Vihattulalaisen Sini Kielon puhelin pirisee kesällä jatkuvasti. Vapaaehtoistyö Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton neuvojana pitää naisen kiireisenä etenkin nyt, kun monen eläinlajin poikaset ottavat luonnossa ensiaskeleitaan.
– Järjestelmämme perustuu sille, että tavalliset ihmiset tekevät meille ilmoituksia hädässä olevista eläimistä. Tähän aikaan vuodesta meille tulee kuitenkin paljon aiheettomia puheluita, jopa useita päivässä, Kielo kertoo.
Toimessaan viidettä vuotta viihtyvä ylöjärveläinen muistuttaa, että auttamisen ohjia ei saisi koskaan ottaa omiin käsiin. Turha luonnonvaraisiin eläimiin kajoaminen on haitallista, vaikka tarkoitus olisikin hyvä.
– Se, että eläin on yksin, ei tarkoita että se olisi hylätty tai hengenvaarassa, Kielo tähdentää.
Nyrkkisääntö on selkeä: jos luontokappaleeseen ei ole pakko koskea, niin ei tule myöskään tehdä. Ohjeen pitäisi olla useimmille tuttu, sillä eläinsuojeluekspertit muistuttelevat siitä suomalaisia säännöllisesti. Ikävä kyllä oppi ei näytä kuitenkaan menevän perille.
– Uskoisin sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että kesä on poikasten aikaa ja ihmiset välittävät niistä. Minä voin kyllä vastata neuvontapuhelimeeni vaikka sata kertaa päivässä, mutta omin päin eläimiä ei kannata mennä auttamaan, koska siihen ei ole välttämättä tarvetta, Kielo kertaa jokakesäistä ongelmaa.
Ylöjärven kaltaisessa laajassa kaupungissa luonnonvaraisiin eläimiin törmää suven mittaan lähes jokainen. Suurilla maaseutualueilla luonto on jatkuvasti lähellä, eikä hieman urbaanimpi kantakaupunkikaan mikään eläimetön paikka ole.
Kovaa vauhtia kaupungistuvassa nyky-yhteiskunnassa varsinkin suurten keskusta-alueiden ihmisillä on vaikeuksia sisäistää, että useimmat luontokappaleet pärjäävät pitkälti omillaan.
– Luonnonvaraista emoa ei pidä koskaan aliarvioida. Pentuja, poikasia tai vasoja ei voi pitää koko ajan lähellä, vaan välillä on oltava muualla esimerkiksi ravintoa hankkimassa. Se on täysin luonnollista, Kielo toteaa.
Eläinsuojeluneuvoja ylöjärveläisille ja tamperelaisille jakava Kielo joutuu useasti muistuttamaan, että esimerkiksi lokit ja rusakot ovat tänä päivänä ihmisten kanssa tekemisissä jopa syntymästään saakka. Siksi niiden näkeminen vaikkapa oman taloyhtiön pihassa ei ole ollenkaan tavatonta.
Moni aiheeton ilmoitus perustuukin luontaisen hoivavietin heräämiseen. Kun söpö ja pörröinen pikkuotus liikkuu yksin jalkojen juuressa, haluaa moni pitää siitä huolta.
– Monesti kuulee ilmoittajien kertovan, että pikkueläin on varmasti pulassa, koska se on niin surkeana ja reppanan näköinen. Tämä on aika yleistä, Kielo naurahtaa päätään pudistellen.
– Pitää kuitenkin muistaa, että ihminen ei pysty samaan kuin eläimen luontainen emo. Ei koskaan, hän jatkaa.
Ei ruokkimista eikä siirtelyä
Suomen oloihin sopeutuneiden luonnonvaraisten eläinten poikaskausi alkaa tavallisesti maalis–huhtikuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn. Kesällä kohtaamisia pienten luontokappaleiden kanssa on kuitenkin luvassa kaikkein eniten.
Yksinäiseen luonnonvaraiseen eläimeen törmätessä terve harkinta on tarpeen. Mikäli eläin aiheuttaa harhailullaan vaaraa muille, kannattaa eläinsuojeluvalvojaan tai viranomaisiin olla heti yhteydessä.
– Olen jo tänä kesänä käynyt hakemassa muun muassa sorsalauman moottoritieltä. Se oli hoidettava nopeasti, koska tilanne oli erittäin vaarallinen sekä eläimille että liikenteelle, Kielo muistelee.
Jos välitöntä vaaraa ei ole näköpiirissä, voi eläintä alkaa tarkkailla. Eläinsuojeluihmiselle soittaminen tulee ajankohtaiseksi sitten, kun luontokappale on ollut yksin huomattavan kauan, esimerkiksi vuorokauden. Kaikkein pienimpiin poikasiin sääntö ei kuitenkaan päde, koska ne voivat helposti kylmettyä.
Epävarmoissa tilanteissa tulisi malttaa olla tekemättä yhtikäs mitään. Ruoan antaminen tai eläimen siirtäminen toisaalle voi tuntua jossakin tilanteessa hyvältä ajatukselta, mutta molemmat ovat Kielon mukaan useimmiten väärin.
– Turha tukiruokkiminen kesällä heikentää eläimen mahdollisuuksia selviytyä luonnossa. Siirtelemiseen puolestaan liittyy usein tautivaara. Aivan lyhyillä matkoilla vaaraa ei kuitenkaan ole, kunhan on varustautunut itse hyvin esimerkiksi kunnon hanskoilla. Jos eläin on vaikkapa keskellä kulkuväylää tai joutunut pahasti jumiin, sen siirtäminen on paikallaan.
Selkeästä avuntarpeesta voidaan puhua silloin, kun yksinäisen poikasen emo on ilmiselvästi kuollut. Myös vertavuotava haava, passiivinen kyljellään makaaminen tai toisen eläimen hyökkäyksen kohteeksi joutuminen ovat merkkejä siitä, että jokin voi olla pielessä.
Kokonaan oma lukunsa ovat pienet pääskyt, jotka eivät selviä pesänsä ulkopuolella laisinkaan.
– Tällä hetkellä minulla on kotonani hoidokkeina kaksi oravaa ja yksi tervapääskynpoikanen. Jos mitään ei ole tehtävissä, kärsivä eläin voidaan viedä eläinlääkärille lopetettavaksi, Kielo kertoo.
Neuvoja kaikille ylöjärveläisille
SEY:llä on nettisivujensa mukaan Pirkanmaalla yhteensä kolme eläinsuojeluneuvojaa. Eläinten auttamista kutsumuksenaan pitävä Sini Kielo kertoo tekevänsä vapaaehtoistyötään pitkälti omalla kustannuksellaan.
– Jos ihmiset haluavat auttaa tätä työtä, eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa voi tukea lahjoituksin. Kyllä tässä muuten pärjätään, hän hymyilee.
Ylöjärvellä vakituisesti asuva Kielo kertoo oman kotikaupunkinsa olevan eläinsuojelun näkökulmasta varsin tyypillinen pirkanmaalainen pitäjä. Eräs puutarhakaupungin omaleimainen piirre on hevosiin liittyvien ilmoitusten määrä, joka on aavistuksen suurempi kuin lähialueilla.
– Luonnonvaraisista eläimistä puolestaan siili on sellainen, josta ilmoitetaan Ylöjärvellä hieman enemmän kuin muualla. Kaupungissa on paljon pihoja, jotka ovat niille suotuisia.
Kielon mukaan häneen ottavat yhteyttä kaikenikäiset ihmiset ympäri Tamperetta ja Ylöjärveä. Yhdistävä tekijä on huoli eläinten pärjäämisestä.
– On tietysti olemassa joitakin hysteerisiä soittajia, jotka näkevät hätää ja kärsimystä ympärillään koko ajan. Heidän vastapainonaan ovat kuitenkin ihmiset, jotka ilmoittavat pulassa olevista eläimistä vasta kun on hieman liian myöhäistä, hän kuvailee eri ääripäitä.
Kielo korostaa, että häneen saa olla yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse aina, kun epävarmuus eläinten hyvinvoinnista iskee. Eläinsuojelun laiminlyöntiepäilyjä hän ei tutki, mutta ilmoittaa niistäkin asianmukaisesti eteenpäin.
Kommentointi on suljettu.