Hymy on leppoisa, puheenparsi rauhallinen ja murre avoimesti Savoon päin viittaava. Kun Haavistolla asuva Eero Tikkanen kertoo rakkaasta harrastuksestaan, kaikesta huomaa, ettei pipo kiristä vanhan miehen päätä.
Ei, vaikka Tikkanen on harrastuksensa Suomen- ja maailmanmestari.
– Nykyään teen enää viitisenkymmentä saunavihtaa kesässä, kun parhaina vuosina niitä syntyi jopa sata. Ikä ja selkävaivat ovat vähän hidastaneet tahtia, Tikkanen kertoo.
Maamme vihdansidontapiirit ovat Tikkasen mukaan pienet ja iäkkäät. Nuoria kädentaitajia ei vanha kansanperinne tunnu suuremmin kiinnostavan.
– Hyvä vihta vaatii paljon opettelua, ehkä siihen ei nykyään jakseta syventyä. Ensimmäinen, toinen tai vielä kolmaskaan vihta ei yleensä onnistu kunnolla.
Hyvä saunavihta sopii passelisti saunojan käteen, näyttää kauniilta ja tarjoaa mukavan lisän löylyhetkeen. Tällä sivulla komeilevat Eero Tikkasen ohjeet toimivat hyvänä lähtölaukauksena vihdansidonnan maailmaan.
– Jos näitä haluaa ihan todella oppia tekemään, kannattaa hakeutua oppiin sellaiselle henkilölle, jolla on vihdoista paljon kokemusta. Lehdestä voi nähdä, miten vihta suunnilleen tehdään, mutta ei paljon muuta, mestari naurahtaa.
Tikkanen on tottunut vihdanteko-ohjeiden antaja, sillä miehen meriitit tunnetaan puutarhakaupungissa laajalti. Myyntiin hän ei saunomisvälineitään kuitenkaan tee.
– En ole nähnyt tarvetta sellaiselle. Minusta saunavihdat ovat hyviä tuliaisia ja lahjoja, siksi teen niitä lähinnä siihen käyttöön.
Vaikka Tikkanen ei mainosta vihtojaan millään tavalla, hän saa silloin tällöin niihin liittyviä yhteydenottoja. Viimeksi eräs tamperelainen hotelli pyysi ex-maailmanmestaria tekemään heille 60 perinnetuotetta, hyvää korvausta vastaan tietenkin.
Tikkanen kieltäytyi kohteliaasti kunniasta. Bisnes ei häntä kerta kaikkiaan kiinnosta.
– Joskus käyn joissakin markkinatyyppisissä tapahtumissa neuvomassa vihdantekoa, mutta siinä kaikki. Ihmiset ovat ihan kiinnostuneina tulleet katsomaan, miten hyvä vihta syntyy.
Vihtaväki kokoontuu naapurikaupunkiin
Vihdansitojien jokakesäinen kohokohta on Ylöjärven naapurissa Ikaalisissa järjestettävä lajin virallinen mestaruuskilpailu. Kisan luokitus on vuosien mittaan vaihdellut SM- ja MM-statusten välillä, mutta pääasia ei ole muuttunut miksikään: tavoitteena on ollut esitellä taidokasta vihdantekoa nuoremmille sukupolville.
– Perinne ei meinaa oikein siirtyä eteenpäin. Joskus järjestäjät yrittivät lanseerata myös nuorten sarjoja, mutta osallistujia ei tahtonut löytyä, Tikkanen harmittelee.
Tämän vuoden kisat välistä jättänyt ylöjärveläinen osallistuisi kilpailuun mielellään itsekin, mutta sääntöjen mukaan vanhat mestarit eivät saa kilvoitella voittonsa jälkeen enää uudestaan. Katsojan roolissa mies on kuitenkin yleensä viihtynyt.
– Kyllähän niitä neuvoja tullaan siellä aina kyselemään, esimerkiksi siteen tekemiseen. Opastan kaikkia kysyjiä mielelläni. Tämän lajin tyylinä ei ole pantata tietoja, vaan jakaa niitä avoimesti kaikille, hän tähdentää.
Lännessä vihtoja, idässä vastoja
Yllättävän moni suomalainen ei tiedä, mitä eroa on vihdalla ja vastalla. Tikkanen tarjoaa Ylöjärven Uutisille vastauksen myös tähän ikuisuuskysymykseen.
– Vasta on sidottu yhdellä pannalla ja vihta kahdella. Lisäksi vihdat ovat yleensä litteämpiä ja pienempiä kuin vastat, hän tiivistää.
Tikkasen omassa vihdassa on miehen omien sanojen mukaan vaikutteita vastasta, mutta se on kuitenkin vihta. Liian vakavasti asiaa ei pidä kuitenkaan alkaa pohtia, koska loppujen lopuksi tärkeintä on käsillä tekemisen ilo.
– Vihdat ovat mukavaa, kesäistä tekemistä. Niitä voi valmistaa myös talven löylyihin, sillä koivu kestää pakastamista hyvin, hän vinkkaa.
Juuri nyt käsillä ovat kesän viimeiset vihdantekoajat. Harrastuksesta innostuville Tikkasella on vielä yksi, erittäin tärkeä muistutus.
– Aivan mistä tahansa vihdaksia ei saa mennä keräämään. Yksityisten mailta se on ilman asianmukaista lupaa kiellettyä.
Kommentointi on suljettu.