinomaisessa lavastuksessa surffaillaan tilanteesta toiseen kaukosäätimen avulla.
Hulppea takka ja lasisella liukuovella varustettu parveke muodostavat mielenkiintoisen vastaparin.
Lavastus symboloi osuvasti dekkarin äkisti vaihtuvia tunnelmia: lämpimän takkatulen loimusta on vain muutama askel hyiselle parvekkeelle.
Mojova musiikki
Ensimmäinen puoliaika menee oikeastaan vain tulevan pohjustukseen.
Väliajan jälkeen jännityksen roiskeet alkavat lyödä kunnolla silmille. Käänteet pitävät katsojan valppaana: loppukohtausta kannattaa odottaa.
Esa Latva-Äijö on vakuuttava Harold, yllättäjä ja yllätetty, jonka otsalohkon takana mantelitumake paiskii ylitöitä.
Viherjuuren ohjaus tasapainoilee jännärin ja komedian välillä. Paikoin huumorin syöttö laskee dekkarin imua. Ensi-illassa tekstiä vielä vähän makustellut Jukka Leisti on Riggsin roolissa, hämmästyttävää kyllä, uhkaavana tosikkona paljon vakuuttavampi kuin läppää heittävänä hupiveikkona. Elina Rintala on monikasvoinen Emma Kent, ja mielenkiintoinen palanen pelissä on myös Matti Hakulisen etsivä Egan. Viherjuuren ja Latva-Äijön valitsema, tunnelmaa tahdittava musiikkimaailma on mojova.
Kylmässä murhassa navigaattori pettää. Tarina suunnistaa hyisellä tavalla mielen sokkeloissa, poluilla, joista ei arvaa, minne ne johtavat. Mikko Viherjuuren ohjaama dekkari jakaa yleisölle yllätyksiä kuin pukki joulupaketteja.
